Lue keskustelun säännöt.
Lapsen peliongelma - mitä tekisit?
21.02.2020 |
Perhepiiriin kuuluu sukulaislapsi, jolla on selvästi jo jonkin tasoinen peliriippuvuus. Poika pelaisi kaiken aikaa, aamusta iltaan jos saisi. Ja lähes saakin. Vanhemmat eivät jaksa juurikaan leikkiä tai tehdä asioita lapsensa kanssa vaan hänelle annetaan pienen vinkumisen jälkeen heti periksi ja kännykkä/pelikone käteen. Lapsi oli luonani hoidossa nyt talvilomalla ja sai kauhean raivokohtauksen, kun ystävällisesti mutta jämäkästi ilmoitin, että nyt ei enää tänään pelata ja en anna omaa kännykkääni hänelle pelaamista varten. Itki, tuuppi, huusi ja karjui ihan hysteerisenä. Lopulta rauhoittui syliin. Seuraavana yönä heräsi kuitenkin aamuyöstä ja vaati saada pelata ja pitkän itkun ja vänkäämisen jälkeen lopulta rauhoittui, en siis antanut periksi.
Olen todella huolissani tästä lapsesta. Miten voisin saada vanhemmat ymmärtämään, että ihan oikeasti heidän lapsensa tarvitsee apua tai pikemminkin vanhempien pitäisi nyt tehdä isoja muutoksia tässä asiassa? Tuntuu, että teen väärin, jos katson vain sivusta, kun lasta ei auteta mitenkään eikä hänelle laiteta mitään pysyviä rajoja pelaamiseen.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kirjat ja sarjakuvat eivät aiheita samanlaista riippuvuutta kuin pelit. Tämä ei tarkoita sitä, että pelaaminen itsessään olisi jotenkin huono harrastus vaan että se VOI aiheuttaa ongelmia ja riippuvuutta mikäli aikuiset eivät säädä lapselle rajoja pelaamiseen. Monet pelit ovat myös varten vasten suunniteltu aiheuttamaan riippuvuutta.
Tottakai kyseessä saattaa taustalla olla muu ongelma kuin itse pelaaminen, mutta olisi mielestäni älytöntä väittää ettei myös pelaaminen ole keskeinen osa ongelmaa. Vähän samalla tavalla kuin sanoisi ettei alkoholistilla ole se alkoholi ongelmana vaan impulssikontrollin puute ja muu tunne-elämän hallitsemattomuus. Ainahan usein syynä on jokin muu ongelma, mutta se ilmenee riippuvuutena, pakokeinona, tunteidensäätelyn kanavana yms.
Sitten varmaan kannattaisi osallistua siihen pelaamiseen lapsen kanssa ja opettaa fiksua ja vastuullista pelaamista. Ehkä koittaa tarjota niiden endorfiinikoukkumobiilipelien tilalle jotain ikätasoon sopivaa pitkäjänteisempää ns. vakavaa peliä. Opettaa fiksua pelikulttuuria, ihan niinkuin vaikkapa sen alkoholinkin kanssa lapset toivottavasti oppivat tervettä alkoholikultuuria kotona. Ja muiden harrastusten kanssa.
Sellainen ajatus, että pelaaminen itsessään on huonoa ja pahaa, ei ratkaise tilannetta, vaan lapselle tulee - oikeutetusti - sellainen olo, että häntä ja hänen mielenkiinnon kohteitaan ei hyväksytä, arvosteta eikä ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on kohta 7-vuotiaasta lapsesta. Vanhemmat sanovat usein, että lapsi pelaa liikaa, mutta eivät tee asialla mitään käytännössä. Mielestäni hälyyttäväksi tilanteen tekee mm. se, että pelaaminen on lapsella ihan koko ajan mielessä. Hetken jaksaa leikkiä jotain, jos hänen kanssa ollaan, mutta se on ikäänkuin "sijaistoimintaa" ja ajan tappamista, kunnes pääsee taas pelaamaan. Myös tuo, että pelaaminen on öisinkin mielessä ja se millaisen reaktion pelaamisen kieltäminen aiheuttaa. - Ap
Ei pelaaminen ole se ongelma, vaan impulssikontrollin ja kärsivällisyyden puute. Ja näitä ongelmia ei voi rakentavalla tavalla korjata, jos pelaaminen nähdään demonina, joka vie huomion niiltä todellisilta ongelmilta. Mutta tätähän ei AV:lla uskota. Jätän osaltani tämän turhan keskustelun tähän, koska teidän kanssa on ihan turha vängätä.
Sinä voin halutessasi kiertää ongelmaa jos haluat, mutta liikapelaamisen takana on yleensä juuri sen tyyppiset pelit jotka palkitsemistavallaan ruokkivat näitä impulssikontrollin ja pitkäjänteisyyden puutteen puutetta. Pelit siis aiheuttavat ja ylläpitävät ongelmaa, eikä voida ajatella että korjataan impulssikontrolli jotenkin kokonaan erillään siitä pelaamistottumuksesta.
Meillä lapset ovat saaneet pelata isompina aika vapaasti. Kunhan koulu ja muut pakolliset asiat hoidetaan kunnialla. Nyt ovat innostuneet autoja korjailemaan ja hauska huomata että nyt lähdetään melkein poikkeuksetta autotalliin jos vaihtoehtoina pelaaminen ja auton korjaaminen. Molemmilla hyvä englannin kielentaito ja monia muita hyviä asioita opittuja pelien kautta. Myös paljon kavereita saaneet peleistä jotka käyneet meillä kylässäkin jne,
Mutta vaikka pelaan itse ja lapset ovat pelanneet paljon niin silti minusta apn kertomat asiat kuulostavat huolestuttavalta. Ei tuo kuulosta terveeltä että pelin lopettaminen on noin vaikeaa. Eikä se että mikään muu ei oikeasti kiinnosta. Itse olen tottunut että lapset pyysivät tuossa iässä että saako pelata vielä tämän pelin loppuun noin 15 min ym. Mutta sitten lopettivat tappelematta. Missään vaiheessa pelit eivät ole olleet ”koko elämä”. Toivottavasti pelaa edes ikäiselleen sopivia pelejä. Hyvä olisi löytää myös jotain muuta sisältöä elämään esim joku muukin harrastus kuin pelkkä pelaaaminen. Voitko ap sinä auttaa lasta kokeilemaan jotain muita harrastuksia? Vanhemmille kannattaa varmaan kertoa omasta huolesta mutta voi olla että siitä tiedosta ei kiitetä...
Jos lapsi pitää kirkuvana raahata treeneistä niiden päätyttyä ja herää öisin huutamaan että haluaa jäälle, niin olisi syytä keskustella vanhempien kanssa tilanteesta ja ohjata avun piiriin, ei ole tervettä.