Japaninpystykorvan luonne

On aika räksy.

Pohjanpystykorva voisi sopia paremmin kerrostaloonkin, mutta pystykorvat noin yleensä nauttisivat, kun saivat haukahdellen huomauttaa lähestyvistä, olivat ne sitten pihassa tai rapussa. Pohjanpystykorvan voisi viedä metsään haukkumaan lintuja ja jäniksiä ja opettaa olemaan kotona hiljaa. On älykäs ja luonteeltaan ihana.

Lenkillä ei meidän pohjis hauku. Naapuruston suomenpystykorvat ja pari japaninpystykorvaa kyllä haukkuvat.

2.

Jos teille tulee lapsia/on lapsia, niin pohjanpystykorvalla on yleensä lapsiystävällinen luonne ja tosiaan haukkuu aika vähän, paitsi metsällä. Mielestäni on oikein viedä koira, pystykorva  metsään haukkumaan, ihan sen mielenterveyden ja lajityypillisen käytöksen vuoksi. Pohjis on rohkea, selväpäinen ja tulee hyvin toimeen toisten korien kanssa. Jotkut korat räksyttävät, koska pelkäävät. Esim naapurin japanilainen pelkää lapsia.

2.

Onko AP:n eka koira kyseessä? Jotenkin rivien välistä lukien vaikuttaa siltä.

No onhan se japsi aika herkkä haukkumaan tietyissä tilanteissa, kun on hyvin reviiritietoinen, joten 'ilmoittaa' vierailijat tai edes lähelle reviiriä tulevat.

Ihan vinkkinä vaan, suosittelisin että joko sinä otat sen koiran, tai poikaystäväsi, mutta ei yhdessä. Tai no, jos on tarkoituksena molemmilla että tämä on nyt se pysyvä kumppanuus, niin sitten, mutta muuten kannattaa muistaa että koira elää helposti 12-15 vuotta, joka on paljon pidempi aika kuin keskiverto-seurustelusuhde.

Vierailija kirjoitti:

Onko AP:n eka koira kyseessä? Jotenkin rivien välistä lukien vaikuttaa siltä.

No onhan se japsi aika herkkä haukkumaan tietyissä tilanteissa, kun on hyvin reviiritietoinen, joten 'ilmoittaa' vierailijat tai edes lähelle reviiriä tulevat.

Ihan vinkkinä vaan, suosittelisin että joko sinä otat sen koiran, tai poikaystäväsi, mutta ei yhdessä. Tai no, jos on tarkoituksena molemmilla että tämä on nyt se pysyvä kumppanuus, niin sitten, mutta muuten kannattaa muistaa että koira elää helposti 12-15 vuotta, joka on paljon pidempi aika kuin keskiverto-seurustelusuhde.

Kiitos viestistä! Olemme siis mieheni kanssa olleet yhdessä jo pitkään, ja tarkoitus on mennä kihloihin nyt vähän ajan päästä. Lapsia on suunnitteilla, mutta todennäköisesti vasta 3-4 vuoden päästä olemme suunnitelleet. Eli siis pitkäkestoinen suhde meillä on, joten koira myös tulee olemaan meillä molempien. Tietysti jompikumpi ja veikkaisin minua, olevan se pääkouluttaja johon se koira myös enemmän kiintyy ja tottelee. Mutta perheenjäseneksi on tulossa ja olemme koiraa harkinneet jo pitkän aikaa. 

Tämä koira tulisi siis olemaan meillä ensimmäinen koira yhdessä, mutta minulla on ollut lapsuudenkodissani suomenpystykorva. Mutta eroa japaninpystykorvaan on paljon, joten sillä lähdin kyselemään kokemuksia. Japaninpystykorvalla ei ole metsästysviettiä eikä sitä myöten ihan niin paljon räksytystä, mikä taas suomenpystykorvalla on ominaista. Mutta sitä minä juuri mietin, että jos joillain on kokemusta kertoa japaninpystykorvan haukkuherkkyydestä, koska tosiaan on pystykorvarotu jolle on myös omaista haukkuminen, mutta rotumääritelmän mukaan liiallinen haukkuminen ei ole sallittua. Sitä tässä kartoitan, että mikä on "liiallinen haukkuminen" ja mille yleensä reagoivat. Toki pentuajalla ja koulutuksella on myös vaikutusta siihen, mutta pystykorva on pystykorva. Suomenpystykorvan luonteen tiedän ja tiedän sen haukkuvan. Paljon. Koska sillä on metsästysvietti ja haukkuu melkein kaikelle liikkuvalle. Vaikka meidän suomenpystykorva on silti ihana ja hyvin seurallinen silityskoira, niin haukkuherkkyyden takia ei sitä oteta pienkerrostaloon. Jos asuisimme jo omakotitalossa minne on tarkoitus muuttaa muutaman vuoden päästä, voisimme sitten ilman muuta ottaa suomenpystykorvankin.

