Lue keskustelun säännöt.
Erityisluokalla vaihto tässä tilanteessa, kannattaako vai ei?
20.02.2020 |
Eli kyseessä on 9v kolmasluokkalainen poika. Olemme koulun ohjaamana nyt jonossa ADHD testeihin. Poika on aina ollut vilkas ja temperamenttinen. Kiihtyy nollasta sataan, mutta rauhoittuu myös suht nopeasti. Häviäminen vaikeaa, samoin pettymyksen sieto. Näitä ollaan kyllä harjoiteltu paljon ja kehitystä tullut.
Meillä oli alkuopetuksessa todella ihana opettaja ja yhteistyössä saatiin poikaa paljon eteenpäin. Kävimme siis useat keskustelut sekä Opettajan ja pojan kanssa sekä pelkästään opettajan kanssa.
Nyt kolmannelle tuli uusi opettaja, joka ei ihan ole samanlainen. Wilma paukkuu joka viikko ja pojan koulumotivaatio on laskenut, sillä ei pidä niin paljoa tuosta ”uudesta” opettajasta. Tuon nykyisen opettajan tyyli on ”kova kovaa vasten”, joka vaan mielestäni provosoi poikaa. Ymmärrän, että ei voi päästää poikaa ryhmätöihin koulun käytäville, sillä poika lähtee vaan leikkimään pitkin koulua kavereiden kanssa. Istuu myös omassa luokassa ”eristettynä”.
Mitään oppimisvaikeuksia ei ole, poika repii matematiikasta ja englannista täysiä pisteitä ja myös muut aineet sujuu. Rakastaa liikuntaa. Ongelmana on siis heikko keskittymiskyky ja lyhyt pinna. Tulee toimeen luokkalaisten kanssa pääsääntöisesti hyvin. Mutta on kuulemma poikaporukan aktivaattori joka keksii ja saa muut mukaan pelleilyihin yms.
Nyt ennen hiihtolomaa opettaja otti yhteyttä ja kehoitti miettimään erityisluokkaa ensi syksystä. Opettajan mukaan pojan omaksi parhaaksi, mutta kun kouluhan sujuu pojalla muuten hyvin. Onko kellään vastaavaa tilannetta tai täällä opettajaa, joka voisi vähän avata jos tälläistä on ollut. Oma mielipide on tällä hetkellä, että ei vaihdettaisi.
Kommentit (27)
Kommentoin asiaan niin tulevana opettajana, itse hälyisellä ja liian isolla luokalla olleena ja itsekin neurokirjoon kuuluvana:
Jos koulusta ehdotetaan erityisluokkaa niin tarttukaa nyt ihmeessä tarjoukseen! Suunta pitää korjata nyt, ei vasta joskus viiden vuoden päästä. Jokainen lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia ja nykyisessä luokassa lapsenne ei selvästikään niitä saa. Sen lisäksi sähläävä lapsi uuvuttaa myös muita samassa luokassa olevia lapsia, onhan heilläkin oikeus oppia. Opettajan työ voi olla ihan mahdotonta jos joutuu koko ajan vahtimaan yhtä, ei siinä päästä välttämättä opetustyöhön ollenkaan kun suurin osa ajasta menee pelkästään kurinpitoon. Ja niissä hiljaisissa oppilaissa on myös oppimishäiriöisiä ja neurokirjoon kuuluvia, hekin tarvitsisivat erityistä huomiota opettajalta.
Itselläni ei ole ollut mitään ongelmaa vilkkaiden oppilaiden kanssa, muistan kyllä hyvin millaista on kun ei pysty istumaan paikoillaan ja keskittyminen katkeaa joka ikisestä häiriöstä. Mutta vilkkaat ovat ongelma muille oppilaille, ja monesti niiden vilkkaiden vanhemmat on aika ongelmallisia sille opettajaparalle joka yrittää saada lapselle asianmukaista apua, kun vanhemmat eivät välttämättä yhtään ymmärrä miten hankala tilanne koulussa todellisuudessa on, jos se lapsi osaa kotona joten kuten käyttäytyä... On myös ikävää huomata, että monet lapset eivät yksinkertaisesti pidä niistä lapsista jotka pitävät liikaa ääntä tai riehuvat. Ei ole myöskään lapsen sosiaalisten suhteiden kannalta etu että hän jatkaa tavallisella luokalla jos se ei ole oikeasti mahdollista keskittymisen kannalta.
