Lue keskustelun säännöt.
Ilkeät lapsuudenperheen jäsenet
13.02.2020 |
Onko kokemusta, että vaikka kuinka yrittäisit mukavasti jutella niitä näitä, niin aina sieltä tulee joku piikki tai letkautus, joka viittaa siihen, että kommentoin typeriä tai sanon typeriä asioita.
Ja nimenomaan lapsuuden perheen jäsenet ovat tällaisia.
Aina hämmästyttää puhua muiden ihmisten kanssa, koska he eivät ole tällaisia eivätkä ilkeile.
Kommentit (16)
meillä on samanlaista, yhtä perheenjäsentä lukuunottamatta, muut kokevat, että se on normalia "kiusoittelua", jolla näytetään toiselle, että tykätään susta tosi paljon ja sun kanssa on niin luontevaa ja helppoa olla, että voidaan nauraa outouksille puolin ja toisin . he kiusoittelevat myös toisiaan. itse en koskaan siihen oppinut ja pidän sitä ihan vain kiusaamisena, joskin vähän lievempänä muotona kuin ikävämmät kiusaamisen muodot. olen sen verran herkempi etten ymmärrä negatiivista kommunikointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ilmeisesti aika yleinen ilmiö.
Aikuisen ei kuitenkaan ole mikään pakko olla tekemisissä sukulaistensa kanssa, joten kannattaa ehkä vähentää yhteydenottoa tai laittaa välit jopa kokonaan poikki. Jos yhteydenpidosta tulee vain paha mieli ja henkistä kuormitusta, pitää suojella itseään. Et ole vanhemmillesi tai sisaruksillesi mitään velkaa. Kannattaa olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat kohdella sinua kunnioittavasti ja mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
meillä on samanlaista, yhtä perheenjäsentä lukuunottamatta, muut kokevat, että se on normalia "kiusoittelua", jolla näytetään toiselle, että tykätään susta tosi paljon ja sun kanssa on niin luontevaa ja helppoa olla, että voidaan nauraa outouksille puolin ja toisin . he kiusoittelevat myös toisiaan. itse en koskaan siihen oppinut ja pidän sitä ihan vain kiusaamisena, joskin vähän lievempänä muotona kuin ikävämmät kiusaamisen muodot. olen sen verran herkempi etten ymmärrä negatiivista kommunikointia.
Tuota kiusoittelua on varmaan montaa eri tasoa.
Mutta kun ihan suoraan sanotaan omaan kommenttiini, että "niin, no entäs sitten, ei nyt tuo sinun asiasi tai mielipiteesi tähän kuulu, nyt puhutaan asiasta x........." ja sitten vain olen taas nujerrettuna hiljaa.
Niin mun mielestä toi ei ole kiusoittelua, vaan suoraan sanotaan, että en osaa kommunikoida sillä tapaa kuin he haluavat.
Esim. jos sisko puhuu asiasta y ja jos sopivaan kohtaan sanon, että mullekkin on muuten tapahtunut asia y, niin heti tulee ärsyyntynyt kommentti, että "nyt ei puhutakaan sun y asiasta, vaan mun y asiasta". Ja sitten taas olen hiljaa.
Joo, mä en enää jaksa lapsuuden perheeni jäseniä. Aina vain ilkeitä kommentteja. Ei voi mukavasti vain rupatella, vaan aina jotain ikävää sanotaan. En enää soittele heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuollainen sisar. Ei ole oppinut vielä lähes 60-vuotiaana käyttäytymään. Käskee minun olla hiljaa, on vain tietyt puheenaiheet joista saan puhua, esim. omista matkoistani, harrastuksistani jne. en saa puhua. ,Vähättelee minua jatkuvasti . Edes lasteni kuulumisista en saa puhua, jäi aikoinaan itse lapsettomaksi koska " lapsista näkee oman vanhenemisensa" ! Jos soitan ei vastaa. Soittaa itse vain jos esim. haluaa esim. päästä kanssani aikuisten lasteni luona käymään. Kavalsi myös muistisairaalta äidiltäni rahaa, mutta sehän piti painaa villaisella. On todella röyhkeä ja ilkeä.
Joka tilanteessa keksii jotain negatiivista. Ei vahingossakaan sano mitään myönteistä. Arvostelee ulkonäköäni jne.
Minun lapsuudenperheessä toimittiin myös nuin. Ja siis edelleen "vitt uillaan" kaikesta mitä sanoo.
Kerran vein kotiimme yhden opiskelukaverini, miespuolisen. Kävimme lapsuudenkodissani kahvilla ja jatkoimme matkaa siitä määränpäähän x. Tämä kaverini oli aivan järkyttynyt millainen perhedynamiikka meillä on. Hän sanoi että oli tosi ahdistavaa kun kaikki sanominen heitettiin lekkeriksi ja ronskiksi huumoriksi. Ja ihan heteromies oli ja silti tämän tajusi.
Vihaan käydä vanhenpieni luona ja nähdä sisaruksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin soittelun. Hämmästyksekseni huomasin, etteivät hekään mulle soitelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi rasittavaa porukkaa sukulaiset ja perhe, aina ollaan muka niin viisaana kommentoimassa ja arvostelemassa muita vaikkei omissakaan elämän vaiheissa ole paljoa kehumista.
En pidä yhteyttä perheeseen ja sukuun.
Jonkinlaisen mielenrauhan olen näin saanut.
En ole tehnyt lapsia...miten selittäisin että ei oo mummolaan menemistä.
Itse kasvatin itsestäni veronmaksajan.
Iloa löytyy elämästä..mutta yksin synnymme, yksin lähdemme.
En usko Jumalaan...ja muihin höpötyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin soittelun. Hämmästyksekseni huomasin, etteivät hekään mulle soitelleet.
Sama, paljastui että eivät välitä. Yhdellä veljellä ei ollut edes numeroani tallennettuna kännykkään. Joulukortin saan kolmasosalta sisaruksia. Lapsenakaan ei juuri mitään hyvää ja rakkaudellista välillämme tapahtunut. Isän ja äidin olisi pitänyt opettaa meille välittämistä, mutta ei niin ei.
Olen nuorin ja ajattelen että sisarukseni ovat ja tulevat aina olemaan tunne-elämältään vajaita.
up