Lue keskustelun säännöt.
Lapsen peliongelma - mitä tekisit?
21.02.2020 |
Perhepiiriin kuuluu sukulaislapsi, jolla on selvästi jo jonkin tasoinen peliriippuvuus. Poika pelaisi kaiken aikaa, aamusta iltaan jos saisi. Ja lähes saakin. Vanhemmat eivät jaksa juurikaan leikkiä tai tehdä asioita lapsensa kanssa vaan hänelle annetaan pienen vinkumisen jälkeen heti periksi ja kännykkä/pelikone käteen. Lapsi oli luonani hoidossa nyt talvilomalla ja sai kauhean raivokohtauksen, kun ystävällisesti mutta jämäkästi ilmoitin, että nyt ei enää tänään pelata ja en anna omaa kännykkääni hänelle pelaamista varten. Itki, tuuppi, huusi ja karjui ihan hysteerisenä. Lopulta rauhoittui syliin. Seuraavana yönä heräsi kuitenkin aamuyöstä ja vaati saada pelata ja pitkän itkun ja vänkäämisen jälkeen lopulta rauhoittui, en siis antanut periksi.
Olen todella huolissani tästä lapsesta. Miten voisin saada vanhemmat ymmärtämään, että ihan oikeasti heidän lapsensa tarvitsee apua tai pikemminkin vanhempien pitäisi nyt tehdä isoja muutoksia tässä asiassa? Tuntuu, että teen väärin, jos katson vain sivusta, kun lasta ei auteta mitenkään eikä hänelle laiteta mitään pysyviä rajoja pelaamiseen.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että heillä jotka olisi niin hyviä vanhempia, ei ole niitä lapsia:(
Heillä joilla olisi sille lapselleen aikaa. Pompottaa polvella ja keksiä lapsen kanssa sanaleikkejä ja olla lapsen ratsuna ja piirtää yhdessä lapsen kanssa ja olla ulkona lumiukkoja tekemässä:(
Tämä on niin väärin:(
Siis miksi puutut toisten lasten kasvatukseen? Pelaamisesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun se haittaa vakavasti muuta elämää: koulu/työ jää hoitamatta tai ihminen syrjäytyy. Miksi muuten itse pelaaminen olisi niin iso ongelma? Lapsi olisi raivostunut myös siitä, että kesken futiksen otat pallon pois tai karkkipussin, josta puolet syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Älä puutu, ei kuulu sinulle.
Täällä on usein samanmoisia kysymyksiä eri asioihin liittyen ja usein olen kanssasi samaa mieltä, mutta tässä tapauksessa olen eri mieltä, kyllä ap:n on hyvä ottaa asia puheeksi lapsen vanhempien kanssa. Sen verran vahvasti tuo lapsi reagoi, kun ei saanut pelata mielestään tarpeeksi. Mutta, jos vanhemmat ovat asian suhteen ok fiiliksellä, eipä siinä juuri mikään auta. Pelaavatko lapsen vanhemmat paljon tai somettavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro heille ihan rehellisesti niistä tilanteista, kun lapsi sai raivarin siitä, ettet antanut hänen pelata. Kerro myös, miten sait lapsen rauhoittumaan, kun et antanut pelata. Siis ihan neutraalisti vain kerrot, et syyllistäen etkä neuvovaan sävyyn.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi puutut toisten lasten kasvatukseen? Pelaamisesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun se haittaa vakavasti muuta elämää: koulu/työ jää hoitamatta tai ihminen syrjäytyy. Miksi muuten itse pelaaminen olisi niin iso ongelma? Lapsi olisi raivostunut myös siitä, että kesken futiksen otat pallon pois tai karkkipussin, josta puolet syömättä.