Pohjanpystykorvaa emme ole oikeastaan edes miettineet ja todennäköisesti emme siihen päädykään, juurikin koska se on metsästyskoira ja sillä on metsästysvietti, joten todennäköisesti haukkuukin todella herkästi. Ainakin meidän lähellä asuva pohjanpystykorva haukkuu samalla tavalla kuin suomenpystykorva. Emmekä kumpikaan metsästä, joten hän ei pääsisi rodunomaisen harrastuksen pariin ja olisi harmi tarjota koti, jossa ei pääse mieluiseen harrastukseen.

Näiden perusteella päädyimme japaninpystykorvaan. Ja rotumääritelmässä lukee myös, että on seurakoira ja sopii lapsiperheeseen. Suomenpystykorva on osaltaan itsenäinen, mutta meidän koira on myös sylikoiraksi tottunut jo pentuna asti ja tykkä kellahtaa rapsuteltavaksi. Muttei seuraa joka paikkaan kuin takiainen. Mietin mikä on kanta japaninpystykorvien kanssa. 

Silloin tällöin haukkuminen ei meitä haittaa ja saa haukahdella esim leikkiessä ja innostuessa, mutta nimenomaan tämä ylenpalttinen haukunta ja räksyntä mietityttää ja haluamme kartoittaa mitkä tilanteet on sellaisia joissa yleensä haukkuu. Meidän taloyhtiössä on yksi ongelmakoira, joka välillä haukkuu keskellä yötä tunnin-kaksi putkeen ja se nimenomaan mietityttää, että lähteekö haukkukisaan vai antaako olla. Sama myös päivällä yksin ollessaan.

Suomenpystykorva on kyllä kaunis rakenteeltaan ja ulkonäöltään, mutta niin on japaninpystykorvakin.  Luonteeltaan suomenpystykorva on itsenäinen, mutta en tiedä millainen jpk on. Molemmat varmasti hyviä koiria ja lemmikeitä. Haukkuherkkyys tosin miinus mutta varmasti kasvatuksella voi sitä hieman hillitä.

älä tuudittaudu siihen ettei japaninpystykorvalla olisi metsästysviettiä. ainakin niillä kahdella jotka ole tuntenut oli niin vahva metsästysvietti ettei niitä voinut laskea irti.

Tutulla japaninpystykorva uros joka ei ole kova haukkumaan. Asuu kerrostalossa, eikä ole ollut ongelmia haukkumisen kanssa. Itsellä on Kleinspitz kääpiöpystykorvanarttu joka ei pahemmin hauku. Ulkona jonkun verran kun vieras koira tulee vastaan, mutta sisällä aivan hiljaa ei hauku ääniä käytävästä tai vastaile muiden koirien haukuntaan. Minusta japaninpystykorva kyllä sopii teille hyvin kerrostaloon.

Meidän japaninpystykorva olisi tarvinnut paremman koulutuksen. Koulutus jäi liikaa lasten vastuulle niin, että koiraan ehti iskostua vaikeasti poisopittavia tapoja.  Koira ei osaa olla hiljaa silloin kun meille tulee vieraita ja ulisee aina kun jää yksin. Sitä ei voi kuljettaa mukana kaupungilla. Se haukkuu ja ulisee, jos jää autoonkin hetkeksi yksin. 

Etsimme koiralle uutta kotia, koska ei tästä jatkuvasta ääntelystä tule mitään. Sopiva koti olisi esimerkiksi lapseton ja mahdollisimman suurella tontilla asuva eläkeläispari, joka ei joudu jättämään koiraa työn vuoksi yksin. Koiraa on kuin lapsi, jota ei voi jättää.

