Mikä vikana kun en osaa nauttia saamistani lahjoista?
Luulen että kuulostaa varman oudolta enemmistön mielestä tällainen, mutta tulen jotenkin surulliseksi lahjoista huolimatta siitä onko se mieluinen vai ei. Jos se on mielekäs, tuntuu etten ansaitse sitä ja jos taas lahja on epämieluisa, tai sellainen etten vain erityisemmin pidä siitä niin tulee tosi syyllinen olo.
Säälittää kun ajattelen sen antajaa että on nähnyt vaivaa ja ajatellut että ilahtuisin tai kuvittelen antajan miettivän miten tutkiskelen saamaani korttia ja sen yksityiskohtia...tai säilyttäväni sitä jossain muistojen laatikossa kun hädintuskin edes luen sen kertaalleen.
Tunnen olevani kiittämätön, kun en osaa iloita lahjasta niinkuin pitäisi.
Tämä tunne ei kuitenkaan ole pettymystä tai sitä etten arvostaisi saamiani asioita, mutta en vain jotenkin osaa tai kykene aidosti ilahtumaan saamistani lahjoista tai korteista. Tämä kaikki tekee mut tosi surulliseksi kun ajattelen asiaa. Kuulostaako oudolle? tai onko kellään muulla tällaista vastaavanlaista?
Kommentit (4)
Minäkään en pidä lahjoista. En edes muista milloin olisin saanut mieluiten lahjan, vaikka tavara olisi ollut hankintalistalla, olisin itse valinnut erilaisen. Suurin osa on silkkaa roinaa, millä en tee mitään. Siksi olen pyytänyt ihmisiä tuomasta lahjoa. Harmittaa pirusti kun eivät usko. Silti koen syyllisyyttä kun en raski roskiin heittää, enkä kehtaa myydä netissä, ettei lahjoittaja huomaa jne. Rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Lahjoja? Pikkulapsiako te olette?
Kyllä niitä lahjoja/kortteja on tavattu muillekin antaa.
Sama vika. Kauhea ongelma yrittää valita lahjoja kun paras olisi kun kaikki ostaisi lahjat vain itselleen.