Mitä sellaista teet, josta voisit helposti saada hullun maineen?

Puhun yksinäni ääneen kaupassa,lenkillä ja kotona.

En tiedä miksi.

Puhun yksinollessani niin kuin puhuisin jollekkin oikealle ihmiselle. Nauran ja nyökyttelen kuin kuuntelisin jonkun puhetta, itken ja höpötän siis yksin. Jos tekisin tota vaikka yksin kävellessä kaduilla niin kyllä sitä varmaan vähän pimahtaneelta vaikuttaisin. Vaikka tota harrastaa varmaan kaikki enemmän tai vähemmän.

Poltan salviaa karkoittaakseni huonoa energiaa. Otan neuvoa tarotkorteista. Käytän kristalleja tyynyn alla.  Ei nuo yleensä tule keskustelussa esille, mutta ei mulla ole mikään tarve salata asiaa.

Puhun ja pieren itsekseni.

Minulla ei ole seuraa taikka kavereita niin olen pikkuhiljaa alkanut puhua yksikseni. Saatan puhua ääneen pyörällä ajaessani taikka kaupassa ollessani. Ihmiset saattavat luulla minun puhuvan mielikuvitusolennoille mutta todellisuudessa ajattelen vain ääneen.

En mitään. Tosin en väsymykseltäni jaksa pitää aina hermojani kurissa ja sitä voi joku joskus ihmetellä, mutta ei se mitään hulluutta ole, totaalista väsymystä ja tympääntymistä vain.

Luen av-palstaa lähes päivittäin. Tätä en kertoisi edes läheisimmille ihmisille.

Puhun kotona itsekseni ja nauran todella kovaa huvittaville jutuille. Joskus mutisen ääneen itsekseni myös julkisilla paikoilla.

Tarkistelen asioita. Vesihanat, hellat jne. Että kaikki on ok. Ei muka luota itseensä, että on niin kuin pitääkin. Näyttää kahjolta, mutta ahdistaa hirveesti jos ei oo mahdollista tarkistaa.

Minulla on jo hullun maine, joten ei tarvitse enää tehdä mitään sen eteen. Se on sama mitä teen tai jätän tekemättä julkisella paikalla.

Laulan itsekseni jonkun satunnaisen biisin sävelellä, mutta sanat keksin sitä mukaa mitä sattuu päähän tulemaan. Saatan esim. kokatessa kommentoida laulaen miten kokkaus sujuu, mitä seuraavaksi pitää muistaa tehdä, mikä mauste on parasta ikinä tms. 

Nauran itsekseni ääneen jos tulee joku hauska asia mieleen. Haukahtelen joskus kuin koira. Tanssin alastomana.

Nukkumaan mennessä kuvittelen miltä tuntuisi asua vaikka keijujen kanssa, minkälaisia keskusteluja kävisin heidän kanssaan, jne. Olen neljäkymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Puhun yksinäni ääneen kaupassa,lenkillä ja kotona.

En tiedä miksi.

Mulla on sama. Tosin se johtuu siitä että ei ole ketään kenen kans keskustella. Tätä kirjoittelua ei lasketa keskusteluksi. Tänään puhuin ekaa kertaa ihmisen kans ööö reilu neljään kuukauteen. Sitku joku puhuu mun kans ees pari lausetta ja jään taas yksin nii jatkan sitä keskustelua päässäni ja joskus erehdyn selittää ääneen. No ehkä mä oon vähän hullu sit.

Sanon aina jotain positiivista kuin katson itseäni peilistä:

'Näytät hyvältä tänään Maija' 

'Olet voittamaton Maija'

'Tästä tulee elämäsi paras päivä Maija'

Vierailija kirjoitti:

Nauran itsekseni ääneen jos tulee joku hauska asia mieleen. Haukahtelen joskus kuin koira. Tanssin alastomana.

Ihana! Kokeile seuraavalla kertaa tanssia alastia ja haukahdella kuin koira yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Puhun ja pieren itsekseni.

Helpommin hullun maineen saisi seurassa pieremällä. Eri asia sitten jos puhuu pieruilleen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo hullun maine, joten ei tarvitse enää tehdä mitään sen eteen. Se on sama mitä teen tai jätän tekemättä julkisella paikalla.

Niin ja en kotona tee mielestäni mitään erikoista, mistä hullun maine tulisi, jos sitä ei jo olisi. Ehkä en vain ymmärrä hulluuttani. No leipoessa saatan höpötellä reseptiä ääneen ja välillä komennan itseäni ääneen. Joskus innostun laulamaan ja se kuulostaa varmasti ihan sairaan hullulta. Naureskelen myös itsekseni hauskoille jutuille ja välillä liikutun ja kyyneleet valuu. Kai tuokin normaalia on. Eikä edes hävetä sanoa, että käyn täällä. Olen kai seinähullu.

En juurikaan välitä siitä, mitä on päällä ja miltä näytän. Luultavasti kylähullulta.

Mä kans höpöttelen ittekseni ihan jatkuvasti :D Hävettää aina, kun tuun vaikka sisälle lenkiltä, ja luulen, että talo on tyhjä ja sitten mies istuukin olohuoneessa. :D