Miten olet sopeutunut ajatukseen, ettei kukaan oikeasti välitä?

No sitä on ollut koko elämä niin kauan kuin muistaa, ettei ole mitään sopeutumista.

Mitä tarkoitat?

On ollut vaikea päättää, välitänkö itse.

Sopeuduin jo, mutta sitten löytyikin ihminen joka välittää. Nyt on jotenkin uudestaan painiminen sen kanssa, että miksei kukaan muu välitä. Olen kyllä onnellinen tuosta yhdestä, mutten haluaisi sen olevan ainoa merkityksellinen suhde elämässäni.

Se on elämän rautainen laki.

Saan apua siitä, että yritän ymmärtää miksi asiat menevät niin. Mitkä asiat ihmisissä ja yhteiskunnassa vaikuttavat siihen, että osa jää yksin ja toisilla taas on paljonkin välittämistä ympärillä.

Jeesus rakastaa

Tieteellisesti todettu asia. Ihmiset ovat hyvin itsekkäitä pohjimmiltaan, kaikki pyörii sen oman navan ympärillä.

Huonosti. Suren asiaa lähes päivittäin 😐

Miksi sinusta ei välitetä kerro se.

Se masentaa eniten, että joillain ihmisillä on monta ihmistä ympärillä, jotka välittää aidosti. Itsellä ei ole koskaan ollut yhtään. Miksi?  Mietin sitä aina. Miksi? Olen kehittänyt itseäni ja sosiaalisia taitojani, olen varmaan muista "ihan kiva", mutta silti kukaan ei välitä. Minä välitän muista, mutta kukaan ei minusta.

Miksi?

Ajattelin tehdä diilin kaverini kanssa. Hän välittää minusta, ja minä välitän hänestä. Kumpikin välittää toisesta ja kumpikin tietää samalla että toinen välittää. Kylpisimme molemmat huomiossa. Rinkiä on myös helppo laajentaa.

Kukaan ei ole soittanut mulle vuosiin, eikä mulla ole ketään kelle soittaisin. En tapaa ketään ihmisiä. En puhu kenellekään päiviin tai joskus viikkoihin. Kassalla sanon hei ja kiitos, kun käyn kaupassa ja se on oikeastaan ainoa sosiaalinen kanssakäyminen mitä elämässäni on.

Kyllä ihmiset oikeasti välittävät, mikä tulee ilmi siinä, että moni auttaa muita ihmisiä, tuntemattomiakin joskus. Ihmisissä on paljon myös itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista, muttei siitä pidä päätellä, että kukaan ei koskaan välitä.

Faith kirjoitti:

Kyllä ihmiset oikeasti välittävät, mikä tulee ilmi siinä, että moni auttaa muita ihmisiä, tuntemattomiakin joskus. Ihmisissä on paljon myös itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista, muttei siitä pidä päätellä, että kukaan ei koskaan välitä.

Tietenkin jossain onnettomuustilanteessa autetaan, mutta ei se ole sellaista välittämistä, mistä tässä puhutaan. Se on jokaisen velvollisuus ja vastuu.

Minä olen täysin näkymätön muille ihmisille. En näytä sen ihmeellisemmältä kuin muutkaan, en käyttäydy sen ihmeellisemmin. En ole omituinen tai ujo. Käyn töissä, olen koulutettu ja sosiaalinen silloin kun se on mahdollista. Silti elämässäni ei oikeastaan ole ketään ihmisiä.

Diilerit välittää.