Ymmärrän ettei liian helposti pidä erota, mutta kun jotkut eivät tajua erota, vaikka kaikki on pielessä
Olen valitettavan läheltä joutunut seuraamaan perhe-elämää, jossa kaikki on pielessä. Pariskunnan mies on työssäkäyvä alkoholisti, jolla on pitkin suhdetta ollut erinnäinen joukko hoitoja ja sivusuhteita. Mies on ajoittain reissuhommissa eli hänestä ei juuri ole kotona hyötyä. Nainen on korkeasti koulutettu ja kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä ja käytännössä pyörittää yksin perhe-elämää. Mies osallistuu, jos töiltään ja muilta hoidoiltaan ehtii.
Olen miettinyt, että miksi tämä pari on yhdessä. Rakkaudesta tuskin on kysymys, koska mies juoksee ajoittain vieraissa. Velkaa toki voi olla, mutta ellei taustalla ole jättimäisiä kulutuslainoja, kumpikin varmasti selviäisi yksinkin veloista. Jäin siis pohtimaan sitä, kun aina syytetään, että erotaan liian helposti. Itse en ole törmännyt yhteenkään turhaan tai liian nopeaan eroon. Kyllä siellä taustalla on oikeasti merkittäviä syitä. SItten on nämä, joiden yhdessä pysymistä ei voi ymmärtää.
Kommentit (8)
Kuka kieltää elämästä yhdessä vaikka ei ole toiseen lääpällään? Tuskin kovin moni monta kymmentä vuotta naimisissa ollut pari on pysynyt yhdessä siksi, että rakastavat toisiaan sydämensä pohjasta. Monesti varmaan on jonkinlaista kiintymystä niissä huonoiltakin näyttävissä suhteissa. Taloudelliset syyt ovat varmaan usein taustalla, koetaan että on helpompi pysyä yhdessä kuin alkaa jakaa lusikoita. Helpompi arki, yksinäisyyden pelko jne.
Aikuisten ihmisten oma valintahan se on kenen kanssa elää. Ainoastaan jos tiedetään että perheessä on väkivaltaa, niin ulkopuolisten mielestäni pitääkin puuttua, jos se uhri ei uskalla tai pääse lähtemään suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka kieltää elämästä yhdessä vaikka ei ole toiseen lääpällään? Tuskin kovin moni monta kymmentä vuotta naimisissa ollut pari on pysynyt yhdessä siksi, että rakastavat toisiaan sydämensä pohjasta. Monesti varmaan on jonkinlaista kiintymystä niissä huonoiltakin näyttävissä suhteissa. Taloudelliset syyt ovat varmaan usein taustalla, koetaan että on helpompi pysyä yhdessä kuin alkaa jakaa lusikoita. Helpompi arki, yksinäisyyden pelko jne.
Aikuisten ihmisten oma valintahan se on kenen kanssa elää. Ainoastaan jos tiedetään että perheessä on väkivaltaa, niin ulkopuolisten mielestäni pitääkin puuttua, jos se uhri ei uskalla tai pääse lähtemään suhteesta.
Toki aikuisten välinen asia, mutta mielestäni asia ei ole niin yksinkertainen, kun mukana on lapsia. Millaisen kuvan he saavat parisuhteesta ja sukupuolten välisestä roolijaosta. Vaikea kuvitella ettei kodin ilmapiiristä voisi vaistota, että vanhempien välit on huonot. Tuskin ne hyvätkään on, jos toinen juoksee vieraissa. Jo vanhemman alkoholismi yksinään vaikuttaa kodin ilmapiiriin.
Väkivaltainen, juoppo, alistava, pettävä... tiedän yhden tällaisen miehen, mutta avioliitto jatkuu.
Jos taustalla on lapsia?? Miksi vedotaan aina lapsiin? Ei ne lapset mitään tyhmiä ole ja kärsiivät vaan siinä sivussa kun vanhemmat riitelee. Lapsuuden traumoistahan kaikki sitten aikuisena syyttää. Niin että onko se koti paras mahdollinen kumminkaan niille lapsille jossa juodaan ja petetään.
Ja entäs jos ei ole lapsia. Mihin sitten vedotaan?
Periaate, että ei erota?
Voimat eivät riitä eroamiseen? voin kokemuksesta sanoa, että masentunut ihminen ei sitä prosessia jaksa.
Mies hyvä isä lapsille?
Nainen tietää, että mies unohtaa lapsensa, jos eroavat?
Tiedän yhden miehen, joka juoksee kaikki mahdolliset luottamusmieskoulutukset ja pettää siellä vaimoaan. Vaimo tietää mutta ei kai välitä.
No pohdipa tuota edelleen.
Mitä se muille kuuluu ketkä erovat ja ketkä ei.