Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte.. lyhyesti kerrottuna
17.02.2020 |
Mulla traumat vuosikausia kestäneestä läheisen päihteiden käytöstä jonka aikana joutunut katsomaan kun toinen tuhoaa itseään....
Ja nyt mieheni alkon käyttö lisääntynyt, ei juo päivittäin mutta kun juo viikonloppuisin 1-3 x kuukaudessa juo tappiin saakka ja on nyt kaksi kertaa puolen vuoden aikana loukannut itseään.
Mua viikonloput ahdistaa jo etukäteen kun en tiedä lähteekö juomaan vai ei ja mitä sitten tapahtuu. Ei ole väkivaltainen ei iske naisia, juo vaan kunnes sammuu. Viimeksi raahasi meille kotiin 05 aikaan jotain sakkia mitä ei ole ennen tehnyt. Kohteliaasti poistuivat kyllä.
Tuntuu että pikkuhiljaa asiat karkaa käsistä mutta samalla etten näe kokonaiskuvaa tässä! En ole absolutisti mutta en ymmärrä tolkutonta juomista, tuo ettei pysy tilanne hallinnassa on pelottavaa ja muistuttaa aina siitä hädästä jota tunsin silloin kun olin päihteiden käyttäjän huoltaja. En vaan jaksaisi enää sellaista. Itkettää!
Mies sanoo ettei ole ongelmaa. Sanoo aina kaikesta niin kaikki aina hyvin. Ei vähättelekään mutta ei tajua mun nänökantaakaan.
Mitä tekisit..
Kommentit (7)
Voimia niin paljon sinulle. Ei tuossa tilanteessa oikein muuta voi, kun yrittää varovasti ohjata toista muutokseen. Mutta se lähtee sitten täysin toisen omasta halusta. Ymmärrettävää tietenkin että on hirveä huoli, mutta jos toinen ei halua lopettaa tai edes tarkastella tilannetta, niin tosi vaikea tehdä mitään. En tiedä onko tästä apua, mutta voimia, ja rukouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tilanteessasi suosittelen kyllä kumppaniksi ihmistä joka ei juuri juo. Omaa traumaansa toki voi terapialla yrittää auttaa, mutta paras vaihtoehto on todellakin se, että valitset itsellesi toisenlaisen kumppanin. Kuten varmaan tiedätkin, toisen juomiseen et sinä pysty puuttumaan yhtään mitenkään.
Ala lisätä miehen ruokaan L-glutamiinia niin viinanhimo katoaa
Vierailija kirjoitti:
Sinun tilanteessasi suosittelen kyllä kumppaniksi ihmistä joka ei juuri juo. Omaa traumaansa toki voi terapialla yrittää auttaa, mutta paras vaihtoehto on todellakin se, että valitset itsellesi toisenlaisen kumppanin. Kuten varmaan tiedätkin, toisen juomiseen et sinä pysty puuttumaan yhtään mitenkään.
No, tämän valitsin jo reilut 20v sitten, ei ole helppoa vain valita joku "muu". Olisipa asiat niin helppoja... Mutta ymmärsin kyllä ja pelkää että lähteminen on pian ainoa vaihtoehto. Nyt taas tuntuu että liioittelenko koko asiaa mutta kohtahan se viikonloppu taas on ja alkaa ahdistus..
Alkoholista traumatisoitunut ja reilusti alkoholia käyttävä sopivat huonosti yhteen. Vaikka molemmat mielestään tulisivat puolitiehen vastaan, ollaan silti kovin kaukana molempia tyydyttävästä lopputuloksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista. Kyllä miehen kannattaisi myöntää ongelma, että saisi apua. Mutta se pitää tajuta itse, muiden painostus voi vain lisätä vastahankaa. Ehkä jos kerrot miten kamalan ahdistava tilanne on, silloin se ei ehkä kuulostaisi hänestä niin vaativalta ja tajuaisi enemmän "itse".
Up
Kukaan ei näköjään vastannut eilen, kokeilen uudelleen ☺️