Miten kestät ikävän työn, jos et saa toista työtä?
Jos työn sisältö ei muutu, vaan junnaa paikallaan tai työ ei millään tavoin täytä ammatillisia (ehkä vaatimattomiakin) tavoitteitasi, miten kestät sen?
Kommentit (18)
Kyllä lähtökohta on se, että parempi työ saadaan, jos tarvii. Ethän sä voi koko loppuikääsi kituuttaa jossain ankeassa helvetinloukossa vaan siksi, ettet muka "saa" muuta työtä.
On myös muita ammatteja, muita kaupunkeja, muita maita. Miksi jäädä kakkakasaan rypemään?
Vaatimattomilla uratavoitteilla kuulostaa siltä, että koulutus ei ole kummoinen. Eli kouluttautumalla todennäköisesti aukeaisi paikka jostain muualta.
Jos olet korkeakoulutettu ja jossain itsellesi tylsässä asiantuntijatyössä, tilanne on vähän kinkkisempi. Toiseen paikkaan vaihtaminen harvoin ratkaisevasti parantaa työnkuvaa. Silloin ei auta muu kuin pyrkiä aikaisempaa korkeampaan työhön.
Voi alkaa kiinnittämään huomiota muihinkin asioihin: ottaa kohteekseen työpaikkailmapiirin parantamisen, työsuojelun, työtapojen kehittämisen jne. Työn yhteiskunnallisien ulottuvuuksien ymmärtäminen ja alan kehityksen seuraaminen lisäävät ainakin mulla motivaatiota.
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, joka ei kuitenkaan auta työllistymisessä, koska opiskelemallani alalla ei ole työtä. Harmittaa väärä alan valinta.
Työssä olen kuin kuollut, koska en viihdy.
a) relaa
b) "röyhkeämpi" asenne työnhaussa. Kehu itsesi maasta taivaisiin.
c) töistä opintovapaa ja joku täydennyskoulutus tms., ja yritä samalla saada vaihdettua työtä
d) yrittäjyys. Jos et saa muualta haluamaasi pestiä, luo se itsellesi.
e) muutto toisaalle
Miksi et jättäydy työttömäksi? Saisit tehdä joka päivä ihan mitä haluat ja rahaakin tulisi vain muutaman satasen vähemmän kuin p*skaduunissa ollessa.
Joo, ei se korkea koulutus takaa oman alan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et jättäydy työttömäksi? Saisit tehdä joka päivä ihan mitä haluat ja rahaakin tulisi vain muutaman satasen vähemmän kuin p*skaduunissa ollessa.
En ole ap, mutta
- ensin karenssi
- ansiosidonnainen ei kestä kauaa, työmarkkinatuki pieni, vero kova. Muita tukia en saisi.
- työkkärin painostustoimet
- ei eläkettä
- en halua olla toisten elätettävänä
Vierailija kirjoitti:
Vaatimattomilla uratavoitteilla kuulostaa siltä, että koulutus ei ole kummoinen. Eli kouluttautumalla todennäköisesti aukeaisi paikka jostain muualta.
Jos olet korkeakoulutettu ja jossain itsellesi tylsässä asiantuntijatyössä, tilanne on vähän kinkkisempi. Toiseen paikkaan vaihtaminen harvoin ratkaisevasti parantaa työnkuvaa. Silloin ei auta muu kuin pyrkiä aikaisempaa korkeampaan työhön.
Näkisin kyllä, että jollei pääse aiempaa korkeampaan työhön, on parempi vaihtaa edes toiseen paikkaan tekemään samantyylistä työtä. Saa monimuotoisempaa kokemusta, kun firmoissa voi olla vähän eri toimintatapoja. Voi auttaa myöhemmin etenemään.
Ei takaa ei, mutta ne ei-oman-alan-työtkin ovat kovin eri tavoin omaa sietokykyä testaavia.
Itse en kestänytkään. Joku toinen aina kestää, joillakin hajoaa pää nopeammin.
En halua työkkärin hampaisiin ravaamaan kurssilta toiselle ja mahdollisesti päätymään samanlaiseen tai vielä huonompaan paskahommaan. Siksi pysyn mieluummin pienellä palkalla työssä jossa en viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et jättäydy työttömäksi? Saisit tehdä joka päivä ihan mitä haluat ja rahaakin tulisi vain muutaman satasen vähemmän kuin p*skaduunissa ollessa.
En ole ap, mutta
- ensin karenssi
- ansiosidonnainen ei kestä kauaa, työmarkkinatuki pieni, vero kova. Muita tukia en saisi.
- työkkärin painostustoimet
- ei eläkettä
- en halua olla toisten elätettävänä
Yleensä työttömät osaavat järjestää asiansa siten, että saavat toimeentulotukea. Pk-seudulla yksinasuvan työttömän työmarkkinatuki+toimeentulotuki+asumistuki ovat yhteensä yleensä vähintään 1200 euroa nettona, ja perheellisillä sitten vielä isommat.
Työkkäri harvoin painostaa. Käyntejä on joka 3. kuukausi ja parin päivän CV-kurssi joka toinen tai kolmas vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jaksamisen keinoja voi ottaa käyttöön? Jos mitä vaan vinkkejä löytyy, niin mieluusti otan vastaan.
Jos työ ei tarjoa haasteita, niitä voi etsiä harrastuksista.
Minulla oli vuosia epätyydyttävä työ, puolison opiskelu miti munut seudulla, jossa en onnistunut työllistymään kuin tuohon paikkaan.
No, siitä sai palkkaa, se oli 1. hyvä puoli.
Toinen oli ihan OK työyhteisö.
Harrastuksista hain elämään sisältöä.
Työhyvinvointi kärsii, jos työ ei miellytä. Auttaako, jos yritän olla tekopirteä. Pitää kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et jättäydy työttömäksi? Saisit tehdä joka päivä ihan mitä haluat ja rahaakin tulisi vain muutaman satasen vähemmän kuin p*skaduunissa ollessa.
En ole ap, mutta
- ensin karenssi
- ansiosidonnainen ei kestä kauaa, työmarkkinatuki pieni, vero kova. Muita tukia en saisi.
- työkkärin painostustoimet
- ei eläkettä
- en halua olla toisten elätettävänäYleensä työttömät osaavat järjestää asiansa siten, että saavat toimeentulotukea. Pk-seudulla yksinasuvan työttömän työmarkkinatuki+toimeentulotuki+asumistuki ovat yhteensä yleensä vähintään 1200 euroa nettona, ja perheellisillä sitten vielä isommat.
Työkkäri harvoin painostaa. Käyntejä on joka 3. kuukausi ja parin päivän CV-kurssi joka toinen tai kolmas vuosi.
No just. Enpä usko että saisin perheellisenä senttiäkään toimeentulo- tai mitään muutakaan tukea, siippa kun tienaa 80 000€/v. Kumma kuvitelma että kaikki saisivat jotain tukia. Karenssi kyllä kirpaisisi, minua nimittäin.
Mitä jaksamisen keinoja voi ottaa käyttöön? Jos mitä vaan vinkkejä löytyy, niin mieluusti otan vastaan.