Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityisaikuisen ongelmallisuus työpaikallani
10.02.2020 |
Eräs lievästi kehitysvammainen aikuinen on julistanut itsensä ystäväkseni. Minulla on pieni kivijalka, jossa käy paikanpäällä harvakseen asiakkaita, mutta päivittäin kuitenkin. Tämä henkilö tulee selaamaan kännykkää tänne, metelöimään asioistaan minulle vuoronperään ylistämään minua, kuinka ihana ystävä ja ymmärtäväinen olen. Käy äänekkäitä puheluita. Nyt häntä on jälleen kohdannut kriisi, joten tiedän että kohta ovi käy ja sitä itkunsekaista meteliä on luvassa.
Itse en juuri sano mitään mihinkään väliin. En haluaisi satuttaa häntä, mutta en tahdo kestää sitä. Ahdistaa, on yrittäjänä omankin jaksamisen kanssa tekemistä. Työni ei liity sosiaalialaan mitenkään, tämä henkilö on vaan tutuntuttu joka yksipuolisesti päätti että olemme ystäviä. Tämä on joistain paikoista kai heitetty pihalle, niistä puhuu kovin sanoin eteenpäin.
Vinkkejä, miten toimia? Tällä on kaikki hoitosuhteet jne, mutta kun mikään ei riitä ja ne "tyypit on paskoja".
Onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta?
Kommentit (12)
Sano sille että nyt kuule, valitettavasti tämä on työpaikka eikä ole suotavaa tulla tänne viettämään aikaa koska se häiritsee työntekoasi. Toivottele mukavat kevään jatkot :) Voit ehkä lieventää sanomaasi toteamalla, että voitte vaihtaa kuulumisia joskus kaupungilla kohdatessanne mutta riskinä että jää pyörimään lähistölle siinä uskossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hänellä edunvalvojaa? Tuskin auttaa muu kuin suora puhe, jos sekään. On hankala tilanne.
Olisiko mahdollista, että sanoisit hänelle, että sinulla on nyt töitä? Sanoisit, että tämä on sinun työpaikkasi ja valitettavasti hän häiritsee niin sinua kuin myös asiakkaitasi, joten hän voi mennä vaikka kirjastoon tai muualle hengaamaan.
Minä en ainakaan jaksaisi kauan kuunnella mitään tuollaista tyyppiä. Hän menisi samaan kastiin puliukkojen kanssa, eli olen kohtelias heillekin, mutta ystävä en tarvitse olla.
Tiedän tapauksen ja tiedän, että sinun täytyy johdonmukaisesti ohjata hänet pois kaupastasi.
Jos sinulla on takahuone, niin sanot selkokielellä miten nyt sinun täytyy mennä tekemään sinne sitä tai tätä. Hoitamaan laskuja, suunnittelemaan mainosta, syömään eväät, siis ihan mitä vain, mutta että se edellyttää hänen poistumistaan paikalta.
Tai että nyt on kiire, etkä ehdi juttelemaan. Tule ylihuomenna uudelleen.
Suoraan puhuminen ei auta; tiedän kokemuksesta, mutta äidillinen/isällinen tiukkuus ja ankaruus toimii aina. Ei selityksiä, vaan toteat vain yksikantaan miten nyt ei saa olla liikkeessä tai nyt sinä haluat tehdä työtä rauhassa. Kiellät ja kehut, jos ymmärtää heti lähteä. Palkita kannattaa tottelevaisuudesta vaikkapa antamalla jokin nami tai mainoslahja jonkun viikon kuluttua.
Voi vaikuttaa ääliömäiseltä ohjeelta, mutta selkeys on ainoa keino ja se ei saa ketään hermostumaan.
No jos hänet on jo heitetty jostain pihalle, niin heitä sinäkin. Se ei ole hänelle uusi tilanne, joten hän etsii uuden uhrin ja katoaa sinun elämästäsi. Kunhan nyt vain heität hänet ensin pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on vaikeita. Itse olen kasvattanut jokusen pentueen koiria ja minua piinaa vieläkin eräs tällainen erityisaikuinen, jolle myin aikoinaan pennun. Hän asuu vanhempiensa luona ja vanhemmat vastaa varsinaisesti koirasta eli en myynyt "vajaakykyisen" hoitoon. Mutta tämä ihminen soittelee jatkuvasti ja selittelee omia asioitaan tai sen koiran ihan arkisia asioita. Tai jopa tulee meille katsomaan koiria tai "lenkkiseuraksi" ilmoittamatta ja pyytämättä. Suoraan sanominen että on kiire tai että haluan nyt lenkkeillä yksin auttaa ehkä päiväksi tai kahdeksi, sitten taas jatkuu.
Pelottavampi erityisaikuis-kokemus minulla oli nuorena opiskelijana, kun eräs tällainen ihastui minuun. Opiskelija-asuntojen lähellä oli jonkinlainen tukiasuntopaikka, jossa asui itsenäisesti lievästi kehitysvammaisia. Isokokoinen, lapsen tasolla olevalta vaikuttava mies ihastui minuun ja vaikutti alkuun viattomalta lapsen touhulta että puhui tykkäämisestä ja naimisiinmenosta ja joskus toi piirroksiaan joissa minä ja hän oltiin hääalttarilla tai monta pientä ihmistä perässä, meidän lapsia. En ottanut juuri mitään kantaa hänen juttuihinsa, en ottanut niitä tosissaan. Kunnes kerran ollessani lähdössä kuntosalille tämä kaveri tuli vähän eri tuulella vastaan. Hän tekisi niitä lapsia nyt heti. Halusinpa minä tai en. Kävi käsiksi, sai housutkin revittyä pois päältä ennen kuin joku mies onneksi tuli ison koiran kanssa ja tuli auttamaan että pääsin pois.
