Lue keskustelun säännöt.
Erityisluokalla vaihto tässä tilanteessa, kannattaako vai ei?
20.02.2020 |
Eli kyseessä on 9v kolmasluokkalainen poika. Olemme koulun ohjaamana nyt jonossa ADHD testeihin. Poika on aina ollut vilkas ja temperamenttinen. Kiihtyy nollasta sataan, mutta rauhoittuu myös suht nopeasti. Häviäminen vaikeaa, samoin pettymyksen sieto. Näitä ollaan kyllä harjoiteltu paljon ja kehitystä tullut.
Meillä oli alkuopetuksessa todella ihana opettaja ja yhteistyössä saatiin poikaa paljon eteenpäin. Kävimme siis useat keskustelut sekä Opettajan ja pojan kanssa sekä pelkästään opettajan kanssa.
Nyt kolmannelle tuli uusi opettaja, joka ei ihan ole samanlainen. Wilma paukkuu joka viikko ja pojan koulumotivaatio on laskenut, sillä ei pidä niin paljoa tuosta ”uudesta” opettajasta. Tuon nykyisen opettajan tyyli on ”kova kovaa vasten”, joka vaan mielestäni provosoi poikaa. Ymmärrän, että ei voi päästää poikaa ryhmätöihin koulun käytäville, sillä poika lähtee vaan leikkimään pitkin koulua kavereiden kanssa. Istuu myös omassa luokassa ”eristettynä”.
Mitään oppimisvaikeuksia ei ole, poika repii matematiikasta ja englannista täysiä pisteitä ja myös muut aineet sujuu. Rakastaa liikuntaa. Ongelmana on siis heikko keskittymiskyky ja lyhyt pinna. Tulee toimeen luokkalaisten kanssa pääsääntöisesti hyvin. Mutta on kuulemma poikaporukan aktivaattori joka keksii ja saa muut mukaan pelleilyihin yms.
Nyt ennen hiihtolomaa opettaja otti yhteyttä ja kehoitti miettimään erityisluokkaa ensi syksystä. Opettajan mukaan pojan omaksi parhaaksi, mutta kun kouluhan sujuu pojalla muuten hyvin. Onko kellään vastaavaa tilannetta tai täällä opettajaa, joka voisi vähän avata jos tälläistä on ollut. Oma mielipide on tällä hetkellä, että ei vaihdettaisi.
Kommentit (27)
Nykyään erityisluokalle ei vain "mennä", niitä ei edes ole juuri missään.
Kirjoituksestasi syntyy käsitys, että syytät opettajaa tilanteesta. Ehkä kannattaisi lähestyä vähän toisella tavalla asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perusluokassa istunut samassa luokassa ”aktivaattoreiden” kanssa vielä yläkoulussa. Kasarilla ei juuri adhd:ta tunnettu. Opettajan kaiken huomion vievä häirikkö ei ole luokan etu. Jotkut kyllä kypsyttyään rauhoittuvat. Sori, jos tuli paha mieli, tämä on oppilaan mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Olen perusluokassa istunut samassa luokassa ”aktivaattoreiden” kanssa vielä yläkoulussa. Kasarilla ei juuri adhd:ta tunnettu. Opettajan kaiken huomion vievä häirikkö ei ole luokan etu. Jotkut kyllä kypsyttyään rauhoittuvat. Sori, jos tuli paha mieli, tämä on oppilaan mielipide.
Jep. Meillä esikoistyttären luokalta vaihtoivat kaikki hyvät oppilaat pois kutosen jälkeen muutaman aktivaattorin takia.
Kuopus me laitettiinkin sitten kielipainotukseen joissa ei noita ole.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään erityisluokalle ei vain "mennä", niitä ei edes ole juuri missään.
Kirjoituksestasi syntyy käsitys, että syytät opettajaa tilanteesta. Ehkä kannattaisi lähestyä vähän toisella tavalla asiaa.
En tarkoittanutkaan että sinne vain mennään. Kyllä koulu nuo hoitaa. Ja kyllä erityisluokkia on, ainakin meidän lasten koulussa, peräti 3 luokkaa.
