Lue keskustelun säännöt.
Joudun tekemään lapsestani lastensuojeluilmoituksen huomenna
26.02.2020 |
Lapseni 13 vuotta kieltäytyy syömästä. Hänellä ei ole ravitsemusterapeutin mukaan syömishäiriötä. Tytär on hyvin valikoiva, ollut aina ja lisäksi manipuloi muuta perhettä syömättömyydellä, mutta ns. oikeitakin syömishäiriöoireita on ja hän on myös masentunut.
Tänään hän söi puoli desiä jogurttia, porkkanan ja desin perunamuusia. Selvää on, että se ei riitä. Olen täysin neuvoton ja hel ve tin väsynyt ruoan kanssa ronklaamiseen, tätä kun on jatkunut vuosia. Huomenna soitan sossuun. En kyllä tiedä auttaako se mitään, mutta mulla loppuu keinot.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä apua luulet sieltä saavasi? Perhetyön joka tulee opettamaan sulle oikeaoppista makaronilaatikon tekoa? Vai vaan kuulustelun omasta vanhemmuutesi ongelmista?
Lääkäri tai perheneuvola on parempi paikka. Terapiaa tms keskustelua hänelle ehkä? Lasussa ne tutkivat, että oletko SINÄ aiheuttanut tilanteen sen sijaan, että keskittyisivät tyttäresi auttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne siellä muka osaa asialle tehdä???? Lääkäriin lapsen kanssa.
Hanki lapselle terapiaa äläkä ole noin avuton. Lasu ei teitä auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita ensin lääkäriin. Soita sitten vasta sossuun. Kysyvät ensimmäisenä kuitenkin, että mikset ole vienyt lasta hoitoon vaikka tilanne jatkunut vuosia (!!!!). Vähän ihmettelen minäkin että mikset?
Älä soita. Alkavat valmistella lapsen sijoittamista sillä verukkeella että terveys vaarantuu kotona. Vie lapsi lääkäriin. Lähettävät sieltä eteenpäin syömishäiriöpolille jos tarve. Siellä on sitten sossunkin palveluja tarjolla jos niitä kaipaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältäkin ääni sille, että lääkäri tai psykologi osaisi varmaan sossua paremmin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne siellä muka osaa asialle tehdä???? Lääkäriin lapsen kanssa.
Tiedän tapauksen missä 15v teinih*ro alkoi viettää öitä pois kotoa äijän luona. Äiti teki lasun ja pimu vietiin koulukotiin. Lusittuaan siellä muutaman viikon pääsi kotiin ja oli siivolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne siellä muka osaa asialle tehdä???? Lääkäriin lapsen kanssa.
Tiedän tapauksen missä 15v teinih*ro alkoi viettää öitä pois kotoa äijän luona. Äiti teki lasun ja pimu vietiin koulukotiin. Lusittuaan siellä muutaman viikon pääsi kotiin ja oli siivolla.
Tuo onkin käytösongelma.
Syömishäiriö on lääketieteellinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne siellä muka osaa asialle tehdä???? Lääkäriin lapsen kanssa.
Tiedän tapauksen missä 15v teinih*ro alkoi viettää öitä pois kotoa äijän luona. Äiti teki lasun ja pimu vietiin koulukotiin. Lusittuaan siellä muutaman viikon pääsi kotiin ja oli siivolla.
No, tuossa leikkii kyllä sillä että se lapsi viedään lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis miksi olet jo vuosia ronklannut lapsesi syömisiä? Jos ruokailutilanteista on tullut valtataistelua, niin kyllä se syy on kasvattajassa.
Et kai ole niitä vanhempia, jotka on itse ainaisella laihiksella ja käskeee lasta syömään "vielä kolme lusikallista". Silloin olet itse käyttänyt ruokaa vallan välineenä.
Tyyppiesimerkki siitä, että lapsen hoito ja kasvatus sysätään heti muille, kun tulee ongelmia.
Tiedän kokemuksesta ettet tule saamaan mitään apua! Eivät ota osastolle jollei lapsesi ole niin aliravittu ettei pysy omin jaloin pystyssä. Jollekkin ruokaterapeutille saatte ajan joka kirjoittaa lapsellesi lapulle " Syö aamupala" Tämä lappu onkin sitten arvokas (työpvän palkanmenetys, matkat, ravitsemusterapeutin maksu) Ei meille ollut minkään näköistä apua. Lapsi saattoi olla päiväkausia syömättä ja jos jotain söi niin oksenteli. Muutamaan vuoteen ei jaksanut kouluakaan käydä. Oli ihan kalpeena. Jonku ihmeen kaupalla selvisi temppuilustaan hengissä. Noin 12v oli lähes syömättä, ikävuodet 6-18v Makea kyllä jotenkin upposi. Tiedän hätäsi, avuttomuuden tunteen, turhautumisesi ja tavallaan tuntuu raivostuttavalta. Voimia. Ehkä tyttösi aikuisena alkaa vähitellen syömään...
Kun on tuohon pisteeseen päästy, niin komppaan, lääkäri olisi oikea osoite. Mutta mitä on manipulointi syömättömyydellä? Kuulostaa siltä, että syömättömyydestä on jo pienenä tehty tarpeeton ongelma. Reagoimattomuus (ei kommentoi muiden syömisistä mitään negatiivista tai positiivista) toimii, eikä ole vielä liian myöhäistä aloittaa.
Kerron omakohtaisesti, että lääkäri on oikea paikka, tai koulupsykologi tmv.
Itse sairstuin anoreksiaan teininä, saatoin olla kokonaisen viikonlopun syömättä ilman, että äitini huomasi vaikka oli aina kotona, minusta tuli mestari esittämään, että söin, vaikken syönyt, ilman oksentamista. Olin silloin jo 170cm ja pahimmillani painoin 42kg.
Itse en tajunnut sitä silloin, mutta jälkeenpäin tajusin, että sekin oli oire äitini käyttämästä henkisestä väkivallasta, jota oli käyttänyt minuun koko ikäni. Jos olisin päässyt puhumaan jonkun kanssa ja joku olisi auttanut minua, olisin saattanut jo silloin tajuta, missä se syy oli ja siihen olisi voitu puuttua.
Suosittelenkin, että puhut tyttösi kanssa, jos hän vaikka kertoisi, miksi on syömättä. Hyvin mahdollista, että valtavat ulkonäköpaineet ovat syy, jonka tyttösi ymmärtää, mutta syvempi syy on kyllä jossakin muussa, sen voisi saada selville esim. perheneuvolassa.
Niin, olemme käyneet vuosia perheneuvolassa, jossa ei otettu tätä asiaa ollenkaan tarpeellisella vakavuudella. Pitkällisen taistelun jälkeen sain tytölle ajan psykiatrille, jossa todettiin ettei toimenpiteitä tarvita, koska oireilu johtuu vain perheemme vastoinkäymisistä (sairaudet). Syksyllä aloitin kouluterkkarin kautta taas yrittämään eteenpäin, että tytär saisi apua ja viime kuussa viimein pääsi psykiatrille ja sai keskusteluaikoja hoitajan kanssa. Viime viikolla käytiin ravitsemusterapeutilla, joka uhkasi letkuruokinnalla sillä seurauksella, ettei tytär syö sitäkään vähää. Tytär lähtökohtaisesti inhoaa kaikkia käyntejä.
En tiedä mitä sossussa mahtavat, mutta olen huomannut, että sossun sana painaa enemmän kuin mun sanani, kun hoitoa yrittää saada.
Hyvä ajatus. Tiedän vanhempia ketkä tehneet samoin.