Lue keskustelun säännöt.
Mies oli voitonriemuinen kun meillä alkoi käydä sosiaalihuollon perhetyöntekijä auttamassa arjessa, mies pääsi oikein purkautumaan miten huono äiti olen ja sotken kaiken MUTTA
26.02.2020 |
Tämä henkilö onkin minun puolellani ja nyt mies on raivoissaan.Puhuu meistä "akkojen juorukerhona ja kyselee "no, miten minua tänään haukuitte`".Minulla on siis vaikea masennus ja meillä on 4 lasta joista yksi erittäin haastava erityslapsi.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa taas suuria tunteita!
Entisenä perhetyöntekijänä sanon, että ei tarvii mennä Porvooseen tämän asian takia. Tällä tasolla useimmat asiakkuudet on. Jotkut kehittyvät ja saavat eväitä elämään perhetyöstä, jotkut taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen mukaan en myönnä "lapsen henkisiä ongelmia" , edes lääkäri saati tämä perhetyöntekijä sitten eivät saa miestä uskomaan että uhmakkuushäiriiö ja adhd eivät ole mielenterveysongelma.
Miehen mukaan minun pitäisi joka päivä siivota ja laittaa ruokaa, masennus on kuulemma vain tekosyy siihen että töistä tullessa joutuu siivoamaan "koko hiivatin talon" ja tekemään "kunnon ruokaa" (minä lähinä lämmitelen eineksiä). Koirastamme pitäisi kuulemma luopua koska miehen tulkinnan mukaan sen pakko lenkittäminen ruokkii masennustani vaikka pikemminkin se on toisinpäin..
Mies oli riemuissaan kun joku nyt pääsee näkemään arkeamme ja miten hän kärsii kun pitää hommaa koossa. Mutta homma ei mennytkään herran mielen mukaan!
Moni varmaan miettii, miten ihmeessä löysin tälläisen helmen itselleni? Mies ei kuitenkaan ollut tuollainen kun tapasimme, oli päin vastoin oikea unelmien prinssi ja otti todella hyvin sen kun ehkäisyn petettyä tulin raskaaksi vain vuoden seurustelun jälkeen, oli innoissaan lapsesta ja oli hyvä isä. Ja sitten äkkiä.. kuin en enää tuntisi koko ihmistä! Äkkiä ollaan kaikki, tai ainakin me kaksi, pilattu hänen elämänsä.
Olen miettinyt eroa, mutta miltä lapsista tuntuisi joutua johonkin kopin kokoiseen kolmioon,samaan huoneeseen nukkumaan kun nyt meillä on iso talo ja jokaisella oma huone? 13v poika ja 11 v tyttö joilla molemmilla murrosikä , 8v poika joka siis tämä erityislapsi ja 4v poika .. jakamaan yksi huone?
A.p
Myös sun miehesi voi olla tosi väsynyt tuohon tilanteeseen ja vastuisiinsa. Te tarvitsette molemmat apua yhdessä ja erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää siltä että miehellä oli turhan ruusuinen kuva perhe-elämästä eikä ole valmis hyväksymään erityislasta saati masentunutta vaimoa. Haluaa ilmeisestikin tulla kiiltäväksi hinkattuun kotiin jossa vaimo juoksee esiliina päällä antamaan pusun ja johdattaa keittiöön jossa odottaa kolmen ruokalajin päivällinen. Lapset leikkii nätisti koiran kanssa pihalla. Semmoista utopiaa 50-luvun jenkkityyliin.
Olen pahoillani puolestasi AP. Kuulostaa että miehesi ei ole ilkeä tai paha luonnostaa, mutta hänellä on hyvin rajoittunut ymmärrys masennuksesta (luulee että se on vain tekosyy "laiskuuteesi") ja lapsen ongelmasta. On ehkä "päättänyt" että ei voi muokata mielipiteitään koskien lastanne koska menettäisi kasvonsa tai jotakin. On myös mahdollista, jopa todennäköistä, että nämä asiat menevät hänellä sen verran paljon mukavuusalueen ulkopuolelle että hänellä tulee tällainen hankala käytös sitten esille. Lisäksi hän varmasti tuntee olevansa yksin vastuussa kaikesta ja joutuu tekemään enemmän kuin oman osansa.
