Onko tämä tottakaan että uusien ystävien löytäminen pääkaupunkiseudulta on todella vaikeaa?

Ystävyyden syntyminen kestää useamman vuoden. Ensin tutustutaan useisiin ihmisiin ja vähitellen joistain heistä voi tulla kavereita. Kaikista ei tule edes kavereita. Sitten jostain näistä kavereista saattaa muutamaa vuotta myöhemmin tulla ihan ystäväkin. Kohtaamisia toisten ihmisten kanssa pitää tapahtua usein ja melko säännöllisesti, jotta tuttavuudesta tulee edes kaveruus.  Jos olet asunut täällä vasta vuoden, olet vain liian hätäinen. 

Opiskelin pääkaupungin seudulla ja käytännössä kaikki joihin tutustuin edes kaveri asteelle olivat junan tuomia. Yökerhoissakin ainoat joiden kanssa tuli juteltua olivat kehä kolmosen ulkopuolelta. Helsinki tuntuu, ainakin omasta kokemuksesta, olla hankala kaupunki saada ystäviä. Itse asiassa mitä pohjoisempaan menee sitä helpommin ihmiset jäävät juttelemaan ja tutustumaan. Omaa kokemusta tämä toki.

Ja komppaan tuota, että ystävyys kasvaa vuosien kuluessa, eikä sitä oikeastaan voi kiirehtiä, vaikka haluaisikin.

"Pääkaupunkiseudulla"? Ei se siellä ole sen vaikeampaa kuin muuallakaan. Mutta ehkä se tuntuu siltä, jos on itse tullut jostain perähikiältä jossa on aina tuntenut koko kylän väen, ja nyt ei tunne ketään.

Omasta persoonasta kiinni.

Länsi on varautunutta, itä seurallisempaa.

Karkeasti.

Mulla ei ole koskaan ollut vaikeaa saada kavereita. Mut ystävyyden löytyminen kestää ja on harvinaisempaa.

Sun pitää tavata samoja ihmisiä useita kertoja. Messuilla, puistoissa ja kaupoissa tapaat lähes joka kerta eri ihmiset, et samoja. Töissä, koulussa ja harrastuksissa näet samat naamat joka kerta, joten nämä on ne paikat, joissa parhaiten tutustuu ihmisiin . Myös naapurustossasi on ihmisiä, joita näet usein. Koiranomistajat on yksi, joiden kanssa joskus voi jäädä juttelemaankin. Mutta kannattaa ensin katsoa, miten koiranomistaja suhtautuu eli antaako hän koiransa lähestyä sua vai meneekö hän koira tiukasti hallinnassaan reippaasti sun ohitsesi. Älä siis ala juttelemaan koiranomistajankaan kanssa ensimmäisellä äläkä vielä toisellakaan kerralla, kun kotisi lähialueella hänet kohtaat. Sen jälkeen, jos koira lähestyy sua iloisesti häntäänsä heiluttaen eikä omistajallakaan näytä olevan mitään lähestymistä vastaan, voit kysyä, saatko silittä koiraa ja jos saat, kysele koirasta. Seuraavalla kohtaamiskerralla onkin jo ihan luontevaa moikata ja jäädä pariksi minuutiksi juttelemaan. Myös silloin, kun törmäät tähän ihmiseen lähikaupassa, bussipysäkillä tms paikassa. Varaudu kuitenkin siihen, että näitä kohtaamisia pitää olla kymmeniä ennenkuin voi puhua edes uudesta tuttavuudesta. 

Töissä tutustutaan työkavereihin ensisijaisesti työkaverina. Ja koulussa koulukaverina. Millainen toinen on "siviilissä" eli työpaikan tai koulun ulkopuolella, on epäoleellista. Mene työkavereiden mukaan kahvitauolle ja lounaalle. Jos koulu järjestää jotain vapaa-ajantoimintaa, osallistu niihin. Myös vapaaehtoistoiminnassa tapaa ihmisiä. Jos pidät eläimistä, niin esimerkiksi Hesy eli Helsingin eläinsuojeluyhdistys voisi olla yksi tällainen paikka. 

Pääkaupunkiseudulla kohtaa uusia ihmisiä jatkuvalla syötöllä ja sen vuoksi jokainen kohtaaminen on vain yksi 1,5 miljoonasta. Samaa ihmistä pitää kohdata usein ennenkuin edes muistaa nähneensä tämän ihmisen joskus ennenkin. Ihmiset eivät siis jää mieleen, vaikka esim bussissa tai kaupassa olisikin jonkun kanssa jopa jutellut. Ellet sitten ole jotenkin huomiotaherättävän näköinen.