Et nyt lukenut tarkkaan aloittajan kommenttia.Ei esim.lapselta otettu yöllä mitään kädestä vaan sitä kännykkää ei annettu.Ei todella ole tervettä tuollainen pelaaminen.Kannattaako aina odottaa, että tilanne on jo täysin poissa hallinnasta? Varmasti parempi puuttua jo kun selkeät ennakoivat oireet ilmenevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaaminen on ongelma vain menneisyyteen jämähtäneillä ihmisillä. Anna muiden lasten olla ja menee vaikka kuokalla raivaamaan suo tai kynnä pelto hevosella jos edistys tuntuu olevan liikaa.
Naapurin lapsi käy jääkiekkotreeneissä 6 kertaa viikossa ja monta kertaa viikossa salilla ja lenkillä. Melkein millekään muulle kuin jääkiekolle ei jää aikaa koulun lisäksi. Miten voisin puuttua tähän pahaan peliongelmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on ongelma vain menneisyyteen jämähtäneillä ihmisillä. Anna muiden lasten olla ja menee vaikka kuokalla raivaamaan suo tai kynnä pelto hevosella jos edistys tuntuu olevan liikaa.
Kysypä terapiatyötä tekeviltä ihmisiltä tästä pelaamisongelmasta. Se on suuri ja lisääntyy koko ajan. Itsekin tiedän tästä jotain.
Kyse on kohta 7-vuotiaasta lapsesta. Vanhemmat sanovat usein, että lapsi pelaa liikaa, mutta eivät tee asialla mitään käytännössä. Mielestäni hälyyttäväksi tilanteen tekee mm. se, että pelaaminen on lapsella ihan koko ajan mielessä. Hetken jaksaa leikkiä jotain, jos hänen kanssa ollaan, mutta se on ikäänkuin "sijaistoimintaa" ja ajan tappamista, kunnes pääsee taas pelaamaan. Myös tuo, että pelaaminen on öisinkin mielessä ja se millaisen reaktion pelaamisen kieltäminen aiheuttaa. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen lapsen, jolla on ihan samanlainen tilanne. Vanhemmat älysivät itse puuttua tilanteeseen ja saavat nyt apua perheterapiasta. Oma mielipiteeni on, että puutu tilanteeseen silläkin uhalla, että vanhemmat suuttuvat sinulle. Lapsi on vielä pieni ja tilanne on korjattavissa! Juuri oli uutisissa juttua, että nykypäivänä jo joka kymmenes lapsi kärsii pelaamisen haitoista, kyse alkaa olla siis vakavasta ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on kohta 7-vuotiaasta lapsesta. Vanhemmat sanovat usein, että lapsi pelaa liikaa, mutta eivät tee asialla mitään käytännössä. Mielestäni hälyyttäväksi tilanteen tekee mm. se, että pelaaminen on lapsella ihan koko ajan mielessä. Hetken jaksaa leikkiä jotain, jos hänen kanssa ollaan, mutta se on ikäänkuin "sijaistoimintaa" ja ajan tappamista, kunnes pääsee taas pelaamaan. Myös tuo, että pelaaminen on öisinkin mielessä ja se millaisen reaktion pelaamisen kieltäminen aiheuttaa. - Ap
Ei pelaaminen ole se ongelma, vaan impulssikontrollin ja kärsivällisyyden puute. Ja näitä ongelmia ei voi rakentavalla tavalla korjata, jos pelaaminen nähdään demonina, joka vie huomion niiltä todellisilta ongelmilta. Mutta tätähän ei AV:lla uskota. Jätän osaltani tämän turhan keskustelun tähän, koska teidän kanssa on ihan turha vängätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mjoo, taas yksi pelivihaaja kitisee ja vain sen takia kun ei itse saanut pelailla omassa lapsuudessaan, eli AP on katkera pazka!
Pelaaminen on nykyajan ammatti, siinä missä esim jääkiekkoilu tai jalkapalloilu.
Helppoa lyödä uusinta tulokasta...
Tyhmää siinä vaiheessa kun tuo tienaa miljoonia, ja sinä oot jossain siivojan duunissa?