Tässä olisi mahdollisesti saumaa pelastaa avioliitto esim. parisuhdeterapialla. Jos miehesi voisi ymmärtää tilanteenne myös sinun näkökulmasta, voisi hänen asenteensa muuttua olennaisesti. Koeta ehdottaa sitä miehellesi. Jos hän on kerran ollut hyvä mies aiemmin, tämä nykyinen tilanne on hänelle myös stressaava ja saa aikaan tämän huonon käytöksen. Ymmärryksen kasvattaminen voisi muuttaa tilannetta. Mutta vain jos hän itse sitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen mukaan en myönnä "lapsen henkisiä ongelmia" , edes lääkäri saati tämä perhetyöntekijä sitten eivät saa miestä uskomaan että uhmakkuushäiriiö ja adhd eivät ole mielenterveysongelma.
Miehen mukaan minun pitäisi joka päivä siivota ja laittaa ruokaa, masennus on kuulemma vain tekosyy siihen että töistä tullessa joutuu siivoamaan "koko hiivatin talon" ja tekemään "kunnon ruokaa" (minä lähinä lämmitelen eineksiä). Koirastamme pitäisi kuulemma luopua koska miehen tulkinnan mukaan sen pakko lenkittäminen ruokkii masennustani vaikka pikemminkin se on toisinpäin..
Mies oli riemuissaan kun joku nyt pääsee näkemään arkeamme ja miten hän kärsii kun pitää hommaa koossa. Mutta homma ei mennytkään herran mielen mukaan!
Moni varmaan miettii, miten ihmeessä löysin tälläisen helmen itselleni? Mies ei kuitenkaan ollut tuollainen kun tapasimme, oli päin vastoin oikea unelmien prinssi ja otti todella hyvin sen kun ehkäisyn petettyä tulin raskaaksi vain vuoden seurustelun jälkeen, oli innoissaan lapsesta ja oli hyvä isä. Ja sitten äkkiä.. kuin en enää tuntisi koko ihmistä! Äkkiä ollaan kaikki, tai ainakin me kaksi, pilattu hänen elämänsä.
Olen miettinyt eroa, mutta miltä lapsista tuntuisi joutua johonkin kopin kokoiseen kolmioon,samaan huoneeseen nukkumaan kun nyt meillä on iso talo ja jokaisella oma huone? 13v poika ja 11 v tyttö joilla molemmilla murrosikä , 8v poika joka siis tämä erityislapsi ja 4v poika .. jakamaan yksi huone?
A.p
Mietin lähinnä mistä miehesi löysi tuollaisen helmen. Masennus ei parane makaamalla, rutiinit auttaa. Jos taas olet hyvin vaikeasti masentunut mene sairaalaan, sähköhoito jne.
Jos rahaa on niin palkatkaa siivooja, ostakaa robotti-imuri ja tilatkaa ruokaostokset suoraan kotiin. Palkatkaa ammattijärjestelijä ja kaikki opettelee laittamaan omat tavaransa paikoilleen ettei sotkua synny. Tehkää yhdessä isoja ruoka-annoksia pakkaseen valmiiksi, niitä voit sitten lämmitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan narsistit muuttuu yhtäkkiä. Se kiva ihminen oli esitys ja tämä sinut masentanut huutaja on se mitä mies on oikeasti. Eroa.
Oletko miettinyt, että miehellä olisi joku luonnehäiriö? Yleensä nuo tyypit osaavat olla todella ihania ja kivoja alussa ja sitten todella julmia ja kylmiä sen jälkeen, kun nainen on nalkissa.
Minun mielenterveysongelmani tulivat miehen myötä ja paranivat eron myötä. Eksä luultavasti kuvittelee minun olevan edelleen sairaalloinen reppana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että miehellä oli turhan ruusuinen kuva perhe-elämästä eikä ole valmis hyväksymään erityislasta saati masentunutta vaimoa. Haluaa ilmeisestikin tulla kiiltäväksi hinkattuun kotiin jossa vaimo juoksee esiliina päällä antamaan pusun ja johdattaa keittiöön jossa odottaa kolmen ruokalajin päivällinen. Lapset leikkii nätisti koiran kanssa pihalla. Semmoista utopiaa 50-luvun jenkkityyliin.
Tämä oli meilläkin.
Ex kuvitteli päässään perheidyllin, jossa koti on aina siisti, ruoka valmiina, vauva nukkuu 12h yöunet ja hän voi töistä tullessaan syödä ja oikaista itsensä loppuillaksi sohvalle.
Sitten kun tulikin huonosti nukkuva koliikkivauva, umpiväsynyt ja masentunut vaimo, koti ei enää kiiltänyt puhtautta ja ruokakaan ei ollut valmiina, alkoi syyttäminen huonoksi äidiksi ja olisi pitänyt hankkia joku sossu meille auttamaan kun en selvästikään pärjää.
Ero tuli sitten myöhemmin.