Ap
Kevyin perustein ei ketään siirretä pienryhmään. Jos koulu tätä tarjoaa, niin ehdottomasti kannattaa ottaa paikka vastaan! Taito- ja taideaineet yleensä kuitenkin tehdään kotiryhmässä tutun luokan kanssa, lukuaineisiin keskittymistä sitten harjoitellaan pienryhmässä. Kun ongelmat keskittymisen kanssa vähenevät, niin siirretään takaisin kotiluokkaan. Pojalla voi olla vilkkauden lisäksi myös omaksuttu pellen rooli, joka on itsellekin raskas. Pienryhmä antaa mahdollisuuden irtautua tästä roolista.
Pienryhmissä muuten tuntuu nykyään olevan enemmän lapsia nimenomaan käytöksen kuin oppimisen vaikeuksien takia, kun sitä mietit. Meillä yksi pienryhmä 8 opp., jossa kaikki siellä käytöksen perusteella. Joinain vuosina on 1-2 oppimisvaikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen hieman voiko pojallasi olla adhd jos hän saa kokeista täysiä pisteitä.
Jos poika pääsee testeihin pian, niin testien tulos kertoo jotain siitä onko ongelma pojallasi vai opettajalla. En usko että pienryhmään siirtyminen on järkevää jos oppimisessa ei ole mitään ongelmaa. Jos pojalla ei todeta adhd tai mitään muutakaan neuropsykologista häiriötä, älä suostu siirtoon. Sopikaa palkkiosysteemi kotona - jos viikkoon ei tule mitään negatiivisia huomioita koulusta, poika saa jonkin pienen palkinnon. Opettajalle täytyy kertoa systeemistä että hän osaa myös sit kehua jos menee hyvin.
Jotkut opettajat ei vaan pärjää vilkkaiden poikien kanssa, ikävä kyllä.
Terveisin poikien äiti ja luokanopettaja
Äkkiseltään en lähtisi vaihtamaan suoraan pienryhmään. Olisiko koulussa rinnakkaisluokkaa, jolle siirtyä? Tulisi mahdolliseksi saada uusi rooli luokassa ja toinen opettaja. Tai jaettu pienryhmä/kotiluokkaopetus ainakin aluksi. Pärjää ilmeisen hyvin erityyppisissä oppiaineissa, joten suoraan en epäilisi klassista adhd:ta. Onko aistiherkkyyksiä? Ottakaa ainakin koulupsykogi ja -kuraattori mukaan selvityksiin ja siirtäkää lopullista päätöstä vielä, kunnes olette paremmin selvillä syistä.
Kolmasluokkalaisen tytön äiti, jolla kaikki epäilivät add:tä, mutta syy olikin aistiyliherkkyys ja työmuistin heikkous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokalle ei tosiaan "mennä". Hyvin pitkässä juoksussa on saada paikka ja tutkimukset. Meillä pojalla oli samanlaisia ongelmia, tosin pystyi/pystyy kotioloissa ja esim. molemmissa mummuloissa keskittymään ihan hyvin, rakentamaan tekniikkalegoista, lukemaan, piirtämään, puuhaamaan ulkona pitkäjänteisesti jne. Eikä siis oppimisvaikeuksia ole. Ongelmana oli siis kouluympäristö, iso koulu, iso ruokala meluineen, siirtymiset isoissa ryhmissä, hälinä, rutiinittomuus. Eikä meidän lapsella ollut tuuria saada ensimmäisille luokille sitä taitavaa opettajaa. Käytössä oli juuri nuo "eristämiset", kuulosuojaimet, ja esim. välitunneille ei päässyt ulos koko kevätlukukautena (niin uskomattomalta kuin kuulostaakin :( ). Nyt poika on erityisluokalla pienemmässä koulussa ja koulu sujuu alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Mutta nuo kolmen ensimmäisen kouluvuoden tapahtumat ehtivät tehdä ison lommon pojan itsetuntoon ja on vaatinut paljon työtä meiltä vanhemmilta ja uusilta opettajilta sekä myös terapiaa, että on pikkuhiljaa saatu takaisin sitä avointa, iloista ja omiin kykyihinsä luottaavaa poikaa, mikä meillä oli ennen koulun aloitusta.