Vierailija kirjoitti:

Tutulla japaninpystykorva uros joka ei ole kova haukkumaan. Asuu kerrostalossa, eikä ole ollut ongelmia haukkumisen kanssa. Itsellä on Kleinspitz kääpiöpystykorvanarttu joka ei pahemmin hauku. Ulkona jonkun verran kun vieras koira tulee vastaan, mutta sisällä aivan hiljaa ei hauku ääniä käytävästä tai vastaile muiden koirien haukuntaan. Minusta japaninpystykorva kyllä sopii teille hyvin kerrostaloon.

Kiva kuulla! Toivotaan, että meillekin tulisi koira joka ei niin innokas räksyttämään olisi. Päivälä kun olemme kotona esimerkiksi leikissä innostuessa hyväksymme haukahdukset. Sehän on luonnollista koiralle, mutta nimenomaan se turhanpäiväinen joka asialle haukkuminen halutaan kitkeä mahdollisimman hyvin pois. Siinä mielessä asunnon sijainti on suotuista sille, eli olemme päätyasunnossa ja oven takana siis käytännössä käymme vain me ja meille tulevat. Naapurin ovi toki lähellä, mutta hyvä kun kuulemme sitä ollenkaan. Suhteellisen hyvät äänieristykset mielestäni on tässä asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että koirien kohdalla rodun perusteella voi yleistää luonteenpiirteitä ja taipumuksia, mutta teeppä sama ihmisten kanssa....

Sinulla on tainnut mennä sanojen "race" ja "breed" merkitys. Ihan ymmärrettävää kun suomenkielessä molempia kuvataan sanalla rotu. Mutta ei ole olemassa mitään "human breeds" joka vastaisi koirien rotuja. Homo sapiens on ainoa jäljellä oleva.

Vierailija kirjoitti:

Meidän japaninpystykorva olisi tarvinnut paremman koulutuksen. Koulutus jäi liikaa lasten vastuulle niin, että koiraan ehti iskostua vaikeasti poisopittavia tapoja.  Koira ei osaa olla hiljaa silloin kun meille tulee vieraita ja ulisee aina kun jää yksin. Sitä ei voi kuljettaa mukana kaupungilla. Se haukkuu ja ulisee, jos jää autoonkin hetkeksi yksin. 

Etsimme koiralle uutta kotia, koska ei tästä jatkuvasta ääntelystä tule mitään. Sopiva koti olisi esimerkiksi lapseton ja mahdollisimman suurella tontilla asuva eläkeläispari, joka ei joudu jättämään koiraa työn vuoksi yksin. Koiraa on kuin lapsi, jota ei voi jättää.

Voi ei, ikävä kuulla! Miten teillä koira suhtautuu ylipäätään sitten lapsiin? Meillä ei lapsia vielä ole, joten päävastuussa koulutuksesta olen minä ja minulla on kokemusta suomenpystykorvan kouluttamisesta. Ilmeisesti, tai mitä olen lukenut, niin on sellainen rotu joka vaatii jämäkän ja määrätietoisen koulutuksen jotta vältyttäisiin ongelmilla. 

Millaisia vaikeasti poisopittavia tapoja koiralle jäi? Haukkumisen, ulinan ja eroahdistuksen lisäksi?

Mielestäni koiran voi jättää yksin esimerkiksi työpäivän ajaksi, mutta se vaatii sen että olisi pennusta asti totutettu yksinoloon ja osaa olla yksin. Vanhemmalle koiralle on enää hankalampi opettaa sitä yksinoloa tai alkaa ulina ja haukkuminen eroahdistuksesta. Myö ajateltiin aloittaa yksinoloharkoitukset heti kun koira tulee meille, jotta koira pärjäisi yksin koulu- ja työpäivän ajan, ettei käy niin kuin teille:( Toivottavasti löydätte hyvän kodin koiralle!

Meidän japaninpystykorvamme ei hauku koskaan eikä haukkunut edes pentuna. On vain hiljaisempi tapaus. Kasvattajan kaikki muut koirat kyllä haukkuivat haukkumistaan, paitsi tämän meidän koiramme emo. Koiramme on narttu, joten en tiedä, voiko sukupuoli vaikuttaa haukkumisalttiuteen vai onko enemmänkin vain yksilökohtaista.

