Epävakaa persoonallisuus narsistisin piirtein
Onko kellään tällaista diagnoosia? Tai tunnetteko tällaista ihmistä?
Millaisia kokemuksia teillä tällaisen henkilön kanssa kanssamäymisestä? Tai millaisia itse olette, jos teillä tuon kaltainen diagnoosi?
Kommentit (48)
Tuollainen tekee kaikkensa tuhotakseen toisen. Mestari manipuloinnissa. Omaa syytä ei ole tietenkään mikään.
Diagnoosia ei ole, mutta lasteni isä sopii liian monelta kohdalta epävakaaseen tutkittuani asiaa netistä (ja hänelle asian esitettyäni; hän oli kanssani samaa mieltä) ja nyt olen alkanut ymmärtää monien hänen piirteiden sopivan myös narsistisiin piirteisiin.
Koko 7 vuotta kestänyt suhteemme on ollut vuoristorataista helv=ttiä ja tämä selittäisi miksi. Tai oli, ei enää ole. Hän jätti minun ja ilmoitti, että eipä koskaan edes pitänyt minusta, oli vain kuvitellut pitävänsä, kun on niin sekaisin.
Pysy kaukana, jos pystyt.
Varmasti aika vaikea ihminen kun puuttuu itsereflektiokyky ja on pakkomielle olla aina oikeassa. On myös aina joka tavalla uhri ja kaikissa muissa on vikaa. Silloinkin kun itse on järjestänyt draamansa. Vaikea niitä on toisistaan erottaa kun kumpaankin sisältyy mustavalkoinen maailmankuva, oman erityisyyden korostaminen( minua ei voi tajuta kuin erityiset ihmiset ajattelu) tavalla tai toisella ja heikko itsetunto sekä selkeän identiteetin puute.
Mitäköhän se tarkoittaa, jos tuollainen ihminen on valmis myöntämään virheensä? Tai haluaa olla parempi ihminen? Voiko ns. Parantua?
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän se tarkoittaa, jos tuollainen ihminen on valmis myöntämään virheensä? Tai haluaa olla parempi ihminen? Voiko ns. Parantua?
Yksinäisyys tullut niin suureksi, että sanoo mitä tahansa uusiakseen ihmissuhteensa? Alkaako sokea nähdä vain siksi kun päättää tehdä niin?
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän se tarkoittaa, jos tuollainen ihminen on valmis myöntämään virheensä? Tai haluaa olla parempi ihminen? Voiko ns. Parantua?
Ei voi. Tämä yhdistelmä on oikeasti aika demoninen. Se aktivoituu joka kerta kun joku antaa siihen mahdollisuuden. En antaisi.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän se tarkoittaa, jos tuollainen ihminen on valmis myöntämään virheensä? Tai haluaa olla parempi ihminen? Voiko ns. Parantua?
Tarkoittaa että yrittää saada sinut jäämään. Kuuluu kuvaan. Seuraavaksi uhkaa itsemurhalla ja/tai alkoholisoitumisella tms jos jätät. Ei muutu eikä aiokaan muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän se tarkoittaa, jos tuollainen ihminen on valmis myöntämään virheensä? Tai haluaa olla parempi ihminen? Voiko ns. Parantua?
Mieti, kuinka vaikeaa meillä taviksilla on nähdä omat virheemme ja heikkoutemme. Ilman mitään persoonallisuushäiriötäkään, niinnharva meista tunnistaa oman kateutemme tai väärät valintamme. Saatika sitten peraoonallisuushäuriöinen.
Kaikki lähtee näkemisestä. Eri asia vielä, pystyykö sitten toimimaan toisin.
En, mutta läheinen on narsistinen epävakain piirtein, käykö sellainen? 🤓 Mitä haluaisit tietää?
6 vuoden parisuhde tällaisen kanssa. Parisuhteen loppumisen jälkeen selvisi, että oli pettänyt jatkuvasti ainakin kaksi vuotta ja lisäksi toinen vakituisempi suhde minun lisäksi. Petti myös tätä sivusuhdetta ja valehteli minkä kerkesi. Lukee muita ihmisiä kuin kirjaa mutta itsereflektiokyky puuttuu täysin. Mestari manipuloimaan, ihana, luova, älykäs, sosiaalisesti erittäin taitava ihminen, "josta kaikki tykkää". Vähän tuli omantunnontuskia kuulemma siinä kohtaa, kun oli kaksi parisuhdetta yhtä aikaa ja lisäksi juoksenteli pettämässä ja valehteli molemmille, muuten ei juurikaan. Kiireinen mies, ei voi muuta sanoa.