Sen verran neuvon ap:tä, että se pelkkä erityisluokka ei auta, jos koulu on iso. Koska ainakin meillä se kuormitus tuli juuri niistä siirtymisistä, metelistä ja hälinästä. Siitä ihmispaljoudesta. Lisäksi, jos kyseessä on saman koulun joku pienryhmä/erityisluokka, jossa on monista eri syistä olevia oppilaita, niin se voi vain pahentaa tilannetta. Erityisopettajalla on ohjattavanaan niin oppimisvaikeuksista kärsiviä kuin monista muista syistä pienryhmään joutuneita, niin välttämättä lapsi ei saa juuri sitä tukea, mitä tarvitsisi. Eikä se ympäristö siinä muutu miksikään, vaikka oppitunnit olisivatkin pienryhmässä. Meillä auttoi tuo koko koulun vaihto, sekä tietysti se, että ollaan harjoiteltu niitä vaadittavia taitoja paljon. Ja luulenpa että myös ikä ja kasvaminen on auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen hieman voiko pojallasi olla adhd jos hän saa kokeista täysiä pisteitä.
Jos poika pääsee testeihin pian, niin testien tulos kertoo jotain siitä onko ongelma pojallasi vai opettajalla. En usko että pienryhmään siirtyminen on järkevää jos oppimisessa ei ole mitään ongelmaa. Jos pojalla ei todeta adhd tai mitään muutakaan neuropsykologista häiriötä, älä suostu siirtoon. Sopikaa palkkiosysteemi kotona - jos viikkoon ei tule mitään negatiivisia huomioita koulusta, poika saa jonkin pienen palkinnon. Opettajalle täytyy kertoa systeemistä että hän osaa myös sit kehua jos menee hyvin.
Jotkut opettajat ei vaan pärjää vilkkaiden poikien kanssa, ikävä kyllä.
Terveisin poikien äiti ja luokanopettaja
Ongelmana on nimenomaan keskittyminen ja ajoittain tehtävien aloittaminen/loppuun asti vieminen. Keskittyminen herpaantuu myös herkästi.
Palkkiosysteemi meillä oli jossain vaiheessa käytössä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokalle ei tosiaan "mennä". Hyvin pitkässä juoksussa on saada paikka ja tutkimukset. Meillä pojalla oli samanlaisia ongelmia, tosin pystyi/pystyy kotioloissa ja esim. molemmissa mummuloissa keskittymään ihan hyvin, rakentamaan tekniikkalegoista, lukemaan, piirtämään, puuhaamaan ulkona pitkäjänteisesti jne. Eikä siis oppimisvaikeuksia ole. Ongelmana oli siis kouluympäristö, iso koulu, iso ruokala meluineen, siirtymiset isoissa ryhmissä, hälinä, rutiinittomuus. Eikä meidän lapsella ollut tuuria saada ensimmäisille luokille sitä taitavaa opettajaa. Käytössä oli juuri nuo "eristämiset", kuulosuojaimet, ja esim. välitunneille ei päässyt ulos koko kevätlukukautena (niin uskomattomalta kuin kuulostaakin :( ). Nyt poika on erityisluokalla pienemmässä koulussa ja koulu sujuu alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Mutta nuo kolmen ensimmäisen kouluvuoden tapahtumat ehtivät tehdä ison lommon pojan itsetuntoon ja on vaatinut paljon työtä meiltä vanhemmilta ja uusilta opettajilta sekä myös terapiaa, että on pikkuhiljaa saatu takaisin sitä avointa, iloista ja omiin kykyihinsä luottaavaa poikaa, mikä meillä oli ennen koulun aloitusta.