Todella ystävällinen ja ihmisrakas koira, mutta muita koiria on aina arastellut, joskaan ei niillekään koskaan ole haukkunut tai murissut. Osaa myös olla hyvin itsekseen, mutta tätä harjoittelimmekin ahkerasti jo pentuna. Olin valmistautunut räkyttävään ja vaikeaan koiraan, mutta meille sattui tämmöinen harvinaisen helppo tapaus. Kannattaa vaan sitten tottua ajatukseen valkoisista karvoista joka paikassa, myös omassa nenässä ja silmissä. 😃

Naapurilla on japaninpystykorva, joka vahtii pihaansa ja vähän naapureitakin pieteetillä. Ilmenee haukkumisena. Omakin koira haukkuu, mutta ei niin kimakasti kuin japaninpystykorva. Lisäksi naapurin koira oli näykkäissyt meidän lasta, kun oli siellä kylässä eli tämä yksilö on ainakin iso ego pienessä paketissa. On ehkä kovapäisempi tapaus tai sitten ei vaan ole koulutettu tarpeeksi.

Mulla kaks japaninpystykorvaa, ja ajattelin jakaa kokemukseni. Nämä yksilöt eivät hauku ollenkaan, kuului sitten naapurista ääntä tai soi ovikello. :) ovat hyvin ihmisläheisiä ja kilttejä luonteeltaan, sellaisia hyväntahtoisia. Saalisvietti löytyy, eli jos metsässä pidän irti ja näköpiiriin ilmaantuu vaikka jänis nii aivan varmasti ainakin toinen näistä lähtee perään. Mutta kutsuttaessa palaa kyllä takaisin. Ovat hyvin miellyttämisenhaluisia.

Omia lapsia mulla ei ole, mutta vieraisiin lapsiin suhtautuvat hyvin - toinen tervehtii innokkaasti ja paistattelee huomiossa, ja toinen antaa kyllä silittää mutta on enemmänkin välinpitämätön, itse ei siis hakeudu lasten luokse mutta sallii koskettelun ja silittelyn.

Toisen omistani olen hankkinut luovutusikäisenä, eli kouluttanutkin. Toinen tuli aikuisena, "valmiina pakettina". Kouluttaminen oli helppoa, ruoka toimi parhaana motivaattorina ja tosiaan niinkuin sanoin, ovat hyvin miellyttämisenhaluisia. Tässä toki voi olla eroja. Etsi hyvä kasvattaja, joka osaa katsoa pentueesta sinulle sopivan pennun :) luulen että itsekään en olisi suoriutunut kouluttamisesta näin hyvin, mikäli minulle ei olisi katsottu tällaista pehmeäluontoista koiraa. Oli minullekin ensimmäinen oma koira.

Miinuspuolia on myös. Toinen koiristani on hyvin ääniherkkä, esim uusivuosi on aivan paniikinomaista aikaa. Myös kattoon ropiseva RANKKAsade saa koiran pasmat sekaisin, joskaan ei niin hurjasti kuin ilotulitteet. Ja tämä aikuisena tullut on hieman remmirähjä, mutta ei kuitenkaan koskaan aggressiivinen mikäli haistelemaan pääsee. Leikatun uroksen turkki on myös melkoinen työmaa, mutta säännöllinen harjaus pitää turkin hyvänä. On siis paksu ja sellainen herkästi takkuuntuva turkki. Nämäkään asiat eivät toki liity rotuun, mutta tulipas mainittua.

Kaiken kaikkiaan ihana rotu, en vaihtaisi :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaks japaninpystykorvaa, ja ajattelin jakaa kokemukseni. Nämä yksilöt eivät hauku ollenkaan, kuului sitten naapurista ääntä tai soi ovikello. :) ovat hyvin ihmisläheisiä ja kilttejä luonteeltaan, sellaisia hyväntahtoisia. Saalisvietti löytyy, eli jos metsässä pidän irti ja näköpiiriin ilmaantuu vaikka jänis nii aivan varmasti ainakin toinen näistä lähtee perään. Mutta kutsuttaessa palaa kyllä takaisin. Ovat hyvin miellyttämisenhaluisia.

