Oletteko muuttuneet vuosien varrella ja jos, niin miten ja miksi?
Tarkoitan tässä enemmän luonteen ja arvojen jne. muuttumista, eli onko sellaista tapahtunut vaikkapa ikävuosien 20-40 välillä?
Itse olen muuttunut tosi paljon ja sitä myötä vanhat kaveritkin tippuneet vauhdista. Parikymppisenä olin kiltti ja alistuva, mukavuudenhaluinen, viikonloppuisin juhliva, hevariporukoissa liikkuva, paljon työttömänä oleva, rahaton, ujo, pohdiskeleva, luova, huonon itsetunnon omaava, nätti ja laiha sarjaseurustelija ja vapaana ollessa ahkera yhden illan juttujen harrastaja. Koko elämän päämäärä oli vain löytää rakastava ja kestävä parisuhde, lapsia en halunnut.
Nykyään olen asiakaspalvelualalla hyvässä asemassa oleva, hengellinen ja työnarkkariuteen taipuvainen kahden jo ison lapsen yh, joka on ollut 4 kertaa avoliitossa ja kahdesti kihloissa, muttei koskaan naimisissa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen seurustellut vain vuoden ajan. Pidän puoleni jo ihan hyvin ja olen puheliaskin mutta en päästä helposti ketään lähelle - kavereita on mutta ystäviä vähemmän. Arvoni ovat muuttuneet kovan elämänkoulun myötä. Enää en hyväksyisi yhden illan juttuja ja menisin heti naimisiin kun sopiva kumppani osuisi kohdille. Olen kokenut petetyksi tulemista, väkivaltaa, jättämistä, alkoholismia ym miesten taholta ja elänyt vuosia keskenään pienten lasten kanssa ilman hoitoapua keltään, siinä vaiheessa kun lasten isä ei enää halunnut tavata lapsia - olin täysin kotiin sidottu. Sairastuin syöpään ja pelkäsin mihin lapset joutuu kun kuolen. Kaikesta on selvitty, muttei ilman arvojen muuttumista. Ulkoisesti olen ikäisekseni nuorekas ja ok, mutta elämä on kuorinut turhat odotukset pois ja pidän esim. mahdollisena, etten koskaan löydä puolisoa itselleni. Minä, joka en ennen olisi kestänyt sellaista tilannetta mitenkään päin.
Mitenkäs muilla?