15v:llä oikeus valita missä asuu? - Vai voiko oikeus määrätä?

15 v saa itse tehdä muuttoilmoituksen. Yksikään tuomari ei lähde määräämÄän lasta toisaalle vastoin lapsen tahtoa.

Me olimme samasta syystä oikeudessa. He haastattelivat lasta, oliko se hänen oma tahtonsa.

Taitaa vankeustuomio olla ainoa tapa miten tuomari voi 15 vuotiaan asuinpaikan määrätä.

Moni muuttaa omilleen jo 15v opiskelujen takia. Ei sitä voi kenenkään patteriin sitoa.

Entä 12-v, saako hän laittaa kirjansa itse mihin haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Entä 12-v, saako hän laittaa kirjansa itse mihin haluaa?

Ei, raja on 15 v. Mutta 12-vuotiasta kuullaan, ja yleensä hänen tahtonsa toteutetaan, mikäli ei ole estettä. Hän ei voi kuitenkaan itse päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä 12-v, saako hän laittaa kirjansa itse mihin haluaa?

Ei, raja on 15 v. Mutta 12-vuotiasta kuullaan, ja yleensä hänen tahtonsa toteutetaan, mikäli ei ole estettä. Hän ei voi kuitenkaan itse päättää.

No mikä voisi olla sellainen este? Toisen huoltajan vastustaminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä 12-v, saako hän laittaa kirjansa itse mihin haluaa?

Ei, raja on 15 v. Mutta 12-vuotiasta kuullaan, ja yleensä hänen tahtonsa toteutetaan, mikäli ei ole estettä. Hän ei voi kuitenkaan itse päättää.

No mikä voisi olla sellainen este? Toisen huoltajan vastustaminen?

Minun käsittääkseni lähinnä se, että se, jonka luokse lapsi haluaa muuttaa, on alkoholisti tai muuten kyvytön, tai asuu liian kaukana koulusta tms.

Eihän vastustus voi este olla. Eihän muuten mennä oikeuteen asti, ellei jompi kumpi vastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä 12-v, saako hän laittaa kirjansa itse mihin haluaa?

Ei, raja on 15 v. Mutta 12-vuotiasta kuullaan, ja yleensä hänen tahtonsa toteutetaan, mikäli ei ole estettä. Hän ei voi kuitenkaan itse päättää.

No mikä voisi olla sellainen este? Toisen huoltajan vastustaminen?

Uuden lain (joulukuu 2019) mukaan se, että haastattelun perusteella todetaan, että lapsen mielipiteeseen on vaikutettu eli että herää epäily, että mielipide ei ole lapsen oma.

Lähtökohtaisesti lapsi puhuu totta. Jos todetaan/ilmaistaan päätöksellä, että lapsen mielipide on sivuutettu päätöksenteossa sen takia, että sitä epäillään, ei se ole missään tapauksessa lapselle hyväksi. Jos lapsen mielipidettä epäillään tai hänen ajatuksensa mitätöidään, on se omiaan lisäämään arvottomuuden tunnetta muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa kun asumisesta tai tapaamisista riidellään oikeudessa.

Kiitos vastauksista.

Ilmeisesti oikeudelta ei kuitenkaan voi välttyä?

Eli äiti voi viedä asian oikeuteen vaikka 15v selkeästi ilmaisee että haluaa asua isällään? Osoite jo on isällä, joten muuttoilmoitus ei muuttaisi asioita.

Onko mitään keinoa välttyä tuolta raskaalta ja kalliiltakin prosessilta?

Onko tuomari ainut joka voi päättää, että 15v:n tahto on tämän oma ja saa jäädä isälleen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Ilmeisesti oikeudelta ei kuitenkaan voi välttyä?

Eli äiti voi viedä asian oikeuteen vaikka 15v selkeästi ilmaisee että haluaa asua isällään? Osoite jo on isällä, joten muuttoilmoitus ei muuttaisi asioita.

Onko mitään keinoa välttyä tuolta raskaalta ja kalliiltakin prosessilta?

Onko tuomari ainut joka voi päättää, että 15v:n tahto on tämän oma ja saa jäädä isälleen?

Ap

Tottakai äiti voi viedä asian oikeuteen, sitä ette pysty estämään. Ei se välttämättä mitään muuta. Käsittääkseni myös 15-vuotiaan kohdalla pyritään selvittämään mihin hänen mielipiteensä perustuu. Yritetään siis selvittää, onko taustalla jotain vieraannuttamista, lähivanhemman pelkoon liittyviä seikkoja tms mikä olisi siis etävanhemmasta riippumatonta mustamaalaamista. Jos lapsen mielipide on ihan kelvollisin perustein muodostunut, asia on varmaan ihan selvä. Teillä varsinkin on näyttöä jo erilaisista asumisjärjestelyistä, joten luulisi, ettei mitään ongelmaa ole. Mutta äidin kokema epäreiluus on silti aivan hyväksyttävää käsitellä. Ei ole kovin harvinaista, että etävanhempi saa paskaa niskaan lapsen kuullen, lapseen vaikutetaan esim rahalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Moni muuttaa omilleen jo 15v opiskelujen takia. Ei sitä voi kenenkään patteriin sitoa.

Mutta silloin harvemmin toinen vanhemmista vastustaa asiaa niin kovin, että veisi asian oikeuteen. Nämä eivät ole verrattavissa olevia tilanteita.

Juu itsekin toki äitinä ymmärrän äidin kokeman tunteen ja pelon vaikuttamisesta lapsen mielipiteeseen.

Meillä vain se ongelma, että äiti tuntuu valittavan _kaikesta_ riippumatta siitä mikä asumisjärjestely on ollut. Ja valittaminen, uhkailu, asioiden sepittäminen, jopa lapsen sairaaksi tekeyttäminen/kouluun pääsyn estäminen on jatkuvaa. On mm väittänyt useasti, että minä tai omat lapseni haukumme lasta, emme halua häntä tänne, emme auta koulussa... lista on loputon ja aivan absurdi. Yhdessä ihmettelemme viestien äärellä ja lapsi pyörittää päätään kuten mekin.

Lapsi on kuitenkin kuin yksi omistani. Aidosti hän on niin upea ja mukava yksilö että olen joutunut rohkaisemaan häntä että on lupa kapinoida ja kokea ikäviäkin tunteita mm uusia sisaruksia kohtaan.

Lapsella on rakkaat, haastavat harrastukset ja koulutavoitteet unelma-ammattiin pääsemiseksi, joissa tarvitsee apua. Kun lapsi on ollut vuoroviikoin äidillä ’lepokodissa’, asettaa kohtuuttomat paineet lapselle ja meille niille viikoille kun on meillä. Äiti ei salli yhteyden pitoa niille viikoille kun on äidillään.

Äiti taas ei pysty auttamaan lasta koulussa tai harrastuksissa ja hän tietää tämän. Itse olen äitinä puhunut miehelleni kuitenkin myös äitiyden merkityksestä ’huonokin äiti on silti lapsen ainut ja suhde tärkeä’.

Äidin ikävät viestit ja käytös kuitenkin vaikuttavat lapsen mielialaan ja koulumenestyksen (kun tilanne paha ja äidillään, lapsi saanut 2-3 numeroa heikompia koearvosanoja) ja tilanne pitäisi siksi välttämättä saada rauhoitettua.

Onko em asioista puhuminen vaikuttamista? Onko vieraannuttamista?

Ap