Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Näin yliopiston ruokalassa yksin istuvan naisen ja päätin lähestyä häntä
24.02.2020 |
Istuin hänen kanssaan samaan pöytään mutta sen jälkeen menin lukkoon enkä uskaltanut sanoa mitään :(
Kommentit (32)
Miksi olisi pitänyt? Lupsakka pöytiinhuutelija ei ole hot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta sait istua hänen lähellään. Ei aina tarvii jauhaa paskaa.
Vai iskeäkö olisit ajatellut? Jospa ekaksi yrität jutella esim. säästä.
Noin se mukavuusalue venyy isommaksi. Ehkä ensi kerralla uskallat jo sanoakin jotain, kun muuri samaan pöytään istumiselle on jo murrettu. Kyllä se siitä!
Ensi kerralla uskallat jo sanoa moi ja hymyillä! :)
Positiivisia kannustavia kommentteja tuli muutama. Olen ällistynyt!
Onko tämä käänne netin keskustelukulttuurissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit sanonut moi ja kysynyt saako istua seuraksi vai onko paikka varattu. Ihan normikeskustelua eikä yhtään tungettelevaa. Sitten olisit voinut odottaa avaako nainen keskustelun. Jatkossa olisit voinut moikata muuallakin.
Hieno juttu! Jos mimmi kiinnostaa, istu uudestaan joku päivä taas. Ja siitä sitten juttelemaan, kuin ihminen ihmiselle. Opinnothan on aika jees aihe, yhdistää teitä molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mun mies tavattiin Porthanian ruokalassa just noin. Ja yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta. Lapsiakin kolme.
Kevättä ja rakkautta kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Olisit sanonut moi ja kysynyt saako istua seuraksi vai onko paikka varattu. Ihan normikeskustelua eikä yhtään tungettelevaa. Sitten olisit voinut odottaa avaako nainen keskustelun. Jatkossa olisit voinut moikata muuallakin.
Kyllä nämä tällaiset keskustelut on ainakin mun aikana laskettavissa yhden käden sormilla vuosien ajalta. Yliopistolla ihmiset ei vain harrasta small talkia, ei ala höpöttelemään. Ja vika tuskin on noissa yrittäjissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mun mies tavattiin Porthanian ruokalassa just noin. Ja yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta. Lapsiakin kolme.
Kevättä ja rakkautta kaikille!
Joko te olette uskaltaneet puhua toisillenne?
Olis voinut aloittaa, että onko tässä vapaata. Sitten kommentoida jotain yleistä vaikka säästä, jostain yliopiston yleisistä asioista tms. Ja sitten odottaa hetki, haluaako nainen kysellä tai keskustella jotain ja jos ei niin sitten keskittyä omiin juttuihin, vaikka kännykkään. Ihan kohteliasta peruskeskustelua ja jos siitä jotain lähtee niin hyvä, jos ei niin sitten voi sanoa vaan moi, hauskaa päivänjatkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mun mies tavattiin Porthanian ruokalassa just noin. Ja yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta. Lapsiakin kolme.
Kevättä ja rakkautta kaikille!
Joko te olette uskaltaneet puhua toisillenne?
Joo :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit sanonut moi ja kysynyt saako istua seuraksi vai onko paikka varattu. Ihan normikeskustelua eikä yhtään tungettelevaa. Sitten olisit voinut odottaa avaako nainen keskustelun. Jatkossa olisit voinut moikata muuallakin.
Kyllä nämä tällaiset keskustelut on ainakin mun aikana laskettavissa yhden käden sormilla vuosien ajalta. Yliopistolla ihmiset ei vain harrasta small talkia, ei ala höpöttelemään. Ja vika tuskin on noissa yrittäjissä.
No minulle on kyllä tultu juttelemaan yliopiston kirjastossa ja luennon aikana lähetettiin lappu, jossa kyseltiin syömään. On myös juostu perään, kun iltaluennolta kotiin kävelin. Ja Vappuhan on sitten ihan oma casensä.
Kun seuraavan kerran istut samaan pöytään, tuijotat häntä silmiä räpäyttämättä ja otsasuonet tykyttäen ja kysyt: "Lähetääks paneen?"
Varma saanti, tietoa on. Yliopistonaiset tykkää itsevarmoista alfffoista.
Aijai. Maku meni kyllä tuollaisesta. Se vielä olis puuttunut että olisit puhunut. Silloin oltais jo lähentely asteella.
Vierailija kirjoitti:
Positiivisia kannustavia kommentteja tuli muutama. Olen ällistynyt!
Onko tämä käänne netin keskustelukulttuurissa?
Näin maailmanlopun lähestyessä, kyllä.
Mulle on jääny traumat näistä yliopiston ruokalassa iskemään tulevista randomeista. Kaksi tällaista kokenut ja sekin on ollut liikaa. Molemmat juttelivat todella hämäriä juttuja ja utelivat henkilökohtaisuuksia. Helkkarin vaivaannuttavaa.
Ruokalassa olen syömässä, en etsimässä parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit sanonut moi ja kysynyt saako istua seuraksi vai onko paikka varattu. Ihan normikeskustelua eikä yhtään tungettelevaa. Sitten olisit voinut odottaa avaako nainen keskustelun. Jatkossa olisit voinut moikata muuallakin.
Kyllä nämä tällaiset keskustelut on ainakin mun aikana laskettavissa yhden käden sormilla vuosien ajalta. Yliopistolla ihmiset ei vain harrasta small talkia, ei ala höpöttelemään. Ja vika tuskin on noissa yrittäjissä.
No minulle on kyllä tultu juttelemaan yliopiston kirjastossa ja luennon aikana lähetettiin lappu, jossa kyseltiin syömään. On myös juostu perään, kun iltaluennolta kotiin kävelin. Ja Vappuhan on sitten ihan oma casensä.
Ok.
Itse monet kerrat sanonut vaikka jotain vierustoverille luennolla, vierustoveri ei alkanut juttelemaan kummemmin. Samassa pöydässä istunut myöskään ei ole alkanut juttelemaan suunnilleen koskaan. Kirjastossa kukaan ei koskaan sanonut minulle mitään. Ei myöskään kuntosalilla (siis yliopiston) lukuunottamatta näitä "onko tämä vapaa" jne.
Yliopistolla tutuiksi jäivät vain ekana vuonna tavatut ihmiset, silloin siinä porukassa juteltiin, koska oli pieni laitos.
Minusta yliopistolla opiskelu oli todella yksinäistä.
Olen tavallisen näköinen nainen.
Työpaikalla tutustun ihmisiin normaalisti, siis ihan juttelemalla.
Alue: Aihe vapaa
Wrong move. Ei pidä koskaan lähestyä naista, muista se.