Teille, jotka ette elä sellaista elämää kun haluatte

Olisin isänä pikkuprinsessalle. Kulkisin mukana harrastuksissa ja muutenkin vietettäisiin vapaa-aika touhuten yhdessä.

Tekisin asioita joista nautin, harrastaisin, liikkuisin luonnossa, matkustelisin, pitäisin huolta terveydestäni, nukkuisin riittävästi, viettäisin aikaa mieheni kanssa, ottaisimme kissan. Muistisairas äitini olisi hoitokodissa, jossa hänestä pidettäisiin hyvää huolta, ja hänen roinaa täynnä oleva rintamamiestalonsa olisi tyhjennetty ammattilaisten voimin ja myyty.

Tein tästä oman aloituksen, mutta sanon sen tässäkin: en olisi tekemisissä sukulaisteni kanssa. En näkisi heitä koskaan enkä koskaan kuuntelisi enää heidän sekopäisiä juttujaan.

Lopettaisin olemasta aina se hyvä ihminen heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Tein tästä oman aloituksen, mutta sanon sen tässäkin: en olisi tekemisissä sukulaisteni kanssa. En näkisi heitä koskaan enkä koskaan kuuntelisi enää heidän sekopäisiä juttujaan.

Lopettaisin olemasta aina se hyvä ihminen heidän kanssaan.

Mikset tee niin? Yksi ainutkertainen elämäsi... ei sukulaisten kanssa tarvitse olla tekemisissä vain sen takia että ovat sukulaisia.

Itse asuisin entisessä kotikaupungissani lähellä aikuista lastani.

Tekisin töitä omaehtoisesti, asuisin rakastamani miehen kanssa luonnon lähellä Suomessa tai jossakin ja meillä olisi yksi lapsi (mieluiten tyttö).

Olisi rikas. Sillä saisin elämääni kaiken mitä haluan. Raha tuo onnea.

Vierailija kirjoitti:

Olisi rikas. Sillä saisin elämääni kaiken mitä haluan. Raha tuo onnea.

Et saa. Et saa haluamaasi ihmistä kiinnostumaan sinusta. Ehkä jonkun voi ostaa, mutta silloinhan hän on vain maksullinen seuralainen. Rahalla et voi parantaa kuolemaan johtavia sairauksia etkä estää onnettomuuksia. Et voi pyyhkiä pois pahoja muistoja.

Minulla olisi mieheni kanssa useampi lapsi, 4-5 (nyt on 2) ja niin hyvät tulot että olisi varaa tarjota kaikille lapsille hyvä elintaso, haluamansa harrastukset ja tavarat ym. Asuisimme omakotitalossa maaseudulla ja meillä olisi koira, ehkä muitakin helppohoitoisia kotieläimiä kuten kanoja. Mieheni pitäisi työstään ja olisi onnellinen ja hyväntuulinen, tai jos olisi varaa olla pelkkänä maaseudun isäntänä niin sekin kävisi. Itse pidän nykyisestä työstäni, mutta palkka ei vaan riitä kaikkeen haaveilemaani, edes yhdessä miehen tulojen kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi rikas. Sillä saisin elämääni kaiken mitä haluan. Raha tuo onnea.

Et saa. Et saa haluamaasi ihmistä kiinnostumaan sinusta. Ehkä jonkun voi ostaa, mutta silloinhan hän on vain maksullinen seuralainen. Rahalla et voi parantaa kuolemaan johtavia sairauksia etkä estää onnettomuuksia. Et voi pyyhkiä pois pahoja muistoja.

Kyllä rahalla voi joskus parantaa kuolemaan johtavia sairauksia. Tai jos ei parantaa, niin ainakin voi saada lisää elinaikaa.

Jaksaisin käydä töissä ja tehdä vapaa-ajalla kaikkia kivoja asioita. Nyt suurin osa ajasta menee väsyneenä tai nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi rikas. Sillä saisin elämääni kaiken mitä haluan. Raha tuo onnea.