Omia lapsia mulla ei ole, mutta vieraisiin lapsiin suhtautuvat hyvin - toinen tervehtii innokkaasti ja paistattelee huomiossa, ja toinen antaa kyllä silittää mutta on enemmänkin välinpitämätön, itse ei siis hakeudu lasten luokse mutta sallii koskettelun ja silittelyn.

Toisen omistani olen hankkinut luovutusikäisenä, eli kouluttanutkin. Toinen tuli aikuisena, "valmiina pakettina". Kouluttaminen oli helppoa, ruoka toimi parhaana motivaattorina ja tosiaan niinkuin sanoin, ovat hyvin miellyttämisenhaluisia. Tässä toki voi olla eroja. Etsi hyvä kasvattaja, joka osaa katsoa pentueesta sinulle sopivan pennun :) luulen että itsekään en olisi suoriutunut kouluttamisesta näin hyvin, mikäli minulle ei olisi katsottu tällaista pehmeäluontoista koiraa. Oli minullekin ensimmäinen oma koira.

Miinuspuolia on myös. Toinen koiristani on hyvin ääniherkkä, esim uusivuosi on aivan paniikinomaista aikaa. Myös kattoon ropiseva RANKKAsade saa koiran pasmat sekaisin, joskaan ei niin hurjasti kuin ilotulitteet. Ja tämä aikuisena tullut on hieman remmirähjä, mutta ei kuitenkaan koskaan aggressiivinen mikäli haistelemaan pääsee. Leikatun uroksen turkki on myös melkoinen työmaa, mutta säännöllinen harjaus pitää turkin hyvänä. On siis paksu ja sellainen herkästi takkuuntuva turkki. Nämäkään asiat eivät toki liity rotuun, mutta tulipas mainittua.

Kaiken kaikkiaan ihana rotu, en vaihtaisi :)

Hei täälläkin muuten tuota ääniherkkyyttä! Ilotulitteet, ukkonen, autojen ovien paukauttaminen voimalla kiinni, ikkunoiden ääni jos ulkona tuulee kovasti... Kaikki kovat äänet säikäyttävät ja silloin koiramme joko tepastelee äkkiä luoksemme tai ulko-ovelle tai vastaavasti kotiin päin, jos olemme ulkona. Ei tämä varsinaisesti ole meillä ongelma, mutta asia, joka vaikuttaa arkeen. Ehkä on oppinut itsekin välttelemään kovaa paukuttelua kotona tai leppyyttelemään automaattisesti koiraa, jos vaikka kattila tipahtaa vahingossa lattialle. Luulen, että vahtikoiraperimä voi vaikuttaa siihen, että useat japaninpystykorvat kiinnittävät paljon huomiota erilaisiin ääniin. 🙂

14

Ostakaa Suomen pystykoira.

Hei!

Kiitos kaikille vastauksista! :) Vastaan nyt näin yleisesti. Te kenellä ei hauku koirat paljoa, niin oliko pentuna haukkumista ja saitte ns "kitkettyä" pois vai eikö vain ole halua haukkua? Ajattelimme jokatapauksessa totuttaa koiran pentuaikana ihmisiin, yksinoloon, toisiin koiriin ja erilaisiin ääniin. Eli siis emme ainakaan hissuttele, vaan kattiloita käsittelemme niiin kuin ennenkin ja mahdollisimman paljon erilaisia ääniä pentuaikana niin tottuu että ne on normaaleja ääniä eikä niitä tarvitse pelätä.

Me haluamme ehdottomasti narttupennun, sillä lapsuudenkodissani on urospentu ja se ei tule toimeen hirveän hyvin toisten uroksien kanssa. Narttujen kanssa tulee toimeen ja siksi otamme mieluummin narttupennun, jotta kyläilyt lapsuudenkodissani onnistuisi helpommin. Toki, voihan se olla ettei tämä meidän tuleva pentu välttämättä tule toimeen, eihän sitä tiedä, mutta pentuaikana tarkoitus on tosiaan olla siellä paljon jotta kummatkin tottuu toisiinsa. 

Miten olette opettaneet yksinoloa tai mikä keino on teillä ollut paras? Oliko ongelmaa aluksi yksinolon kanssa ja miten nopeasti alkoi sujumaan?

