Osaatko vain olla?

Tappaa.

Osaan, mutta tälläkin hetkellä Olen täällä....

En enää osaa. Pakko räplätä puhelinta samalla. Olen huomannut itsestäni että syö luovuutta. Auttaisikohan älypuhelinlakko tuohon vai onko luovuus ikuisesti mennyttä, mene ja tiedä.

Silmät kiinni esim sängyssä voin maata tunteja, mutta silmät auki jos pitäisi vaikka vaan istua tuolilla ja tuijotella seiniä, en minuuttiakaan. Silmät auki pakko olla jotain tekemistä, esim kirja, tv tai puhelin.

Kotona on vaikeampaa. Luen paljon englanninkielistä kirjallisuutta, ja saatan välillä tsekata jonkun sanan puhelimella. Paitsi että jään roikkumaan puhelimelle puoleksi tunniksi enkä edes tajua.

Lenkille en ota kuulokkeita mukaan ja laitan puhelimen äänettömälle. Haluan vain nauttia luonnon äänistä.

Osaan, mutta kun on aina tottunut täyttämään aikansa viihteellä, niin 90% näin tulee tehtyä. 

Ei siinä, ettenkö osaisi, mutta kun ei vain kiinnosta.

Zinc

Mitä se vain oleminen on?

Koko ajan teen, katson tai luen jotain. Illalla laitan kännykän pois vasta kun silmät eivät enää pysy kiinni.

Makaan tekemättä mitään ainoastaan jos olen liian väsynyt tai pahoinvoiva (harvoin), jotta voisin tehdä mitään muuta. Ja ehkä odottaessa/jonottaessa ihminen usein on tavallaan tekemättä mitään.

Aloita meditointi

Onko tuo 'vain oleminen' mielestänne siis vain sitä, kun ei someta tai kuuntele musiikkia/vastaavaa? Kotityöt, lukeminen, tv:n katselu, koiran rapsuttelu, jne eivät siis ole 'vain olemista'?

Joskus katselen ikkunasta ja ajattelen. Tai makaan sängyssä, mutta silloin yleensä nukahdan.

Kyllä osaan, mutta se piti kuitenkin ihan vasiten opetella, sillä lapsuuskodissani ei moista suvaittu. Aina piti tehdä jotakin hyödyllistä.