Jos eläisin elämää mitä haluaisin niin olisin kaikin puolin täysin terve ja minulla olisi perhe ja ystäviä ja paljon rahaa jotta voisin tehdä mitä haluan eikä tarvitsisi käydä töissä.

Asun jo niinkuin haluan, mutta tekisin vähemmän töitä, olisin enemmän luonnossa, kirjoittaisin sen esikoisteoksen, hoitaisin puutarhaa ja, matkustelisin Suomessa historian perässä. No joo, aika moni juttu on mahdollista toteuttaa, huomaan...

Oisin terve ja liikuntakykyinen. En tiedä onko toimivat aivot kirous vaiko siunaus. Toisaalta on rahaa yllin kyllin, mutta juuri mihinkään ei voi käyttää ja olen liiankin tietoinen rajoitteistani.

Olen samoin lakannut tapaamasta ihmisiä kun eivät tajua mistään mitään eikä huvita selittää. Joten tässä vaan istun ja elän kuihtuen hiljaa pois.

M41

Asuisin avarassa asunnossa kerrostalon ylimmässä kerroksessa kaupungin keskustassa, hyvällä paikalla. Asuntoni olisi täysin minun tyylilläni sisustettu sisustussuunnittelijan avustamana.

Raha-, ja terveyshuolia ei olisi. Tämä mahdollistaisi itseeni panostamisen hyvinvoinnin saralla mm.säännöllisten hierontojen, kosmetologilla ja kampaajalla käyntien sekä yksityislääkärin palveluiden jne. avulla. Käyttäisin yleensäkin palveluita, kuten esim kahvilat, ravintolat, pesulat taksikyydit.

Matkustelisin ehkä hiukan, kävisin kaikenlaisissa kulttuuririennoissa, kuten konserteissa, teattereissa yms.

Kutsuisin usein koko lähisuvun yhteisille illallisille, kahvikutsuille, muuten vain pikkukekkereille.

Olisin sinkku tai vähintään asuisin asunnossa ilman miestä mutta voisin seurustella, saisin pitää itsenäisyyteni, matkustelisin ja tekisin mitä huvittaa. Olisin lapseton.

heh, kerrostalon ylin ei ole mitään kivaa jos ei hissi toimi eikä pääse yhtäkään rappua ylös edes kontaten ilman läsähtämistä.Siellä pääseekin sitten olemaan vanki.

Palvelut ja vastaavat ovat nopeasti turhia, kulttuririennot pitkästyttäviä ja tylsiä. Elin tuota joskus. Sitten meni terveys ja voisinhan mä lähteä taksilla oopperaan, mutta selkä on hyvin nopeasti kipeä eikä huvita enää pätkääkään. Puhumattakaan kaikki ilmaisriennot gallerioista alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi rikas. Sillä saisin elämääni kaiken mitä haluan. Raha tuo onnea.

Et saa. Et saa haluamaasi ihmistä kiinnostumaan sinusta. Ehkä jonkun voi ostaa, mutta silloinhan hän on vain maksullinen seuralainen. Rahalla et voi parantaa kuolemaan johtavia sairauksia etkä estää onnettomuuksia. Et voi pyyhkiä pois pahoja muistoja.

Älä sotke omia haaveitasi tähän ketjuun. Eihän tuo edellinen sanonut, että hänen toive-elämäänsä kuuluisi mainitsemasi asiat. Ne ilmeisesti kuuluvat sinun haave-elämään, mutta sinä =/= toiset ihmiset.

Minua ei ainakaan kiinnosta saada ketään kiinnostumaan itsestäni ja onnettomuuksia pystyy aika pitkälle välttelemään omilla elintavoilla. Ja vaikkei pystyisi, ehkäpä minua ei haittaisi lopettaa elämääni itse, jos sairastuisin pahasti. Voisin elää rahalla hyvää elämää siihen asti. Minulla ei ole tarvetta elää ikuisesti. 