Olemme olleet muutamiin kasvattajiin yhteydessä ja olemme jonossa syntyville pennuille. Pentujen syntyessä ja ollessa 4 viikkoisia kävisimme katsomassa pentuja ja kasvattajan kanssa päättäisimme yhdessä hyvän pennun meille. 

Turkinhoitoon olemme varautuneet jo henkisesti ja siihen, ettei mustata farkut enää tule olemaan mustia sen jälkeen:D Mutta turkinhoito ei meille tule olemaan ongelma kuitenkaan. Tykkäämme enemmän sellaisesta hillitymmin karvaisesti, ei niinkään sellaisesta tuuheasta leijonaharjasta. Tosin jos sellainen sattuu tulemaan niin ei se haittaa, mutta silmään miellyttää ehkä enemmän sellainen hillitympi karva. Mietimme, että onko japaninpystykorva rotu, jota voi tarvittaessa sitten trimmata ja lyhentää tai harventaa karvaa? Jossain olen ainakin jalkojen ja tassujen leikkausta nähnyt, mutta miten muu karvan kanssa?

Negatiivisia asioita koirastaan kertovat eivät osaa kouluttaa koiraansa. Jokainen koira on yksilö ja siitä tulee sellainen miksi sen kouluttaa. Tämä on fakta.

Meillä on parivuotias japsiuros, ja se on maailman helpoin ja kiltein koira. Kävimme luonnetesteissä, joissa paljastui koiran olevan pohjimmiltaan melko varautunut ja hieman arkakin tyyppi, mutta tämä ei näy arjessa ollenkaan sillä se on niin hyvin koulutettu. Toisenlaisella omistajalla tästä olisi luultavasti tullut arka ongelmakoira. Meidän koira tukeutuu omistajiinsa paljon ja se on kanssamme todella rohkea ja itsevarma. Hakee tukea ja "luvan" meiltä heti jos kokee olonsa epävarmaksi.

Oman kodin vahtivietti sillä on melko vahva, mutta ei hauku yksin ollessa ollenkaan. Kutsuisin koiramme vahtikäytöstä enemmän meille ilmoittamiseksi. Haukahtaa muutaman kerran ja tulee luokse kertomaan.

Helkkarin nopea oppimaan eikä ole koskaan ollut ongelmia minkään käytöksellisen asian kanssa. Todella miellyttämisenhaluinen, seurallinen ja perhekeskeinen koira. Yksinolon kanssa ei mitään ongelmaa, on ollut yksin 13 viikon ikäisestä asti (tällöin toki max 2-3 h kerralla). Kulkee aina vapaana metsässä, peurat kiinnostavat mutta ei lähde perään kun käsken pysymään paikallaan. Hihnakäytös moitteetonta. Vieraat ihmiset eivät kiinnosta pahemmin (aika tyypillistä rodulle, mutta olen tämän tähän myös opettanut). Tulee toimeen kaikkien koirien kanssa. Tykkää lapsista - kunhan lapsi tykkää koirista. Huutavista, kiljuvista ja pelkäävistä lapsista se tulee epävarmaksi ja alkaa herkästi haukkumaan niille. Kukapa ei sellaisia lapsia komentaisikaan... Aktiivinen koira joka mielellään mukana kaikessa, mutta tykkään myös olla rauhassa kotona ja haluaa nukkua vähintään 12-13 h/yö.

Vierailija kirjoitti:

Meidän japaninpystykorva olisi tarvinnut paremman koulutuksen. Koulutus jäi liikaa lasten vastuulle niin, että koiraan ehti iskostua vaikeasti poisopittavia tapoja.  Koira ei osaa olla hiljaa silloin kun meille tulee vieraita ja ulisee aina kun jää yksin. Sitä ei voi kuljettaa mukana kaupungilla. Se haukkuu ja ulisee, jos jää autoonkin hetkeksi yksin. 

Etsimme koiralle uutta kotia, koska ei tästä jatkuvasta ääntelystä tule mitään. Sopiva koti olisi esimerkiksi lapseton ja mahdollisimman suurella tontilla asuva eläkeläispari, joka ei joudu jättämään koiraa työn vuoksi yksin. Koiraa on kuin lapsi, jota ei voi jättää.

Millainen ihminen ottaa koiran ja jättää sen kouluttamisen lasten vastuulle?!? Älytöntä. Tosi vastuullisia koiranomistajia taas...