Lue keskustelun säännöt.
Miten kestän rasittavaa appiukkoa
21.02.2020 |
Ärsytysrajani appiukkoa kohtaan on ylittynyt jo aikapäiviä sitten. Asia vaivaa minua todella paljon koska olisi kiva, jos voisi lastenkin takia ilolla viettää aikaa appivanhempien kanssa.
Appiukon suhtautuminen minuun on todella väheksyvää. Jos puhun muusta luin lapsista tai ruoasta, hän vaihtaa heti puheenaihetta. Mihinkään yhteiskunnalliseen asiaan en saa ottaa kantaa, ilman että hän muuttuu tylyksi. Hän taas voi pöllähtää meille ilmoittamatta ja pitää pitkiä yksinpuheluita kuivaakin kuivemmista aiheista ja esitellä yksityiskohtaisia kuvia esim oikeanlaisesta rossipohjan tekemisestä kuvitellen, että keskeytän meneillään olevat kotityöt ja kuuntelen mielenkiinnolla häntä. Kaikki hänen puheenaiheet sivuaa jollain tavoin hänen osaamistaan ja tärkeyttään. Hän usein onnistuu myös tuomaan esiin sivulauseessa, että on ollut esimiesasemassa työelämässä. Hän pitää minua tyhmänä ja selittää itsestään selvyyksiä kuten miten vesi jäätyy.
Kaikki raha-asiatkin hän aina antaa ymmärtää, että mieheni hoitaa. Hän aina mainitsee, uuden hankinnan kohdalle, että esim "ai, mieheni on ostanut lapsille uudet pyörät" tai "ai, mieheni on ostanut uuden kuivausrummun" vaikka todellisuudessa minä teen enemmän näitä hankintoja.
Ennen hän saattoi tulla mitään ilmoittamatta omilla avaimilla sisään kun mieheni oli töissä, esim hakemaan jotain työkalua, eikä ajatellut että minä vuorotyötä tekevänä saattaisin olla kotona. Tämän hän on kyllä ymmärtänyt lopettaa.
En vaan kerta kaikkiaan pysty enää sietämään häntä. En osaa olla appivanhempien seurassa luontevasti. En oikein osaa edes keskustella heidän kanssaan,koska kaikki puheenaiheeni ovat jollain tavoin vääriä. Oloni heidän seurassaan on vaivautuneisuuden ja ärtymyksen sekoitusta. Anoppini on sinällään ok, mutta todella tossukka ja myötäilee kaikkea alleni sanomaa eikä ilmaise itseään. Olen tavallisesti hyvin sosiaalinen ja puhelias ja tulen toimeen hyvin eilaisten ihmisten kanssa. Koskaan en ole suoraan sanonut apelleni mitään, mutta uskon ärsytyksen heijastuvan olemuksestani.
Auttakaa, Miten kestän appiukkoa? Onko jollain antaa vinkkiä? Olisi kiva, jos ei jaka kerta heidän käynnin jälkeen olisi ikävä olo.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaiset muutu. Yhteydenpito ihan minimiin. Minulla oli samanlainen. Hän myös dementoitui vähitellen ja kävi käsittämättömän ilkeäksi ennen kuin tajusi kuolla.
Eikö miehesi kommentoi isänsä touhuja mitenkään?
Miksi ihmeessä hänellä on avaimet kotiisi?
Keksit muita menoja kun tiedät heidän tulevan ja mies käy heillä lasten kanssa. Muiden käyttäytymiseen kun ei voi vaikuttaa niin pitää muuttaa omia käyttäytymismalleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunto eli kun se on kunnossa osaa laittaa käytöksen ja rumat sanat käyttäytyjän puutteelisuuden piikkin.
Ja kun se yllättäin ilmestyy pihalle ala tehdä lähtöä. Sinä kuitenkin olet se joka käytöksen hyväksyy, jos jää esim. paikalle. Niin ja opi vetämään rajat miten sinulle puhutaan. Et taida olla anoppiasi yhtään parempi? Myötäilet ja tossukana olet hiljaa? Teidän koti ja teidän määrittelemät säännöt. Niin ja eihän se rohkea itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastaa itseään, joten olisi aika ottaa sitä todellista vastuuta tilanteesta?
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi kommentoi isänsä touhuja mitenkään?
