Mikähän mulla on, kun en meinaa saada mitään suunnitelmia tehtyä tai viestejä lähetettyä?

Miltä susta tuntuu silloin kun mietit asioita, jotka pitäisi sopia? Minkä pitäisi olla toisin, jotta saisit ne sovittua?

Itseäni jännittää eniten varmaankin ihmiselle puhuminen oma-alotteisesti. Jos ajanvaraukset ja muut asiat, jotka normaalisti hoidetaan ihmisten kanssa, onnistuisivat vaikka jollain automaattisella lomakkeella, varmasti vitkastelisin paljon vähemmän.

Mulla epäillään Aspergeria (nykyisin ilmeisesti autismia), en tiedä, voiko liittyä autismiin, että ylikuormittuu tuollaisesta normaalista asiasta. Olen koko aikuisikäni ajan joutunut hankaluuksiin mm. kavereiden kanssa sen takia, että en ole vastannut viesteihin ajoissa. En ainakaan tunnista, että minulla olisi sosiaalista ahdistusta. Ihmisten seurassa en siis stressaa mitenkään normaalia enemmän. Ajan myötä tämä taipumus on kuitenkin pahentunut aika paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miltä susta tuntuu silloin kun mietit asioita, jotka pitäisi sopia? Minkä pitäisi olla toisin, jotta saisit ne sovittua?

Itseäni jännittää eniten varmaankin ihmiselle puhuminen oma-alotteisesti. Jos ajanvaraukset ja muut asiat, jotka normaalisti hoidetaan ihmisten kanssa, onnistuisivat vaikka jollain automaattisella lomakkeella, varmasti vitkastelisin paljon vähemmän.

Hmm, tuntuu vähän jännittyneeltä, kyllästyneeltä ja ahdistuneelta. Inhoan, kun ihmisten kanssa pitää tehdä itsensä ymmärretyksi (ei ole aina onnistunut) ja jutella jotain niitä näitä siinä asian lomassa. Myöskin pelkään, että ihmiset jää jaarittelemaan, en haluaisi osallistua sellaiseen keskusteluun. Toisaalta ei selitä sitä, että viestitkin tuntuu minulle vaikealta. Pelottaa myös etukäteen torjutuksi tuleminen sekä se, että sitten kun olen jotain sopinut niin mielensä muuttaminen ja peruminen on taas vaikeaa ja vaatii uutta kohtaamista. Ap

Minullakin on vaikeuksia sopia asioita, mutta se ei liity ihmisten kanssa kohtaamiseen. En vain tykkää elämästä, joka on suunniteltu ennakkoon liian tarkkaan. En toisaalta ole spontaanikaan. Ehkä outo yhdistelmä, mutta haluan siis suunnitella esim. niin, että päätän mennä ensi viikon tiistaina leffaan. Mutta vasta tiistaina päätän asian lopullisesti. Jos nukuttaa tai sataa kaatamalla tms., niin en lähde. 

Nuorempana tällaista ei ollut, mutta nyt ajattelen, että säännöllinen elämä on jo koettu. En halua noudattaa aikatauluja vaan tehdä asiat oman fiiliksen mukaan ja sehän voi vaihdella päivien tai tuntien mukaan. 

U.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on vaikeuksia sopia asioita, mutta se ei liity ihmisten kanssa kohtaamiseen. En vain tykkää elämästä, joka on suunniteltu ennakkoon liian tarkkaan. En toisaalta ole spontaanikaan. Ehkä outo yhdistelmä, mutta haluan siis suunnitella esim. niin, että päätän mennä ensi viikon tiistaina leffaan. Mutta vasta tiistaina päätän asian lopullisesti. Jos nukuttaa tai sataa kaatamalla tms., niin en lähde. 

Nuorempana tällaista ei ollut, mutta nyt ajattelen, että säännöllinen elämä on jo koettu. En halua noudattaa aikatauluja vaan tehdä asiat oman fiiliksen mukaan ja sehän voi vaihdella päivien tai tuntien mukaan. 

Minulla on lapsi, joten sen(kin) takia pitäisi lyödä asioita lukkoon enemmän ajoissa. Muissakin tilanteissa se olisi monesti ollut kätevää ja säästäväistä (matkalippujen hinta nousee lähellä lähtöä, kampaajan ajat menee jne...) Toivoisin, että pystyisin hoitamaan suunnitelmat ja laittamaan kalenteriin ajoissa, mutta mitä kovemmin lupaan yrittää niin sitä enemmän solmuun tunnun menevän. Ap

Mulla toi johtuu masennuksesta, on kamalaa kun joutuu tekemään päätöksiä. Ei oo kyl tutkittu mitään aspergia että en tiedä voiko mulla semmoinenkin olla, olen kyllä aina ollut vähän kummallinen (lapsena vaikea ymmärtää kaikkea hiljaista viestintää yms.)

Ihminen tarvitsee, ravintoa, lepoa ja seksiä. Mitä näistä et ole saanut tarpeeksi?

Tuo päättämättömyys on vaikeata.

Sitä voi miettiä niin, että jos mikään ei ole tosi huono vaihtoehto, niin valitsee vaan jonkun ja tekee vaan niin, vaikka pää huutaisi, että ei tiedä valitsitko oikein.