Sen verran neuvon ap:tä, että se pelkkä erityisluokka ei auta, jos koulu on iso. Koska ainakin meillä se kuormitus tuli juuri niistä siirtymisistä, metelistä ja hälinästä. Siitä ihmispaljoudesta. Lisäksi, jos kyseessä on saman koulun joku pienryhmä/erityisluokka, jossa on monista eri syistä olevia oppilaita, niin se voi vain pahentaa tilannetta. Erityisopettajalla on ohjattavanaan niin oppimisvaikeuksista kärsiviä kuin monista muista syistä pienryhmään joutuneita, niin välttämättä lapsi ei saa juuri sitä tukea, mitä tarvitsisi. Eikä se ympäristö siinä muutu miksikään, vaikka oppitunnit olisivatkin pienryhmässä. Meillä auttoi tuo koko koulun vaihto, sekä tietysti se, että ollaan harjoiteltu niitä vaadittavia taitoja paljon. Ja luulenpa että myös ikä ja kasvaminen on auttanut.
Kuulostaa ihan mieltä! Meillä on myös rangaistu välituntikiellolla, joka aiheutti vaan lisää ongelmia.
Meillä on pojan luokalla 24 oppilasta.
Hyviä vinkkejä, kiitos näistä.
Ap
En jaksa nyt avata omaa tarinaani, mutta kokemuksesta sanon, että lahjakkaan oppilaan paikka ei ole erityisluokalla, paitsi jos on tällaisille tarkoitettu- ja näitähän ei Suomessa ole.
Ongelma lienee opettajassa ja hänen asenteissaan. Erityisluokalla opetuksen taso voi olla tosi alhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisluokkaa saa haaveilla. Voisi kai teidän tapauksessa sanoa, että sen kun mietitte, mutta ei se poika sinne pääse, vaikka haluaisittekin. Pienryhmiä karsitaan koko ajan pois ja inkluusio on tärkein asia. Ei pienryhmiin jonottamatta pääse edes ne, joilla on ns. paperit kunnossa, lausunnot ja diagnoosit.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa nyt avata omaa tarinaani, mutta kokemuksesta sanon, että lahjakkaan oppilaan paikka ei ole erityisluokalla, paitsi jos on tällaisille tarkoitettu- ja näitähän ei Suomessa ole.
Ongelma lienee opettajassa ja hänen asenteissaan. Erityisluokalla opetuksen taso voi olla tosi alhainen.
Oppilaan pitää osata käyttäytyä oli sitten millainen lapsinero tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokalle ei tosiaan "mennä". Hyvin pitkässä juoksussa on saada paikka ja tutkimukset. Meillä pojalla oli samanlaisia ongelmia, tosin pystyi/pystyy kotioloissa ja esim. molemmissa mummuloissa keskittymään ihan hyvin, rakentamaan tekniikkalegoista, lukemaan, piirtämään, puuhaamaan ulkona pitkäjänteisesti jne. Eikä siis oppimisvaikeuksia ole. Ongelmana oli siis kouluympäristö, iso koulu, iso ruokala meluineen, siirtymiset isoissa ryhmissä, hälinä, rutiinittomuus. Eikä meidän lapsella ollut tuuria saada ensimmäisille luokille sitä taitavaa opettajaa. Käytössä oli juuri nuo "eristämiset", kuulosuojaimet, ja esim. välitunneille ei päässyt ulos koko kevätlukukautena (niin uskomattomalta kuin kuulostaakin :( ). Nyt poika on erityisluokalla pienemmässä koulussa ja koulu sujuu alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Mutta nuo kolmen ensimmäisen kouluvuoden tapahtumat ehtivät tehdä ison lommon pojan itsetuntoon ja on vaatinut paljon työtä meiltä vanhemmilta ja uusilta opettajilta sekä myös terapiaa, että on pikkuhiljaa saatu takaisin sitä avointa, iloista ja omiin kykyihinsä luottaavaa poikaa, mikä meillä oli ennen koulun aloitusta.
Sen verran neuvon ap:tä, että se pelkkä erityisluokka ei auta, jos koulu on iso. Koska ainakin meillä se kuormitus tuli juuri niistä siirtymisistä, metelistä ja hälinästä. Siitä ihmispaljoudesta. Lisäksi, jos kyseessä on saman koulun joku pienryhmä/erityisluokka, jossa on monista eri syistä olevia oppilaita, niin se voi vain pahentaa tilannetta. Erityisopettajalla on ohjattavanaan niin oppimisvaikeuksista kärsiviä kuin monista muista syistä pienryhmään joutuneita, niin välttämättä lapsi ei saa juuri sitä tukea, mitä tarvitsisi. Eikä se ympäristö siinä muutu miksikään, vaikka oppitunnit olisivatkin pienryhmässä. Meillä auttoi tuo koko koulun vaihto, sekä tietysti se, että ollaan harjoiteltu niitä vaadittavia taitoja paljon. Ja luulenpa että myös ikä ja kasvaminen on auttanut.