Miksi pitäisi, jos hänen käytöksensä ei häirii häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on sinällään ok, mutta todella tossukka ja myötäilee kaikkea apen sanomaa eikä ilmaise itseään.
Oletko sanonut hänelle näistä? Minä sanoisin ihan suoraan esim tuohon pyöränostoon että "Ei Mikko näitä ostanut, minä ostin". Ja jos ilmestyy ilmoittamatta kotiin niin kysy mitä asiaa ja sen jälkeen pyydä poistumaan vedoten kiireisiin ja siihen että tahdot olla rauhassa.
Jos heittää jotain sinua väheksyvää kommenttia niin katso silmiin naama peruslukemilla ja kysy "miksi sanoit noin?".
Yleensä tuon tyyppiset ihmiset hämmentyvät kun joku sanoo heille vastaan eikä myötäilekään. En usko että jaksaa kiusata sinua kovin pitkään. Voit myös ihan suoraan sanoa ettet pidä hänen asenteistaan sinua kohtaan ja siitä miten hän käyttäytyy, ja kysyä mistä se johtuu. Voi olla että menee hiljaiseksi ja alkaa vältellä sinua ja puhua sinusta pahaa selän takana, mutta sekin lienee parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi kommentoi isänsä touhuja mitenkään?
Miksi pitäisi, jos hänen käytöksensä ei häirii häntä?
Ei ap mainitse, että miehensä isän käytös ei häiritsisi miestä. Kyllä minä puuttuisin asiaan, jos vanhempani väheksyisivät puolisoani. Sama myös toisinpäin, eli kyllä puolisoni pitäisi minun puoliani omia vanhempiaan vastaan.
Heillä on vara-avain meille hätätapauksia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heillä on vara-avain meille hätätapauksia varten.
Mitä hätätapauksia varten?
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entäs appiukko joka yrittää esim. kopeloida tisseistä ihan yks kaks kun on tilaisuus! Mies ei välitä ja anoppi nauraa käkättää vieressä niinkuin olisi hyväkin vitsi.
Olemme yllätys yllätys eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.
Eli tässäkin asiassa on kyse siitä omasta asenteesta ja miten antaa muiden vaikuttaa itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.
Kaikki ei ole kynnysmattoja, eikä sellaiseen aio elämäänsä hassata.
No ainoa keino on olla välittämättä hänestä. Itselläni super rasittava appiukkoa, joka on itsekäs, ilkeä ja täysi sovinisti. Tuo jälkimmäinen on kaikista pahinta, koska meillä kaksi tyttöä. Lisäksi mieheni veli, joka sotkenut elämänsä täysin (mm ajanut auton huumepäissään romuksi) on joku luomakunnan kruunu, jonka jokaista tekemistä kehutaan mennen ja tulle. Tästä kaikesta johtuen näen appiukkoani pari kertaa vuodessa ja kaikki mitä hän sanoo pudotan toisesta korvasta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto eli kun se on kunnossa osaa laittaa käytöksen ja rumat sanat käyttäytyjän puutteelisuuden piikkin.
Ja kun se yllättäin ilmestyy pihalle ala tehdä lähtöä. Sinä kuitenkin olet se joka käytöksen hyväksyy, jos jää esim. paikalle. Niin ja opi vetämään rajat miten sinulle puhutaan. Et taida olla anoppiasi yhtään parempi? Myötäilet ja tossukana olet hiljaa? Teidän koti ja teidän määrittelemät säännöt. Niin ja eihän se rohkea itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastaa itseään, joten olisi aika ottaa sitä todellista vastuuta tilanteesta?
Tää onkin kaikkein pahin. Yleensä pystyn tosi hyvin ilmaisemaan itseäni ja esim. työelämässä pystyn hyvin pitämään puoleni ja puhumaan asioista suoraan. Appiukolla on jokin ihmeellinen psykologinen ote minuun, etten saa ilmaistua jos rajat ylittyy. Lisäksi heidän perheen puhumattomuuden kulttuuri vaikuttaa minuun vahvasti heidän seurassaan. Mieheni on edelleen syvällä lapsuutensa asetelmissa eikä pysty sanomaan isälleen vastaan.
Kiitos kommentista! Lisää tällaista pilkkaamista, niin ehkä saan suuni avattua.
Ei noita vanhoja jääriä kukaan eikä mikään muuta. Pitää vain muuttaa omaa suhtautumistaan, antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.