Täällä on myös väärää tietoa siitä että jos on ADHD niin ei voisi mukamas saada hyviä arvosanoja koulussa. Jos lasta kiinnostaa jokin asia todella paljon niin niillä tunneilla hän todennäköisesti keskittyy paljon paremmin kuin muilla tunneilla ja käyttää vilkkautensa ahkeraan opiskeluun eikä muiden oppilaiden tai opettajan häiriköintiin. Varsinkin monilla tytöillä voi olla vaikka kuinka hyvä todistus mutta silti on vaikea keskittyä melussa, ei jaksa kuunnella tunneilla vaan vaipuu omiin ajatuksiin jne.
T: ADHD-ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapselle erityisluokka paras. Adhd-oppilas (jos siihen liittyy ylivilkksus) häiritsee toisten työrauhaa lähes poikkeuksetta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka lapsesi nukkuu yöt?
Pääsääntöisesti hyvin. Joskus harvoin näkee painajaisia. Nukkumisaika on n. 21.30-7.15
Paljon kommentteja, kiitos niistä. Palaute koulusta ei ole ollut niinkään sitä, että huutaisi tai kiljuisi luokassa, vaan sitä, että häslää. Pyörii ja hyörii omalla paikallaan, ei niin mieluisissa aineissa (lähinnä uskonto ja ympäristötieto, vai millä nimellä nykyisin onkaan) tuottavat haasteita. Tekee myös sitä, että kun kokee ettei osaa tai heti onnistu, niin laittaa kirjat pulpettiin, saattaa ”valahtaa” pulpetin alle. Eli pystyy malttamaan mielensä, kun kotona kirjat lentää. Tosin enää harvoin. Ekalla luokalla aapisen tehtäväkirja oli melko teurastetun näköinen, kun pojan hermot menivät kymmenettä riviä A -kirjainta vääntäessä.
Ei siis esimerkiksi juttele kavereiden kanssa. Toki se on tehty mahdottomaksi, kun toisella puolella luokkaa, kun parhaat kaverit.
Koulussa jaksaa skarpata, mutta räjähdys saattaa tulla illalla kotona. Selkeästi tajuaa, että hän ei pääse esimerkiksi istumaan ”ryhmässä” eli neljän pulpetin porukassa tai parin kanssa. Tai käytävälle työskentelemään. Tähänkin ollaan kotona oltu koulun puolella ja sanottu sen olevan opettajan päätös jota tulee kunnioittaa.
Pojalla on myös usea kaveri luokalla, joten ei ole mitenkään syrjitty.
Koulusta ei ole myöskään tullut ekaluokan jälkeen tietoon kiinnipitotilanteita. Kotonakin näitä on harvakseltaan, toki impulsiivisuutta vielä on. Tammikuun alussa poika otti isänsä kanssa yhteen ja karkasi kotoa. Koulusta tälläistä viestiä ei ole tullut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, kiitos niistä. Palaute koulusta ei ole ollut niinkään sitä, että huutaisi tai kiljuisi luokassa, vaan sitä, että häslää. Pyörii ja hyörii omalla paikallaan, ei niin mieluisissa aineissa (lähinnä uskonto ja ympäristötieto, vai millä nimellä nykyisin onkaan) tuottavat haasteita. Tekee myös sitä, että kun kokee ettei osaa tai heti onnistu, niin laittaa kirjat pulpettiin, saattaa ”valahtaa” pulpetin alle. Eli pystyy malttamaan mielensä, kun kotona kirjat lentää. Tosin enää harvoin. Ekalla luokalla aapisen tehtäväkirja oli melko teurastetun näköinen, kun pojan hermot menivät kymmenettä riviä A -kirjainta vääntäessä.
Ei siis esimerkiksi juttele kavereiden kanssa. Toki se on tehty mahdottomaksi, kun toisella puolella luokkaa, kun parhaat kaverit.
Koulussa jaksaa skarpata, mutta räjähdys saattaa tulla illalla kotona. Selkeästi tajuaa, että hän ei pääse esimerkiksi istumaan ”ryhmässä” eli neljän pulpetin porukassa tai parin kanssa. Tai käytävälle työskentelemään. Tähänkin ollaan kotona oltu koulun puolella ja sanottu sen olevan opettajan päätös jota tulee kunnioittaa.