Kuulostaa ihan mieltä! Meillä on myös rangaistu välituntikiellolla, joka aiheutti vaan lisää ongelmia.
Meillä on pojan luokalla 24 oppilasta.
Hyviä vinkkejä, kiitos näistä.
Ap
Se välituntikielto on siksi, että muut oppilaat olisivat turvassa. Mun lapselleni tuli aivotärähdys välkällä näiden ns aktiivisten takia.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa nyt avata omaa tarinaani, mutta kokemuksesta sanon, että lahjakkaan oppilaan paikka ei ole erityisluokalla, paitsi jos on tällaisille tarkoitettu- ja näitähän ei Suomessa ole.
Ongelma lienee opettajassa ja hänen asenteissaan. Erityisluokalla opetuksen taso voi olla tosi alhainen.
Meillä on myös sama kokemus. Eka- ja tokaluokalla lapsi oli pienryhmässä aistiyliherkkyyksien takia. Vaikka lapsella ei ole oppimisvaikeuksia, niin lähinnä pienryhmässä ollessaan piirteli vihkoihin. Kun kyselin läksyjen vähyydestä tai siitä, kun oppikirjasta ei tehty kuin murto-osa tehtävistä, niin opettaja kertoi että nykyisin ei tehdä ollenkaan kaikkea oppikirjoista ja että he tekevät paljon monisteista jne. No, sitten keväällä paljastui mitä se lapsi oli koulussa ollessaan tehnyt. Viisi A4 kokoista vihkollista piirrustuksia. Olen sitten opettanut lasta itse (siis koulun lisäksi, en ole kotikoulua perustanut, vaikka välillä teki mieli), olen pitänyt kiinni ettei jää jälkeen ikätovereista. Mutta on käynyt mielessä että miten ne lapset, joiden vanhemmat eivät tajua asiaa ja luottavat että kyllä se opetus sujuu koulun puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen hieman voiko pojallasi olla adhd jos hän saa kokeista täysiä pisteitä.
Jos poika pääsee testeihin pian, niin testien tulos kertoo jotain siitä onko ongelma pojallasi vai opettajalla. En usko että pienryhmään siirtyminen on järkevää jos oppimisessa ei ole mitään ongelmaa. Jos pojalla ei todeta adhd tai mitään muutakaan neuropsykologista häiriötä, älä suostu siirtoon. Sopikaa palkkiosysteemi kotona - jos viikkoon ei tule mitään negatiivisia huomioita koulusta, poika saa jonkin pienen palkinnon. Opettajalle täytyy kertoa systeemistä että hän osaa myös sit kehua jos menee hyvin.
Jotkut opettajat ei vaan pärjää vilkkaiden poikien kanssa, ikävä kyllä.
Terveisin poikien äiti ja luokanopettaja
Ongelmana on nimenomaan keskittyminen ja ajoittain tehtävien aloittaminen/loppuun asti vieminen. Keskittyminen herpaantuu myös herkästi.
Palkkiosysteemi meillä oli jossain vaiheessa käytössä.
Ap
Näin on myös meidän tytöllä, jolla epäiltiin add:tä. Kaikki keskittymisen ongelmina näyttäytyvä ei aina johdu keskittymishäiriöstä. Tämä tuli testejen myötä yllätyksenä niin opettajalle, koulupsykologille kuin meille vanhemmille kun tulokset neuropsykologilta ja neurologilta saatiin.
Nyt kolmannella luokalla vaaditaan jo enemmän kuin alkuopetuksessa. Lapsen pitää pysyä keskittymään ja suorittamaan tehtävät loppuun asti. Opettaja vaatii saman muiltakin. Jos hän on ehdottanut erityisluokkaa, ottakaa mahdollisuus vastaan. Sieltä palataan takaisin, kun on toivuttu normiluokkakuntoiseksi.
