Mille alalle kouluttautua vanhana? akateeminen ammattini tarjoaa vain patkatoita ja on liian erikoinen elattaakseen kunnolla.
Mitä ihmettä tässä vielä opiskelisi?
Kannattaako hakeutua hoito/sosiaalialalle? Siellä löytyisi töitä, mutta onko alat liian raskaita ja turhauttavia (ei mahdollisuutta tehdä töitä hyvin resurssipulan vuoksi)?
Mille muulle alalle voi kouluttautua enää aikuisena ja minkä opiskelu hoituisi suht nopeasti? Parissa kolmessa vuodessa.
Kommentit (11)
Voit ryhtyä yksityisyrittäjäksi, mikä on isona +:na hoitoalalla. Alkuinvestoinnit ovat varsin pienet ja tekevälle töitä riittää. Työajatkin ovat mukavat, koska asiakkaina on paljon vanhuksia jotka ehtivät tulla hoitoihin päiväsaikaan.
Kirjasto voisi olla mukava paikka, vaikkakin ehkä vähän tylsää - ellei ole informaatikko tai jotain. Kirjojen hyllytys ja lainaaminen on aika tylsää...
Koulunkäyntiavustajan töitäkin mietin, mutta työaika ja sen myötä palkkaus ovat hävyttömät tonni kuussa, maksimissaankin 1400-1500euroa ja aika moni näyttää tekevän paljon tuon alle. Sillä ei ihan pääkaupunkiseudulla pärjää.
Todella turhauttava tilanne, jotain pitäisi keksiä kun kohta loppuu hoitovapaa.
noista edellisistä, vaan esim. putkimies, sähkömies, niistä on nyt kova kysyntä ja tienaavat muikeasti. Lisäksi plussaa lyhyt koulutus.
Jos on, niin tiedäthän, että voit siirtää siitä kandin tutkinnon uuteen tutkintoosi ja siten opiskella vain maisterin opinnot ja sehän kestää vain 2-3 vuotta. Eli ei kun opiskelemaan vaan!
opiskelut on suht lyhytitä ja saa nopeasti käytännöllisen ammatin, opiskelusta vielä maksetaan.
Ei siis tarvitko koko tutkintoa suorittaa. Nuo opinnot muuten voi suorittaa avoimessa yliopistossakin (myös verkko-opintoina), jos vain sattuu saamaan opiskelupaikan. On haluttu ala.
Minuakin tosiaan kiinnostaa tietää, mitä informaatikko tekee?
Olen ollut tavallisena kirjastovirkailijana joten en usko sen enää houkuttelevan elämänuraksi. Olisi kiva saada jotain vaativampaa mutta ei liiaksi. Stressaannun aika helposti ja olen jossain määrin perfektionisti, joten minulle sopisi työ jossa voi tuntea suoriutuvansa riittävän hyvin kohtuu määrällä työtä.
Nyt toimin korkeakouluopettajana (tuntiopettajana) humanistisella alalla ja seuranani on alituinen riittämättömyyden tunne - opetuksen suunnitteluun ja asiantuntijuuden kehittäminen vaatisi enemmän aikaa mutta siitä ei kukaan maksa mitään, se kaikki tapahtuu tasan omalla ajalla. Aikaa taas on kroonisesti liian vähän ja haluan antaa sitä myös pienelle lapselleni.
Nykyinen alani on huonosti työllistävä ja mahdollisuus kokoaikaiseen työsuhteeseen on aika heikko. Suuri osa alalla olevista sinnittelee yrittäjinä tai ovat siirtyneet muualle.
Johdanto
Informaatikko on tiedonhaun ja -hallinnan ammattilainen. Hän vastaa asiantuntijana työorganisaationsa henkilöstön, asiakkaiden ja sidosryhmien tarvitsemien tietojen hausta kirjallisessa tai sähköisessä muodossa sekä tiedonhankinnan ja tietolähteiden käytön opetuksesta. Työ on palvelutyötä johon liittyy myös tietojärjestelmien kehittäminen. Internet -yhteydet mahdollistavat tiedonhaun sähköisesti ympäri maailmaa kansainvälisistä tietokannoista.
Työtehtävät
Informaatikoita työskentelee kirjasto- ja informaatioalan asiantuntija-, hallinto- ja johtotehtävissä sekä opetus-, tutkimus- ja suunnittelutehtävissä. Työ on asiakaslähtöistä itsenäistä palvelutyötä, johon kuuluu tiedonhakua, -hankintaa ja -välitystä sekä tiedottamista. Olennainen osa työstä on sähköisen tiedon ja perinteisen kirjallisen tietomateriaalin luokittelu ja tallentaminen. Informaatikot myös ylläpitävät ja kehittävät tietojärjestelmiä.
Työpaikat
Työpaikkoina ovat kunnalliset ja tieteelliset kirjastot, julkishallinnon kirjastot sekä yritysten kirjastot ja tietopalvelupisteet. Vuonna 2004 ammatissa työskentelevien määrä oli 2 300, joista naisia 90 %.
Työn vaatimukset
Informaatikon työ on itsenäistä. Lähtökohtana on työpaikan toimialan tieteellinen tuntemus, Palvelutyön luonteeseen kuuluu joustavuus, yhteistyökyky ja oma-aloitteisuus. Tiedonhaussa tarvitaan laajaa yleissivistystä, kielitaitoa, ongelmanratkaisukykyä sekä ennakkoluulottomuutta ja tiedon luokittelussa järjestelmällisyyttä. Sähköinen tiedonhaku vaatii tietojärjestelmien tuntemista. Tietoverkkotyössä vaaditaan usein ohjelmien ja tietojen käyttöoikeuksia, joiden hankkiminen edellyttää kansainvälisen juridiikan tuntemusta.
oma akateeminen tutkintoni on sellainen joka soveltuu monelle alalle, ei ole siis liian marginaalinen, mutta ei kuitenkaan anna mitään varsinaista ammatillista pätevyyttä sellaisenaan. Nyt töissä on vaihteeksi pitkä pätkä (olen tutkimus- ja opetuspuolella) mutta tahti on tiukka ja välillä kaipaisin jotain rauhallisempaa ja ei-niin-tuloskeskeistä vakituista työtä. Haluaisin mieluiten opiskella yliopistossa niin että aiempia sivuaineita/pakollisia kieli ym. opintoja voisi hyödyntää. Onko teillä lisää ehdotuksia, millaista täsmäkoulutusta suosittelette ei-niin-urasuuntautuneelle ja kilpailuhenkiselle 35-vuotiaalle?
Eikö nuo vaadi akateemisen tutkinnon?
Terveydenhuoltoala työllistää hyvin. Minä suuntaisin sille alalle.