Osa täällä keskittyy käytännön neuvoihin, mutta ainoa mihin minun silmäni kiinnittyy, on miehen epäempaattinen ja ahdistava asenne. Sinun masennuksesi ei tule koskaan paranemaan tuollaisessa kodissa, koska se suojaa sinua. Vasta siinä vaiheessa, kun suunnittelet lähtöä tai murhaa, se alkaa helpottaa.
Voitte tapella siivoustavoista ja vuoroista hamaan tappiin asti, jos haluatte. Jos saat sen tehtyä miestä miellyttävällä tavalla, löytyy kyllä uutta valitettavaa ja vaadittavaa.
Tuota ap, mitä sinä siis teet päivisin? Jos et käy töissä, miksi et tee ruokaa tai siivoa? Tietysti jos olet töissä, kotityöt yms tulisi jakaa kaikille. Oletan, että olet hakenut masennukseesi apua. Edes lääkkeet. Keskusteluapua saat vaikka neuvolan kautta ja tuo perhetyöntekijäkin varmasti kuuntelee. Minulle on diagnosoitu keskivaikea masennus, ihan teen kotityöt ja käyn osa-aikatyössä. Mitä enemmän jää yksin kotiin, sitä huonommin voi kun ajatukset pyörivät kaikessa kurjuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt, että miehellä olisi joku luonnehäiriö? Yleensä nuo tyypit osaavat olla todella ihania ja kivoja alussa ja sitten todella julmia ja kylmiä sen jälkeen, kun nainen on nalkissa.
Minun mielenterveysongelmani tulivat miehen myötä ja paranivat eron myötä. Eksä luultavasti kuvittelee minun olevan edelleen sairaalloinen reppana.
Samoin kävi itselleni.
Ap, sinä olet suhteessa ihan yksin. Hyvässä suhteessa ihmisillä on puoliso, joka tukee. Se on voimavara arkeen.
Sinulla on vaikeuksia: ilkeä ja ahdistava puoliso, masennus ja koti ja lapset hoidettavana etkä saa tukea mihinkään vaan mies heittelee kapuloita rattaisiin ja tekee sinua tahallaan sairaaksi. Sinun pitäisi olla superyksilö, että tuossa yhtälössä parantuisit ja selviäisit ja jaksaisit ottaa miehen paskamaisuuden vastaan ja pyörittää arjen onnellisena hyräillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mukaan en myönnä "lapsen henkisiä ongelmia" , edes lääkäri saati tämä perhetyöntekijä sitten eivät saa miestä uskomaan että uhmakkuushäiriiö ja adhd eivät ole mielenterveysongelma.
Miehen mukaan minun pitäisi joka päivä siivota ja laittaa ruokaa, masennus on kuulemma vain tekosyy siihen että töistä tullessa joutuu siivoamaan "koko hiivatin talon" ja tekemään "kunnon ruokaa" (minä lähinä lämmitelen eineksiä). Koirastamme pitäisi kuulemma luopua koska miehen tulkinnan mukaan sen pakko lenkittäminen ruokkii masennustani vaikka pikemminkin se on toisinpäin..
Mies oli riemuissaan kun joku nyt pääsee näkemään arkeamme ja miten hän kärsii kun pitää hommaa koossa. Mutta homma ei mennytkään herran mielen mukaan!
Moni varmaan miettii, miten ihmeessä löysin tälläisen helmen itselleni? Mies ei kuitenkaan ollut tuollainen kun tapasimme, oli päin vastoin oikea unelmien prinssi ja otti todella hyvin sen kun ehkäisyn petettyä tulin raskaaksi vain vuoden seurustelun jälkeen, oli innoissaan lapsesta ja oli hyvä isä. Ja sitten äkkiä.. kuin en enää tuntisi koko ihmistä! Äkkiä ollaan kaikki, tai ainakin me kaksi, pilattu hänen elämänsä.
Olen miettinyt eroa, mutta miltä lapsista tuntuisi joutua johonkin kopin kokoiseen kolmioon,samaan huoneeseen nukkumaan kun nyt meillä on iso talo ja jokaisella oma huone? 13v poika ja 11 v tyttö joilla molemmilla murrosikä , 8v poika joka siis tämä erityislapsi ja 4v poika .. jakamaan yksi huone?
A.p
Mietin lähinnä mistä miehesi löysi tuollaisen helmen. Masennus ei parane makaamalla, rutiinit auttaa. Jos taas olet hyvin vaikeasti masentunut mene sairaalaan, sähköhoito jne.
Näitä makoilijoita on yllättävän paljon. Päivät pötkötellään somessa ja lapset ja koti jäävät hoitamatta. Mutta sitähön ei saa sanoa heille. Itselleni lääkäri määräsi masennukseen liikuntaa. Se auttoikin.
Ihana mies sulla.