Tv Luokanope, jolla itsellään on ADHD (älykkyys ei ole sidoksissa tuohon !) Ja jolla itselläänkin on poikia ja vilkas tyttö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokalle ei tosiaan "mennä". Hyvin pitkässä juoksussa on saada paikka ja tutkimukset. Meillä pojalla oli samanlaisia ongelmia, tosin pystyi/pystyy kotioloissa ja esim. molemmissa mummuloissa keskittymään ihan hyvin, rakentamaan tekniikkalegoista, lukemaan, piirtämään, puuhaamaan ulkona pitkäjänteisesti jne. Eikä siis oppimisvaikeuksia ole. Ongelmana oli siis kouluympäristö, iso koulu, iso ruokala meluineen, siirtymiset isoissa ryhmissä, hälinä, rutiinittomuus. Eikä meidän lapsella ollut tuuria saada ensimmäisille luokille sitä taitavaa opettajaa. Käytössä oli juuri nuo "eristämiset", kuulosuojaimet, ja esim. välitunneille ei päässyt ulos koko kevätlukukautena (niin uskomattomalta kuin kuulostaakin :( ). Nyt poika on erityisluokalla pienemmässä koulussa ja koulu sujuu alkuvaikeuksien jälkeen hyvin. Mutta nuo kolmen ensimmäisen kouluvuoden tapahtumat ehtivät tehdä ison lommon pojan itsetuntoon ja on vaatinut paljon työtä meiltä vanhemmilta ja uusilta opettajilta sekä myös terapiaa, että on pikkuhiljaa saatu takaisin sitä avointa, iloista ja omiin kykyihinsä luottaavaa poikaa, mikä meillä oli ennen koulun aloitusta.
Sen verran neuvon ap:tä, että se pelkkä erityisluokka ei auta, jos koulu on iso. Koska ainakin meillä se kuormitus tuli juuri niistä siirtymisistä, metelistä ja hälinästä. Siitä ihmispaljoudesta. Lisäksi, jos kyseessä on saman koulun joku pienryhmä/erityisluokka, jossa on monista eri syistä olevia oppilaita, niin se voi vain pahentaa tilannetta. Erityisopettajalla on ohjattavanaan niin oppimisvaikeuksista kärsiviä kuin monista muista syistä pienryhmään joutuneita, niin välttämättä lapsi ei saa juuri sitä tukea, mitä tarvitsisi. Eikä se ympäristö siinä muutu miksikään, vaikka oppitunnit olisivatkin pienryhmässä. Meillä auttoi tuo koko koulun vaihto, sekä tietysti se, että ollaan harjoiteltu niitä vaadittavia taitoja paljon. Ja luulenpa että myös ikä ja kasvaminen on auttanut.
Kuulostaa ihan mieltä! Meillä on myös rangaistu välituntikiellolla, joka aiheutti vaan lisää ongelmia.
Meillä on pojan luokalla 24 oppilasta.
Hyviä vinkkejä, kiitos näistä.
Ap
Se välituntikielto on siksi, että muut oppilaat olisivat turvassa. Mun lapselleni tuli aivotärähdys välkällä näiden ns aktiivisten takia.
No meillä se välituntikielto oli sen vuoksi, kun poika ei tullut takaisin tunnille, vaan jäi ulos leikkimään, eikä ollut resurssia välituntivalojalla esim muistuttaa hieman ennen välitunnin loppumista että kohta aika mennä takaisin sisälle. Oma osuutensa oli varmasti myös kiusaamisella. Kun pojalta kysyttiin mitä hän touhusi välitunneilla, hän sanoi "juoksen karkuun kiusaajia". Eli kun piha sitten tyhjeni muista, ja poika pääsi vihdoin kiipeilytelineisiin ynm., niin ei sitten malttanut mennä tunnille. Koskaan meidän lapsi ei ole lyönyt/töninyt toista lasta. Mistäkö tiedän? No jopa se opettaja, jolle lapsemme aiheutti ylitsepääsemättömiä ongelmia, myönsi tämän. t.9
Erityisluokalle siis. Otsikossa väärin