Ei kestänyt minkäänlaista kritiikkiä, ei pystynyt sitoutumaan mihinkään, selitti (ilmeisesti minulle ja sivusuhteelle), että vauva täytyisi tehdä niin elämä rauhoittuu. Täydellinen kameleontti, joka selvitti sekunnissa, mitä toinen haluaa kuulla ja antoi juuri sitä.
Neljä kuukautta eron jälkeen olin putoamassa takaisin tämän ansaan, erittäin koukuttava ihminen. Muistuttelen tässä, mitä kaikkea oli, koska tuota en kyllä halua takaisin mistään hinnasta.
Sai diagnoosit virallisesti lääkäriltä eron jälkeen. Nekin kun kannattaa kertoa exälle (=minulle), koska niillä saa myötätuntoa...
Vierailija kirjoitti:
En, mutta läheinen on narsistinen epävakain piirtein, käykö sellainen? 🤓 Mitä haluaisit tietää?
Käy. Lähinnä millainen on ja miten käyttäytyy eri ihmissuhteissa. Onko parannusta ollut nähtävissä? Onko tietoinen itse omasta käytöksestään? Yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta läheinen on narsistinen epävakain piirtein, käykö sellainen? 🤓 Mitä haluaisit tietää?
Käy. Lähinnä millainen on ja miten käyttäytyy eri ihmissuhteissa. Onko parannusta ollut nähtävissä? Onko tietoinen itse omasta käytöksestään? Yms.
On hyvin manipuloiva, haluaa aina saada tahtonsa läpi ja olla oikeassa, ei oikein kestä heikkoutta etenkään itsessään, itsekäs, suuruuskuvitelmia, tarinoi itselleen aika paljon ja alkaa sitten uskoa näihin juttuihinsa. Ei tämä käytös näy kuin lähimmille eli käytännössä minulle. Muiden mielestä on ihan huippu mukava tyyppi. Terapia on vähän auttanut, parantanut itsereflektiota ja saanut käytöstäkin muokattua. Mutta eihän tällaiset piirteet mihinkään katoa.
Seurustelin tämmöisen kanssa kolme kuukautta. En ole ihan varma onko epävakaa vai epäsosiaalinen pers häiriö, mutta takuuvarma narsisti.
Miten ilmeni: vihasi ja halveksi kaikkia ihmisiä paitsi itseään ja minua. Minut julisti maailman kuningattareksi. Haukkui myös lapsiaan ja eksänsä oli hullu lehmä.
Materia ja sen näyttäminen ulospäin oli valtavan tärkeää. Teeskenteli varakasta vaikka oli pa, ei osallistunut ruoka- eikä bensakuluihin. Kaikki mitä hän omisti oli jollain lailla erityistä, esimerkiksi ihan tavallisista lenkkareistaan hänelle oli tarjottu 1000 e. Kaikki omistamansa tavarat olivat harvinaislaatuisia, korvaamattomia ja suunnattoman arvokkaita.
Kaikki hänen tuttavansa olivat alansa huippuja oli sitten kyse naapurin kiinteistönvälittäjästä tai tk-lääkäristä. Minut esitteli tutuilleen tohtorina vaikka en ole akateeminen.
Hän ei koskaan tehnyt mitään virheitä. Siis ei koskaan. Itsereflektointikyky puuttui täysin. Jos hukkasi jotain niin soitti siitä minulle, koska minä olin piilottanut hänen tavaroitaan. Erehdyin yhden kerran suhteen aikana kritisoimaan hänen toimintaansa eikä henkilö päässyt siitä yli. Osasi suhteen päättyessä kertoa kaikki kerrat kun olin käyttäytynyt väärin.
Kenenkään elämä ei ollut ollut niin vaikeaa kuin hänen emmekä me muut tiedä oikeasta elämästä mitään. Pikkuhiljaa alkoi paljastua menneisyyden pahoinpitelytuomioita ja muuta paskaa.