Pojalla on myös usea kaveri luokalla, joten ei ole mitenkään syrjitty.
Koulusta ei ole myöskään tullut ekaluokan jälkeen tietoon kiinnipitotilanteita. Kotonakin näitä on harvakseltaan, toki impulsiivisuutta vielä on. Tammikuun alussa poika otti isänsä kanssa yhteen ja karkasi kotoa. Koulusta tälläistä viestiä ei ole tullut.
Ap
Edelleen kuulostaa siltä, että haasteet ovat käytöksessä ja lapsi jotenkin monelta taholta väärinymmärretty. Nykyinen opettaja on hänelle luultavasti väärä. On mahdollista, että lapsessasi ei ole mitään vikaa, vaan hän on olosuhteiden uhri. Suosittelen yhteyttä esim perheneuvolaan ja laajoja selvityksiä keskittymisen, mielialan tunne-elämän, oppimisen ja aistiasioiden osalta. Kun syy selviää niin arki helpottaa. Nopeaa apua voisitte saada nepsy-valmennuksesta, jo ennen lopullista diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kommentteja, kiitos niistä. Palaute koulusta ei ole ollut niinkään sitä, että huutaisi tai kiljuisi luokassa, vaan sitä, että häslää. Pyörii ja hyörii omalla paikallaan, ei niin mieluisissa aineissa (lähinnä uskonto ja ympäristötieto, vai millä nimellä nykyisin onkaan) tuottavat haasteita. Tekee myös sitä, että kun kokee ettei osaa tai heti onnistu, niin laittaa kirjat pulpettiin, saattaa ”valahtaa” pulpetin alle. Eli pystyy malttamaan mielensä, kun kotona kirjat lentää. Tosin enää harvoin. Ekalla luokalla aapisen tehtäväkirja oli melko teurastetun näköinen, kun pojan hermot menivät kymmenettä riviä A -kirjainta vääntäessä.
Ei siis esimerkiksi juttele kavereiden kanssa. Toki se on tehty mahdottomaksi, kun toisella puolella luokkaa, kun parhaat kaverit.
Koulussa jaksaa skarpata, mutta räjähdys saattaa tulla illalla kotona. Selkeästi tajuaa, että hän ei pääse esimerkiksi istumaan ”ryhmässä” eli neljän pulpetin porukassa tai parin kanssa. Tai käytävälle työskentelemään. Tähänkin ollaan kotona oltu koulun puolella ja sanottu sen olevan opettajan päätös jota tulee kunnioittaa.
Pojalla on myös usea kaveri luokalla, joten ei ole mitenkään syrjitty.
Koulusta ei ole myöskään tullut ekaluokan jälkeen tietoon kiinnipitotilanteita. Kotonakin näitä on harvakseltaan, toki impulsiivisuutta vielä on. Tammikuun alussa poika otti isänsä kanssa yhteen ja karkasi kotoa. Koulusta tälläistä viestiä ei ole tullut.
Ap
Edelleen kuulostaa siltä, että haasteet ovat käytöksessä ja lapsi jotenkin monelta taholta väärinymmärretty. Nykyinen opettaja on hänelle luultavasti väärä. On mahdollista, että lapsessasi ei ole mitään vikaa, vaan hän on olosuhteiden uhri. Suosittelen yhteyttä esim perheneuvolaan ja laajoja selvityksiä keskittymisen, mielialan tunne-elämän, oppimisen ja aistiasioiden osalta. Kun syy selviää niin arki helpottaa. Nopeaa apua voisitte saada nepsy-valmennuksesta, jo ennen lopullista diagnoosia.
Perheneuvolaan on todella pitkät jonot. Toivottavasti koulusta saa apua.
En usko että olet oikeasti opettaja. Jos olisit, niin tietäisit ettei neuropsykiatrinen häiriö tee ihmisestä mitenkään typerämpää. Sitä paitsi neurokirjoon kuuluvan lapsen hyperfokuksen tai erityismielenkiinnon kohde voi olla nimenomaan koulunkäynti tai joku yksittäinen oppiaine.