Joku moottoripyöräjengi voisi hoitaa homman. Edullisestikin, kun vihjaat heille, että tyypillä on taipumusta olla vähän liian tuttavallinen myös lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on vaikeita. Itse olen kasvattanut jokusen pentueen koiria ja minua piinaa vieläkin eräs tällainen erityisaikuinen, jolle myin aikoinaan pennun. Hän asuu vanhempiensa luona ja vanhemmat vastaa varsinaisesti koirasta eli en myynyt "vajaakykyisen" hoitoon. Mutta tämä ihminen soittelee jatkuvasti ja selittelee omia asioitaan tai sen koiran ihan arkisia asioita. Tai jopa tulee meille katsomaan koiria tai "lenkkiseuraksi" ilmoittamatta ja pyytämättä. Suoraan sanominen että on kiire tai että haluan nyt lenkkeillä yksin auttaa ehkä päiväksi tai kahdeksi, sitten taas jatkuu.
Pelottavampi erityisaikuis-kokemus minulla oli nuorena opiskelijana, kun eräs tällainen ihastui minuun. Opiskelija-asuntojen lähellä oli jonkinlainen tukiasuntopaikka, jossa asui itsenäisesti lievästi kehitysvammaisia. Isokokoinen, lapsen tasolla olevalta vaikuttava mies ihastui minuun ja vaikutti alkuun viattomalta lapsen touhulta että puhui tykkäämisestä ja naimisiinmenosta ja joskus toi piirroksiaan joissa minä ja hän oltiin hääalttarilla tai monta pientä ihmistä perässä, meidän lapsia. En ottanut juuri mitään kantaa hänen juttuihinsa, en ottanut niitä tosissaan. Kunnes kerran ollessani lähdössä kuntosalille tämä kaveri tuli vähän eri tuulella vastaan. Hän tekisi niitä lapsia nyt heti. Halusinpa minä tai en. Kävi käsiksi, sai housutkin revittyä pois päältä ennen kuin joku mies onneksi tuli ison koiran kanssa ja tuli auttamaan että pääsin pois.
Järkyttävä tilanne. Onneksi osui auttaja paikalle.
Ap
Kai yrittäjällä on vielä ulosheitto-oikeus häiritseville "asiakkaille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on vaikeita. Itse olen kasvattanut jokusen pentueen koiria ja minua piinaa vieläkin eräs tällainen erityisaikuinen, jolle myin aikoinaan pennun. Hän asuu vanhempiensa luona ja vanhemmat vastaa varsinaisesti koirasta eli en myynyt "vajaakykyisen" hoitoon. Mutta tämä ihminen soittelee jatkuvasti ja selittelee omia asioitaan tai sen koiran ihan arkisia asioita. Tai jopa tulee meille katsomaan koiria tai "lenkkiseuraksi" ilmoittamatta ja pyytämättä. Suoraan sanominen että on kiire tai että haluan nyt lenkkeillä yksin auttaa ehkä päiväksi tai kahdeksi, sitten taas jatkuu.
Pelottavampi erityisaikuis-kokemus minulla oli nuorena opiskelijana, kun eräs tällainen ihastui minuun. Opiskelija-asuntojen lähellä oli jonkinlainen tukiasuntopaikka, jossa asui itsenäisesti lievästi kehitysvammaisia. Isokokoinen, lapsen tasolla olevalta vaikuttava mies ihastui minuun ja vaikutti alkuun viattomalta lapsen touhulta että puhui tykkäämisestä ja naimisiinmenosta ja joskus toi piirroksiaan joissa minä ja hän oltiin hääalttarilla tai monta pientä ihmistä perässä, meidän lapsia. En ottanut juuri mitään kantaa hänen juttuihinsa, en ottanut niitä tosissaan. Kunnes kerran ollessani lähdössä kuntosalille tämä kaveri tuli vähän eri tuulella vastaan. Hän tekisi niitä lapsia nyt heti. Halusinpa minä tai en. Kävi käsiksi, sai housutkin revittyä pois päältä ennen kuin joku mies onneksi tuli ison koiran kanssa ja tuli auttamaan että pääsin pois.
Mulla kavi vahan samalla lailla, paitsi etta tama tyyppi oli tyyliin 4-vuotiaan tasolla joten kasiksi kavi "vain" halaamalla. 190-senttinen, satakiloinen kaveri joka halaa samalla paatoksella kuin 4-vuotias --> ilmat puristui pihalle ja luulin oikeasti etta tukehdun kun en saanut hengitettya. Onneksi silla oli edunvalvoja (?) mukana joka sitten puhumalla sai miehen irroittamaan rutistusotteensa.
Mulle jai traumat jo tuosta, voin vaan kuvitella milta sinusta tuntui...huh.
Onko liikkeesi sellainen minne varataan aika, esim. ompelimo, vai joku kauppa? Jos ensimmäinen niin ala pitämään ovea lukossa ja lappu "soita x". Sitten jos kyseinen tyyppi soittaa niin sano ettet juuri nyt ole paikalla. Tuskin montaa viikkoa jaksaa ennen kuin etsii uuden uhrin. Jälkimmäisessä sinun pitää vaan jämäkästi sanoa ettet juuri nyt ehdi. Jos yrityksesi on jossain kauppakeskittymässä ja siellä on vartiointi, kerro asiasta vartijoille ja pyydä heitä viemään pois.
Alue: Aihe vapaa
Hankala tilanne. Tsemppiä.