Tämä kaikki yhdistettynä valtaisaan itsekeskeisyyteen meni yli sietokykyni ja käytin yhtä, sinänsä pientä riitaa tekosyynä ja päätin suhteen. Estot päälle ja hävisin hänen elämästään takavasemmalle. Ei tuommoinen, joka ei näe itsessään mitään vikaa, edes halua muuttua miksikään.
Äitini. Hän lopulta parani. Kuoli vanhainkodissa keuhkokuumeeseen. Olisi saanut kärsiä pitempäänkin.
11 vielä. Olin loppua kohti todella ahdistunut ja masentunut ja masennus loppui kuin taikaiskusta, kun otin eron ja koko lantatunkio tuli esiin. Kysyin tältä, rakastiko minua missään vaiheessa (kuitenkin 6 vuotta yhdessä...). Vastasi, että ei tiedä, ei tiedä mitä on rakkaus, ei tiedä tunteeko pelkkää epävarmuutta ja riippuvuutta. Voihan nyyh. Itse tässä seuraavaksi selvittelen sitä, miksi minä olen halunnut olla parisuhteessa jossa toinen ei edes tiennyt, rakastiko minua. Voihan valvatti, kun vaisto sanoi monta kertaa, että tämä oli tässä, ja aina se sai roikuttua minussa niin kivuliaasti että jatkoin vaan. Aika perimmäisten kysymysten eteen joutuu. Olipa hyvä että tulin palstalle ja näin tämän keskustelun, tuli taas palauteltua mieleen muutamat tosiasiat.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin tämmöisen kanssa kolme kuukautta. En ole ihan varma onko epävakaa vai epäsosiaalinen pers häiriö, mutta takuuvarma narsisti.
Miten ilmeni: vihasi ja halveksi kaikkia ihmisiä paitsi itseään ja minua. Minut julisti maailman kuningattareksi. Haukkui myös lapsiaan ja eksänsä oli hullu lehmä.
Materia ja sen näyttäminen ulospäin oli valtavan tärkeää. Teeskenteli varakasta vaikka oli pa, ei osallistunut ruoka- eikä bensakuluihin. Kaikki mitä hän omisti oli jollain lailla erityistä, esimerkiksi ihan tavallisista lenkkareistaan hänelle oli tarjottu 1000 e. Kaikki omistamansa tavarat olivat harvinaislaatuisia, korvaamattomia ja suunnattoman arvokkaita.
Kaikki hänen tuttavansa olivat alansa huippuja oli sitten kyse naapurin kiinteistönvälittäjästä tai tk-lääkäristä. Minut esitteli tutuilleen tohtorina vaikka en ole akateeminen.
Hän ei koskaan tehnyt mitään virheitä. Siis ei koskaan. Itsereflektointikyky puuttui täysin. Jos hukkasi jotain niin soitti siitä minulle, koska minä olin piilottanut hänen tavaroitaan. Erehdyin yhden kerran suhteen aikana kritisoimaan hänen toimintaansa eikä henkilö päässyt siitä yli. Osasi suhteen päättyessä kertoa kaikki kerrat kun olin käyttäytynyt väärin.
Kenenkään elämä ei ollut ollut niin vaikeaa kuin hänen emmekä me muut tiedä oikeasta elämästä mitään. Pikkuhiljaa alkoi paljastua menneisyyden pahoinpitelytuomioita ja muuta paskaa.
Tämä kaikki yhdistettynä valtaisaan itsekeskeisyyteen meni yli sietokykyni ja käytin yhtä, sinänsä pientä riitaa tekosyynä ja päätin suhteen. Estot päälle ja hävisin hänen elämästään takavasemmalle. Ei tuommoinen, joka ei näe itsessään mitään vikaa, edes halua muuttua miksikään.
Tässäpä oikein kunnon klassinen narsisti. Ei tarvi miettiä onko vai eikö.
Vierailija kirjoitti:
11 vielä. Olin loppua kohti todella ahdistunut ja masentunut ja masennus loppui kuin taikaiskusta, kun otin eron ja koko lantatunkio tuli esiin. Kysyin tältä, rakastiko minua missään vaiheessa (kuitenkin 6 vuotta yhdessä...). Vastasi, että ei tiedä, ei tiedä mitä on rakkaus, ei tiedä tunteeko pelkkää epävarmuutta ja riippuvuutta. Voihan nyyh. Itse tässä seuraavaksi selvittelen sitä, miksi minä olen halunnut olla parisuhteessa jossa toinen ei edes tiennyt, rakastiko minua. Voihan valvatti, kun vaisto sanoi monta kertaa, että tämä oli tässä, ja aina se sai roikuttua minussa niin kivuliaasti että jatkoin vaan. Aika perimmäisten kysymysten eteen joutuu. Olipa hyvä että tulin palstalle ja näin tämän keskustelun, tuli taas palauteltua mieleen muutamat tosiasiat.
