Ootteko muut mt ongelmaiset/masentuneet huomanneet saman?

Niin ottaisit itsekin jos olisit terve. Niin se vaan menee.

Mutta eihän masentunut parane ikinä jos ihmiset antavat vaan tilaa ja olla yksikseen. Parantumiseen tarvitaan juuri niitä kontakteja.

Ap

Ei sitä iänikuista masistelua ja voivottelua vaan pidemmän päälle jaksa kuunnella. Ikävä sanoa näin suoraan, mutta sitä se pohjimmiltaan on. Sellaista ihmistä ei pidemmän päälle jaksa, joka ei halua tulla autetuksi. Aina vaan sitä samaa, kun mä olen niin arvoton, kaikki vihaa mua, ei mitään hyvää koskaan missään jne.

Vierailija kirjoitti:

Niin ottaisit itsekin jos olisit terve. Niin se vaan menee.

Perustele?

Mä en ainakaan ole vuodattanut pahaa oloani kuin pari kertaa sukulaisille tai ystäville. Sitä varten käyn juttelemassa.

Ap

Ihmiset etsivät ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla.

Moni syöpäpotilas jää yksin.

Ei ole. Minä olen se joka ei jaksa pitää yhteyttä, mutta se johtuu ihan luonteestani. Mitään masennusta minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ottaisit itsekin jos olisit terve. Niin se vaan menee.

Perustele?

En jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä iänikuista masistelua ja voivottelua vaan pidemmän päälle jaksa kuunnella. Ikävä sanoa näin suoraan, mutta sitä se pohjimmiltaan on. Sellaista ihmistä ei pidemmän päälle jaksa, joka ei halua tulla autetuksi. Aina vaan sitä samaa, kun mä olen niin arvoton, kaikki vihaa mua, ei mitään hyvää koskaan missään jne.

Kommenttisi on hieman ristiriitainen. Monikin masentunut haluaa tulla autetuksi, todella harva haluaa oikeasti elää masentuneen elämää. Vaikka apua ottaisi vastaan, on masennus sairaus eikä siitä toivuta vain sillä, että haluttaa. Se on pitkä prosessi johon kuuluu ylä- ja alamäkiä kuten aivan mihin tahansa muuhunkin sairauteen.

Voin kyllä myös ymmärtää miksi "olen arvoton, kaikki vihaa mua" ja vastaavat puheet saattavat turhauttaa ja ärsyttää, mutta usko pois, se masentunut itse kärsii ajatuksistaan ja ne ovat hänelle tosia. On rankkaa, kun oman pään sisällä myllertää ja tuntee olonsa huonoksi ja sitten vielä ulkopuoliset kääntävät selkänsä sairauden vuoksi jota ei itse ole itselleen valinnut. Syyllisyys ja häpeä ovat isossa roolissa masentuneen elämässä. Vielä kysymys sinulle; jaksaisitko kuitenkin jostakin fyysisestä sairaudesta kärsivän seuraa, joka jatkuvasti valittelisi kipujaan ja elämän kurjuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ottaisit itsekin jos olisit terve. Niin se vaan menee.

Perustele?

En jaksa.

Jaksoit kuitenkin avata keskustelun ja vaivautua kommentoimaan itsevarmasti kuinka "asia nyt vain on näin" ja vielä vastata kommenttiini. Et kuitenkaan "jaksa" perustella väitettäsi. Olisiko kuitenkin, ettet osaa tai viitsi, kun tiedät ettei ankea mielipiteesi olekaan faktatietoa.

Masentuneena saatat myös ylitulkita yhteydenpidon vähenemisen johtuvan sinusta ja sairaudestasi. Ehkä läheisesi vain ovat kiireisempiä nykyään. Mulla itselläni on tähän "kaikki johtuu minusta"-ajatteluun taipumusta. Tosin nyt olen niin masentunut, etten edes jaksa hengailla kenenkään kanssa pidempiä aikoja tai usein, joten hyvä vain, että pysyttelevät kauempana.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä iänikuista masistelua ja voivottelua vaan pidemmän päälle jaksa kuunnella. Ikävä sanoa näin suoraan, mutta sitä se pohjimmiltaan on. Sellaista ihmistä ei pidemmän päälle jaksa, joka ei halua tulla autetuksi. Aina vaan sitä samaa, kun mä olen niin arvoton, kaikki vihaa mua, ei mitään hyvää koskaan missään jne.

Voi ei. No, toivottavasti tiedostat kuitenkin sen, että kukaan - edes sinä - ei ole immuuni masennukselle ja jos joskus sairastut, muistat omat sanasi ja hyväksyt sen että ihmiset hylkäävät sinut.

Osa masentuneista on toki sellaisia, että valittavat elämän kurjuutta ja niin sanotusti "rypevät pahassa olossaan", mutta on paljon niitäkin, jotka haluavat seuraa ja tehdä ihan tavallisia asioita toisten kanssa. Olen itse masentunut ja hyvin harvoin puhun pahasta olostani perheelleni tai kavereille. Kun tapaan kaveria, juttelemme ihan kaikesta muusta ja teemme tavallisia juttuja. Masentuneena kaipaan seuraa ihan samalla tavalla kuin muutkin ja haluan tulla kohdelluksi kuin muutkin. Joskus olen niin masentunut etten jaksa liikkua kotoa mihinkään, mutta arvostan silti sitä, että joku kysyy kuulumisia. Kukapa ei haluaisi tuntea oloaan välitetyksi, oli sitten masentunut tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset etsivät ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla.