Minä haluaisin elää ilman töitä, olematta kuitenkaan työkkärin listoilla ja höykyytettävänä. Jos saisin noin 800 eur/kk netto tekemättä mitään, niin olisin superonnellinen.

Olisin valmistunut insinööriksi silloin kuin pitikin, kävisin töissä ja ratkoisin jänniä ongelmia. Mulla olisi vaimo, joka olisi kotiäitinä meidän kahdelle terveelle lapselle. Olisin jo rakennuttanut talon järven rannalle ja kävisin usein soutelemassa. Lapsetkin tulisi mielellään mukaan. Mulla olisi ajokortti ja auto. Voisin pitää kasvihuonetta ja mulla olisi kaiken maailman työkaluja, joilla voisin rakennella kaikkea, mitä mieleen juolahtaa.

Pihalla olisi puusauna ja omenapuita. Vaimo maalaisi kauniita akvarelleja, joita meillä olisi jo paljon seinillä. Meillä olisi kirjastohuone, jossa olisi kirjojen lisäksi valokuva-albumeita täynnä hauskoja muistoja.

Mun ei tarvitsisi miettiä, miten vanhemmilleni tai vaimon vanhemmille käy, kun voisin kustantaa heille parhaan mahdollisen hoidon, kun ikä alkaa painaa. Säästöjäkin olisi runsaasti kaiken varalta.

Joskus sitten voisi vain soutaa veneellä jonnekin ja viettää aikaa metsässä, ehkä yönkin tai pari. Joko yksin, vaimon kanssa tai sitten koko perheen voimin.

Ei ole vaimoa tai lapsia ja terveys meni jo ennen kuin pääsin mitään aloittamaan. En edes pystyisi saamaan biologisia lapsia. Ei mulla ole edes maata, johon omenapuun istuttaisi. Ehkä saavutan vielä jotain muuta, koska yritys on ainakin kova, mutta synkältä näyttää.

Mies, perhe, talo meren rannalla, passiivinen tulo ja paljon matkustelua. Uskon, että kaikki nuo vielä saavutan. 

Vierailija kirjoitti:

Asuisin avarassa asunnossa kerrostalon ylimmässä kerroksessa kaupungin keskustassa, hyvällä paikalla. Asuntoni olisi täysin minun tyylilläni sisustettu sisustussuunnittelijan avustamana.

Raha-, ja terveyshuolia ei olisi. Tämä mahdollistaisi itseeni panostamisen hyvinvoinnin saralla mm.säännöllisten hierontojen, kosmetologilla ja kampaajalla käyntien sekä yksityislääkärin palveluiden jne. avulla. Käyttäisin yleensäkin palveluita, kuten esim kahvilat, ravintolat, pesulat taksikyydit.

Matkustelisin ehkä hiukan, kävisin kaikenlaisissa kulttuuririennoissa, kuten konserteissa, teattereissa yms.

Kutsuisin usein koko lähisuvun yhteisille illallisille, kahvikutsuille, muuten vain pikkukekkereille.

Haluaisit siis elää minun elämääni, mikä ei enää tunnu itselleni yhtään omalta. En edes tiedä, mistä tyytymättömyys hyvää elämääni kohtaan johtuu! En haluaisi tehdä niin paljon duunia kuin mitä nyt teen enkä haluaisi elää tällaista pikkusievää elämää, mitä se nykyisellään on. Haluaisin elää vaatimattomasti ilman jatkuvaa arvostelun alaisena olemista. Haluaisin ottaa etäisyyttä tuntemiini ihmisiin ja tutustua enemmän itseeni. Olla hetken kaukana kaikesta - vieras kuin turisti.

Ihmeellisesti nämä aina menevät niin, ettei monellakaan ole sellaista elämää, millaiseksi sen joskus on kuvitellut tai millaisen siitä olisi halunnut muodostuvan.