Lue keskustelun säännöt.
Onko kyläkoulujen idyllisyys vähän yliarvostettua?
28.02.2020 |
Itse olen käynyt kouluni niin että ala-asteella oli aloittaessa 29 oppilasta. Muutama muutti pois, uusia tuli tilalle, mutta lukumäärä oli koko ajan 20-30 välillä. En varmaan olisi halunnut olla missään pienemmässä. Paras kaverini muutti ekaluokalla pois. Sitten tuli kyläkoulusta toinen, muutti kirkonkylälle ja hänestä tuli paras ystäväni. Hän oli ollut kolmen tytön luokassa kiusattu, ainoa, joka ei ollut maalaistalosta. Miehen sisaren tyttärellä oli lähes identtinen tilanne, isompi luokka vain. Kun muuttivat kirkonkylälle, tyttö sai kavereita ja numerotkin nousi, kun sai myös tukiopetusta. Kyläkoulussa vain sekä opettaja että luokkakaverit kiusasivat lukihäiriöstä.
Sitä myös ihmettelen, että miten pienissä kouluissa saa mitään joukkueita tehtyä mistään? Eikö se ole hankalaa, jos vasta yläasteella opitaan joukkuepelit, kun aiemmin ei ole joukkueita? Eihän 20 oppilaan koulussa voi kuudesluokkalaiset ja ekaluokkalaiset varmaankaan pelata samaa jalkapallo-ottelua?
Omat lapseni ovat olleet isoissa kaupunkikouluissa, pienessä kaupungissa. Kummallakin vaihtui opettaja vain kerran, sitten aine-opettajat erikseen englannissa, käsitöissä yms. Minulla ei ole mitään valittamista. En olisi halunnut lapsiani kovin pieneen kouluun.
Kommentit (5)
Näistä kyläkouluista tulee yläasteelle oppilaita, joita on opetettu vähän niin ja näin. Lisäksi monen sosiaaliset taidot ovat heikot. En ymmärrä yhtään niiden hehkutusta.
Isommissa kouluissa löytyy kaikille helpommin kaveri. Opettajat pysyvät paremmin ajan hermolla ja tukevat toisiaan, kun heitä on enemmän kuin yksi tai kaksi.
Kyläkoulu voi pahimmillaan on ahdistava umpio, jossa mikään ei muutu.
T. Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ovat pienessä kyläkoulussa, jossa on noin 140 oppilasta. Koulua ollaan lakkauttamassa sen oppilasmäärän pienuuden takia. Tietääkseni noin 10 oppilaan vanhemmat on maanviljelijöitä.
Lapsilla on aineopettajia, ei aine-opettajia, mutta ei siinä ole minusta mitään valittamista. Hyvin hekin työnsä hoitavat.
Vierailija kirjoitti:
Näistä kyläkouluista tulee yläasteelle oppilaita, joita on opetettu vähän niin ja näin. Lisäksi monen sosiaaliset taidot ovat heikot. En ymmärrä yhtään niiden hehkutusta.
Isommissa kouluissa löytyy kaikille helpommin kaveri. Opettajat pysyvät paremmin ajan hermolla ja tukevat toisiaan, kun heitä on enemmän kuin yksi tai kaksi.
Kyläkoulu voi pahimmillaan on ahdistava umpio, jossa mikään ei muutu.
T. Ope
Mikä saa sinut olettamaan, että kyläkouluissa ei osata opettaa? Itseäni hämmensi se, että kun lapsilla oli koko alakoulun ajan ollut vain päteviä opettajia, niin yläkoulun puolella opettajaksi kelpasi ylioppilaat, lähihoitajat, nuoriso-ohjaajat ja jopa keittäjä. Varmasti "opettaja" on ajan hermolla, kun ei tarvitse välittää pedagogiikasta ja tärkeintä on viihtyminen.
Meilläpäin kyläkoulut ovat olleet todella hyviä. Opettajat mahtavia ja lapset viihtyneet.
Ikävä asia että Suomesta kaikki kyläkoulut lopetetaan ja ajetaan pienet kunnat muutenkin alas.
Pienissä kouluissa on myös kiusaamista, johon on vaikea puuttua. Lapseni ovat käyneet nykymittapuulla pienen koulun, jossa ei ole rinnakkaisluokkia. Koulu on sinänsä kiva, mutta luokassa syntyy kuppikuntia ja joku otetaan sylkykupiksi. Et voi vaihtaa luokkaa, et löydä edes välituntikavereita samanikäisistä rinnakkaisluokkalaisista, koska heitä ei ole. Omat lapseni ovat päässeet vähällä, mutta jälkeen päin vasta kuulin, että yhtä lapseni luokkakaveria oli kiusattu vuosia, aivan systemaattisesti suljettu pois tyttöjen porukoista ja opettaja (joka oli minusta vieläpä ihan kiva) vain kohautteli olkiaan. Yläkoulussa oli sitten kuulemma sanottu tämän lapsen vanhemmille, kun luokkajakoja uusittiin (lapsi laitettiin samalle luokalle kiusaajiensa kanssa), että siitä alakoulusta tulee aina näitä tapauksia. Pienen koulun "kaikki tuntee kaikki"-meininki voi siis olla joko taivas tai helvetti.