MMS85 kirjoitti:
Mjoo, taas yksi pelivihaaja kitisee ja vain sen takia kun ei itse saanut pelailla omassa lapsuudessaan, eli AP on katkera pazka!
Pelaaminen on nykyajan ammatti, siinä missä esim jääkiekkoilu tai jalkapalloilu.
Helppoa lyödä uusinta tulokasta...
Tyhmää siinä vaiheessa kun tuo tienaa miljoonia, ja sinä oot jossain siivojan duunissa?
Oletko hölmö? Kyllä kyseessä on tuleva päihdeongelmainen syrjäytyvä joka ei naista saa. Turha haaveilla mistään tienesteistä pelialalla 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä puutu, ei kuulu sinulle.
Täällä on usein samanmoisia kysymyksiä eri asioihin liittyen ja usein olen kanssasi samaa mieltä, mutta tässä tapauksessa olen eri mieltä, kyllä ap:n on hyvä ottaa asia puheeksi lapsen vanhempien kanssa. Sen verran vahvasti tuo lapsi reagoi, kun ei saanut pelata mielestään tarpeeksi. Mutta, jos vanhemmat ovat asian suhteen ok fiiliksellä, eipä siinä juuri mikään auta. Pelaavatko lapsen vanhemmat paljon tai somettavat?
Sometatko sinä paljon?
Tai pelaatko paljon?
Vierailija kirjoitti:
Naapurin lapsi käy jääkiekkotreeneissä 6 kertaa viikossa ja monta kertaa viikossa salilla ja lenkillä. Melkein millekään muulle kuin jääkiekolle ei jää aikaa koulun lisäksi. Miten voisin puuttua tähän pahaan peliongelmaan?
Hiekkaa jäälle?
Toivottavasti suhtautuvat rakentavasti.
AP, kuvittele siihen digitaalisten pelien tilalle jokin toinen harrastus, vaikkapa sarjakuvien tai kirjojen lukeminen. Jos lapsi olisi samalla tavalla "riippuvainen" lukemisesta, niin olisiko sinusta silloinkin lukeminen se ongelman ydin, vai kenties lapsen itsehillinnän ja impulssikontrollin puute, kuten joku jo ylempänä sanoikin? Miksi digitaalisten pelien kohdalla ongelma sitten paikallistuu nimen omaan niihin peleihin?
Oikeasti koittakaa nyt hyvänen aika jo vuonna 2020 hyväksyä, että digitaaliset pelit ovat harrastus siinä missä mikä tahansa muukin.
Kirjat ja sarjakuvat eivät aiheita samanlaista riippuvuutta kuin pelit. Tämä ei tarkoita sitä, että pelaaminen itsessään olisi jotenkin huono harrastus vaan että se VOI aiheuttaa ongelmia ja riippuvuutta mikäli aikuiset eivät säädä lapselle rajoja pelaamiseen. Monet pelit ovat myös varten vasten suunniteltu aiheuttamaan riippuvuutta.
Tottakai kyseessä saattaa taustalla olla muu ongelma kuin itse pelaaminen, mutta olisi mielestäni älytöntä väittää ettei myös pelaaminen ole keskeinen osa ongelmaa. Vähän samalla tavalla kuin sanoisi ettei alkoholistilla ole se alkoholi ongelmana vaan impulssikontrollin puute ja muu tunne-elämän hallitsemattomuus. Ainahan usein syynä on jokin muu ongelma, mutta se ilmenee riippuvuutena, pakokeinona, tunteidensäätelyn kanavana yms.
Jos lapsen vanhemmat ovat sinulle läheisiä niin puhuisin heille suoraan siitä miten lapsi käyttäytyi luonasi ja että olet huolissasi. Peliriippuvuus on nykypäivänä vakava ongelma jopa hyvin pienillä lapsilla. Enkä ihmettele. Joka paikassa näkee jo 1-2 vuotiaita lapsia, jotka hiljennetään rattaisiin tuijottamaan vanhempien puhelinta. Surullista.