Muutama seikka näiden "puolustukseksi". Se etteivät kykene rakastamaan ei ole valinta. Lisäksi he todennäköisesti kuvittelevat että esim rakastamisen teeskentely ON rakkautta, koska eivät tiedä mitä rakkaus on. He kuvittelevat että muutkin teeskentelevät ja ovat siksi vakuuttavia väittäessään rakastavansa, vaikka teot puhuu täysin päinvastaista. He luulevat aidosti että se mitä he tekevät on rakkautta.
Mistä teitä turhanpäiväisiä narsisteja oikein sikiää? Henkisesti impotentteja :DDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11 vielä. Olin loppua kohti todella ahdistunut ja masentunut ja masennus loppui kuin taikaiskusta, kun otin eron ja koko lantatunkio tuli esiin. Kysyin tältä, rakastiko minua missään vaiheessa (kuitenkin 6 vuotta yhdessä...). Vastasi, että ei tiedä, ei tiedä mitä on rakkaus, ei tiedä tunteeko pelkkää epävarmuutta ja riippuvuutta. Voihan nyyh. Itse tässä seuraavaksi selvittelen sitä, miksi minä olen halunnut olla parisuhteessa jossa toinen ei edes tiennyt, rakastiko minua. Voihan valvatti, kun vaisto sanoi monta kertaa, että tämä oli tässä, ja aina se sai roikuttua minussa niin kivuliaasti että jatkoin vaan. Aika perimmäisten kysymysten eteen joutuu. Olipa hyvä että tulin palstalle ja näin tämän keskustelun, tuli taas palauteltua mieleen muutamat tosiasiat.
Muutama seikka näiden "puolustukseksi". Se etteivät kykene rakastamaan ei ole valinta. Lisäksi he todennäköisesti kuvittelevat että esim rakastamisen teeskentely ON rakkautta, koska eivät tiedä mitä rakkaus on. He kuvittelevat että muutkin teeskentelevät ja ovat siksi vakuuttavia väittäessään rakastavansa, vaikka teot puhuu täysin päinvastaista. He luulevat aidosti että se mitä he tekevät on rakkautta.
Ymmärrän kyllä tämän. Tässäkin on ihan monipuolisesti syitä taustalla, miksi hänestä on tullut tällainen, eikä hän ole niistä vastuussa, koska asiat on tapahtuneet lapsena eli silloin kun persoonallisuus vasta muodostuu. Pointti oli se, miltä näyttää elämä tällaisen kanssa. Tällainen ihminen ei osaa parantua, koska hänellä ei ole kokemusta terveestä sisäisestä elämästä, aidosta välittämisestä ym. Erittäin pitkää terapiaa luvassa, mutta ongelmana on myös se, että riski terapeutin manipulointiin on huikea, samoin kyvyt, koska on automatisoitunut se, että kertoo toiselle sen mitä tämä haluaa kuulla. Tämä henkilö siis itse tiedostaa tämän ongelman. Mutta mitä sille voi tehdä, kun sisäinen tutka ei kerro, mikä on oikein ja mikä väärin? Minusta joku sanoi täällä todella hyvin, että "mieti, kuinka vaikeaa meillä taviksilla on nähdä omat virheemme ja heikkoutemme. Ilman mitään persoonallisuushäiriötäkään, niinnharva meista tunnistaa oman kateutemme tai väärät valintamme." Niinpä.
On aivan sairaan (kirjaimellisesti) houkuttelevaa ajatella, että tämä ihminen ehjäytyisi ja voisin tukea häntä tällä matkalla ja hänestä tulisi vielä kokonainen ja saisin pitää ne ihanat puolet. Ja hän tulisi paremmin toimeen kipeiden puolien kanssa. Mutta kun on täysin mahdotonta tietää, onko paraneminen todellista vai jatkuuko roolin esittäminen, kun ei se ihminen välttämättä itsekään osaa tähän vastata.
Kannattaa pysyä kaukana.