Tapahtuuko vaihdevuosissa aivotoiminnan muutoksia?

Kyllä minä uskon, että estrogeenin loppuminen vaikuttaa myös aivotoimintaan. Huomaan samankaltaisia "oireita" itsessäni.

No ainakin sitä unettomuutta ja ahdistusta koin sekä hikoilua, joten hain korvaushoidon. Auttaa joka asiaan ja koen olevani tasapainoisempi. Eli tuo ahdistus vaivasi. Olen kuullut, että vaihdevuosien jälkeen se olotila olisi jotenkin seesteisempi? Tiiä häntä. N52

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä uskon, että estrogeenin loppuminen vaikuttaa myös aivotoimintaan. Huomaan samankaltaisia "oireita" itsessäni.

Tuntuu hurjalta, että kun estrogeeni loppuu myös persoonallisuus vähän muuttuu. En ole aivan sinut tämän uuden minäni kanssa. Tunnun jotenkin niin kovin välinpitämättömältä. En ole ollenkaan niin terhakka ja skarppi kuin ennen vaan oudon flegmaattinen.

Jaksoin politiikastakin kiihkoilla nollasta sataan sekunneissa. Nyt vaan kirjoitan tännekin kaikkein kiihkeimpää keskusteluun, että plääh, mitä väliä.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sitä unettomuutta ja ahdistusta koin sekä hikoilua, joten hain korvaushoidon. Auttaa joka asiaan ja koen olevani tasapainoisempi. Eli tuo ahdistus vaivasi. Olen kuullut, että vaihdevuosien jälkeen se olotila olisi jotenkin seesteisempi? Tiiä häntä. N52

Ei mua varsinaisesti ahdista enkä kovin paljon edes hikoile. Lähinnä yöaikaan vaan, niin en ajatellut mitään korvaushoitoa hakeakaan. Ihmetyttää eniten tämä henkinen puoli.

Totta kai hormonit vaikuttaa aivoihinkin. Minua ei jaksa enää kiinnostaa samat asiat kuin ennen. Tulee sellainen nääh-fiilis...hanskat tiskiin ja paskat nakkaan. Olen itsekkäämpi ja rennompi. Pientä aivosumua pukkaa. Nautin yksinäisyydestä. Minusta tulee varmaan joku outo villasukissa hiihtävä mummeli. Sellainen urbaani erakko. Tosin minulla on perhettä niin en nyt pysty koko ajan yksin pyörimään omissa kuutioissa.

Pätkii ihan selvästi. Vaikuttaa ainakin muistiin tai sitten olen varhaisdementikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sitä unettomuutta ja ahdistusta koin sekä hikoilua, joten hain korvaushoidon. Auttaa joka asiaan ja koen olevani tasapainoisempi. Eli tuo ahdistus vaivasi. Olen kuullut, että vaihdevuosien jälkeen se olotila olisi jotenkin seesteisempi? Tiiä häntä. N52

Ei mua varsinaisesti ahdista enkä kovin paljon edes hikoile. Lähinnä yöaikaan vaan, niin en ajatellut mitään korvaushoitoa hakeakaan. Ihmetyttää eniten tämä henkinen puoli.

Samat jutut täällä. Olen varhaisvaiheessa, 47v.

Olen iloinen että turha vaahtoaminen on jäänyt. Toivottavasti en tule vanhana häijyksi tai tyhmäksi.

Jos tämä on semmosta viisastumista? Kannattaa ensi vaaleissa äänestää vanhempia naisia. Ne on rauhallisia ja harkitsevaisia.

Olen 60-v ja muisti pätkii, minkä kerkeää. Hikoilen öin ja päivisin. Ei tarvitse kuin pölynimuriin tarttua ja vähän heilua, niin jo tursuaa naama ja päänlaki hikeä. Käyn viikottain jumpassa, jossa on samanikäisä. Kukaan muu ei hikoile kuten minä. Toisaalta en voi käyttää hormonikorvaushoitoa.

Nähtäväksi jää kuinka paljon pää vielä pehmenee ja mitä muita oireita tulee. Olen 51v ja kierto heittelee. En hikoile eikä ole vielä tullut kuumia aaltoja. Nukun kyllä huonommin kuin ennen. En voi käyttää hormonikorvaushoitoa koska minulla on ollut veritulppa ja minulla on veren hyytymishäiriö. Toivotavasti ei tule kovin pahoja oireita eikä ala viirata päässä tämän enempää. Hormonikorvaushoito pitäisi myös nuorekkaampana kauemmin. Minusta tulee siis vanha ja väsynyt.

Enpä usko, että vaihdevuosilla on mitään tekemistä ylempänä kuvailtujen ilmiöiden kanssa. Ikä tuo yleensä tullessaan ajatuksen siitä, että tarpeeton hötkyileminen on tarpeetonta.

Mä muutuin rauhallisemmaksi, tunteettomammaksi ja muutenkin vähän sellaiseksi kun aloituspostauksessa kuvaillaan, mutta olin silloin kolmikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sitä unettomuutta ja ahdistusta koin sekä hikoilua, joten hain korvaushoidon. Auttaa joka asiaan ja koen olevani tasapainoisempi. Eli tuo ahdistus vaivasi. Olen kuullut, että vaihdevuosien jälkeen se olotila olisi jotenkin seesteisempi? Tiiä häntä. N52

Ei mua varsinaisesti ahdista enkä kovin paljon edes hikoile. Lähinnä yöaikaan vaan, niin en ajatellut mitään korvaushoitoa hakeakaan. Ihmetyttää eniten tämä henkinen puoli.

Noin se alkoi minullakin mutta sitten oireet alkoivat pahenemaan 51v jälkeen niin oli pakko hakea estrogeenit. Hiukset olivan niin harveet että päänahka loisti elikkä estrogeeni vajeessa oli menty pitkään. Estrogeenin jälkeen olen paljon tasapainoisempi ja hiukset palautui normaaleiksi, tulee lieviä hikoiluoireita mutta ei niin pahoja. Pitkään sinnittelin ja ajattelin luonnollisesti kärsiä ne kunnes oireita tuli lisää ja kävi ihan mahdottomaksi elämä niiden kanssa. On sitä ajoittaista väsymystä ja pätkittäistä liian huonoa unta ym. vähäisempiä vaivoja mutta ei kaduta että ne estrogeenit hain. Persoonallisuus ei ole muuttunut eikä muisti pätki, pää on kuin partaveitsi terävä, vain iän myötä luonnollinen hidastuminen ettei yritäkkään mikään nuori enään olla. Hyväksyy sen että on tullut vanhaksi ja pitää hidastaa niin pääsee helpommalla. Varmaan siihen muistin pätkimiseen voi vaikuttaa se ettei lepää riittävästi ja syvä uni jää vajaaksi, nukkuu liian vähän.