Miten eroon typerästä mustasukkaisuudesta?

Mies on ihana, kohtelee mua äärimmäisen hyvin, eikä lipevällä suurten eleiden tavalla vaan kuunnellen ja ymmärtäen. Tiedän -niinkuin nyt vaan voi toisesta tietää- ettei hän valehtelisi mulle. Mutta.

Kyseessä on etäsuhde, ja miehellä useita läheisiä ystävänaisia. On sanonut, ettei koe heitä kohtaan yhtään mitään muuta, mutta kukapa tuohon ei reagoisi tahtomattaankin? Kun nähdään tai jutustellaan enemmän olo palautuu nornaaliksi, mutta mieli alkaa maalata maisemaa mustaksi heti, jos ollaan erossa pidempi aika tai viestiin vastaaminen kestää pidempään . Vaikka ajatuksen ja intuitionkin tasolla ajattelen että ilman syytä, oon välillä inhottavan hermostunut.

Alussa asia häiritsi vähemmän. Nyt kun tunteita enemmän en enää haluaisi pilata hyvää juttua. Ollaan puhuttukin asiasta ja ihan rauhassa, se auttaa hetken, mutta pelkään et vedän viel vihreän monsterin kilarit, käsken miehen katkasemaan kaikki tuollaiset ystävyydet, luonnollisesti hän ei siihen suostu eikä ainakaan pitäisi suostua, ja suhde on sit siinä.

Miten ootte saaneet mustasukkaisuuden hallintaan? Nyt tää ei oo viel tuottanut riitaa, mutta ois kivempi että toiminnan lisäksi myös tunne olis hanskassa.