Lue keskustelun säännöt.
Voisitko antaa lapsellesi anteeksi 500 euron velat?
24.02.2020 |
Aikuinen lapsi pyysi rahaa opiskeluaikana mutta nyt lapseni on tehnyt töitä viimeiset pari vuotta. Kävi tuuri ja sai vakityön. Haluaisitko rahat takaisin vai antaisitteko olla? Haluaisin kuulla perusteluja.
Kommentit (46)
Mä antaisin olla ja olisin iloinen, että on saanut vakityöpaikan. T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin peeaa pyytäisin. Muuten en.
En tietenkään pyytäisi takaisin.
Jokainen auttaa opiskelevaa nuorta.
Antaisin olla, kun raha on selvästi mennyt hyvään tarkoitukseen
Minä nyt annoin lapsille opiskeluaikoina joka kuukausi parisataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin olla kun summa on noin pieni.
En edes lainaisi opiskeluaikana, vaan ihan antaisin rahaa. Miten kitsas pitää olla, että alkaa periä omaa lastaan? Etenkin tuollaisessa tilanteessa, jossa rahat käytettiin opintoihin, eikä mihinkään turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti voisin antaa ja olen antanutkin.
Sitten on alusta asti pitänyt sopia, että kyseessä on laina. Itse en kuitenkaan pyytäisi takaisin, jos päättäisin avustaa. Muutenkin perustaisin heti säästötilin lapselle, mihin vuosien ajan ehtii kertyä hänelle pieni turvavara aikuisuuden kynnykselle. Minä näen lapsen rakkaimpana asiana maailmassa ja omana tehtävänäni suojella häntä täyttäen perustarpeet rakentaen elämä alusta asti suunnitellusti huomioiden sen, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No antaisin toki anteeksi pyytämättäkin, tosin mainitsisin asiasta, ettei tarvitse lapsen stressata siitä velasta. Kyllä varmaan juuri valmistuneella on rahalle enemmän käyttöä kuin tälläiselle vanhalle varikselle, ja sitä paitsi en muutenkaan ymmärrä omalle lapselle rahan 'lainaamista', kun kuitenkin ollaan ns. samaa huonetta ja sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tarjosi takaisin kun maksoin takuuvuokran joitakin vuosia sitten, 980 euroa. Saa nykyään palkkaa suunnilleen saman verran kuin minä. Sanoin, että anna olla, käytä oman asuntosi pesämunaksi. Toivottavasti on laittanut säästöön.
Korkojen kera takaisin. Ottakoon vaikka pikavippia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä pyytäisi lapseltani rahaa takaisin. Yritän koko ajan miettiä millä kaikilla eri keinoin (laillisilla) pystyn siirtämään vähät rahani ja omaisuuteni lapsilleni nyt, kun ovat elämänsä alkutaipaleella ja rahan tarve kova. Itse pärjään vähemmälläkin ja tavoite on, että kuollessa on rahaa vain sen verran, että monttubileet saadaan pidettyä.
Voisin, jos ei ole mennyt huumeisiin tai lainaksi jollekin luuserille.
Antaisin olla. Tarpeeseen on varmaan menneet.
Siis mitä heleä? Minä annan lapselleni rahaa, hänhän on minun lapseni. Sitä paitsi 500 euroa on pieni summa. Olisin jo unohtanut koko asian.
Mitähän ap mahtaa tarkoittaa aikuisella lapsella, yli 18-vuotiasta? Onhan se nyt tavallisille vanhemmille ihan selvä asia, että opiskelevaa lasta tuetaan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Vain joku 8-lapsen yh ajattelee, että kun lapsi on 18, niin pärjätköön omillaan.
500€ avustus opintojen ajalta on todella pieni. Jos ei oma rahatilanne ole aivan epätoivoinen, niin ei tuollaista kyllä kehtaisi lähteä pyytämään takaisin. Jos se raha on ihan pakko saada, niin sitten sopii lapsen kanssa jonkinlaisen inhimillisen maksuohjelman. Eikä sitten ihmettele jos lapsi ei soita eikä käy kylässä.
En lainaa rakkailleni rahaa, vaan annan.
Antaisin olla, hänelle ne kuitenkin jää kun potkaisen tyhjää.