Moni syöpäpotilas jää yksin.

Jää varmasti jatkossakin yksin.Rintasyöpä,joka leikattiin päiväseltään,ei jatko hoitoa.Fasessa säälittäviä ,lurituksia yksinäisestä sairastavasta.Onko tollaista syöpää olemassakaan,joka ei muuta hoitoa vaadi,kun pikku leikkauksen?Siideri maistuu joka viikonloppu ja tekonauru raikaa,kun on olevinaan ,niin mukava jottaa......

Kuten todettu, masentunut voi olla hirveän raskasta seuraa pitemmän päälle. Itse väsyin täysin siihen, kun äiti masentuneena vain valitti ja voivotteli, äksyili lapsilleni ja haukkui mieheni. Ei kukaan kiistä masentuneen pahaa oloa, mutta ei sitä myöskään jaksa aina ottaa vastaan. Kukaan ei halua olla jatkuvasti sylkykuppi tai paskalaari.

Masentuneen olisi hyvä miettiä sitä, tarvitseeko ihan kaikki sanoa ääneen ja voisiko ihmisten kanssa ollessa puhua välillä jostakin muusta kuin omasta synkkyydestä. Eihän se tee millään lailla edes hyvää, että pyörii aina vain oman sairautensa ympärillä. Muusta puhuminen saa sentään ajatuksia hetkeksi pois pahasta olosta.

Olen itsekin kärsinyt mt-ongelmista (muusta kuin masennuksesta) ja todellakin yksi parhaista arjen jaksamista tukevista asioista on suuntautua itsestä ulospäin ja jutella välillä ihan mistä vaan muusta. Tajuan myös sen, ettei läheisten tehtävä ole kannatella minua loputtomiin (sitä varten on sairauden hoito eli terapia, lääkitys jne)!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ottaisit itsekin jos olisit terve. Niin se vaan menee.

Perustele?

En jaksa.

Jaksoit kuitenkin avata keskustelun ja vaivautua kommentoimaan itsevarmasti kuinka "asia nyt vain on näin" ja vielä vastata kommenttiini. Et kuitenkaan "jaksa" perustella väitettäsi. Olisiko kuitenkin, ettet osaa tai viitsi, kun tiedät ettei ankea mielipiteesi olekaan faktatietoa.

Tarviiko tuota perustella edes. Niin se vaan menee, ei terveitä sairaat kiinnosta. Tulenko pitämään luennon aiheesta?

En ole. Sen sijaan on pitänyt toppuutella läheisiä etteivät turhaan kysele, kun käyn terapiassa. Haluan pitää läheissuhteet mahdollisimman normaaleina ja terapiat erikseen.

Ihmiset tykkäävät terveistä ihmisistä lähtökohtaisesti. Sen takia minut vietiin pakkohoitoon. Olin treenannut joka päivä kuukausia/viikkoja ja minulla oli muutama päivä odottamista kela-tukiin että saan syötyä lämpimän aterian ja psykopaatti joka yleensä oli auttanut minua tuollaisten muutamien rahattomien päivien jaksoissa soitti minulle yhtäkkiä yöllä kuin olin juomassa kotivarani teetä, hän puhui todella epämielekkäästi ja tämä psykopaatti osaa kyllä keinotella vähävaraista mentaliteetilla koska hänellä on paljon kokemusta ihmisten kanssa olemisesta ja hänen isänsä omistaa jalkapalloseuran. Tuossa puhelussa hän uhkasi polttaa kotini koska vastasin rauhallisesti hänen puheluun kunnes sieltä puhelimesta tuli sellaista korviin kantamatonta apina rääkyä ja ahdistelua josta olen aiemmin kärsinyt tämän psykopaatin seurassa ja en pystynyt pysymään rauhallisena enkä saanut unta yöllä ja menin purkamaan tästä epäoikeudenmukaisuudesta tunteitani ja tämän jalkapalloseuran omistaja tiesi tästä ja oli maksanut lääkärit ja minut mielisairaaksi minun tunteenpurkauksen stalkkaamisesta jota he tiesivöt tapahtuvan. Kuvitelkaa jos kaikkien suomalaisten tunteenpurkausta tuijotettaisiin ja kaikille annettaisiin hullun ihmisen diagnoosi! Jotain mättää suomessa ja pahasti! Come on Finland!

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä iänikuista masistelua ja voivottelua vaan pidemmän päälle jaksa kuunnella. Ikävä sanoa näin suoraan, mutta sitä se pohjimmiltaan on. Sellaista ihmistä ei pidemmän päälle jaksa, joka ei halua tulla autetuksi. Aina vaan sitä samaa, kun mä olen niin arvoton, kaikki vihaa mua, ei mitään hyvää koskaan missään jne.

Siinä paha mistä puhutaan.

Multa on masennus jotenkin tyhjentänyt pään, ei ole mitään asiaa kenellekään, ei mitään jutun juurta. Ei kukaan jaksa tyhjäpään kanssa seurustella, sellaisen, jolla ei ole mitään sanottavaa.