Lue keskustelun säännöt.
Hieman riippuvainen persoonallisuus mutta...
08.02.2020 |
Olen helposti addiktoituva ihminen. Eli jään lähes kaikkeen "koukkuun" mitä nautin esim. alkoholi, tupakka, herkut ja myös toiminnallisia addiktioita on eli jos vaikka teen jotain niin saatan jäädä siihen tekemiseen koukkuun ja tarkoitan hyviäkin asioita kuten vaikkapa roskien kerääminen jne.
Mutta miksen jää koukkuun liikuntaan? Liikunta on joltain osin pakkopullaa ja vain kerran sadasta saa kehossa aikaan hyviä tuntemuksia kuten hyvänolon tunnetta. Liikun siis lähinnä väkisin. Miksen addiktoidu liikunnasta, osaako joku tätä selittää?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
No joillakin se vissiin ei toimi niin. Mutta omasta kokemuksesta addiktoituminen vaatii hyvän pihjakunnon ja riittävän kovan rasituksen. Itse addiktoiduin vasta ehkä puoli vuotta hölkkäämisen aloittamisen jälkeen. Ensin jaksoin hölkätä ehkä 200 m. Oi niitä aikoja. Harmi ettei polvet kestä.
Kiitos vastauksestasi! Liikun jonkin verran enkä ole ihan rapakunnossa. En juokse tms. mutta kävelen reippaasti säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää löytää jotain sellaista mistä nautit. Viihdytkö luonnossa vai paremmin salilla?
Zinc
Vierailija kirjoitti:
No joillakin se vissiin ei toimi niin. Mutta omasta kokemuksesta addiktoituminen vaatii hyvän pihjakunnon ja riittävän kovan rasituksen. Itse addiktoiduin vasta ehkä puoli vuotta hölkkäämisen aloittamisen jälkeen. Ensin jaksoin hölkätä ehkä 200 m. Oi niitä aikoja. Harmi ettei polvet kestä.
Maailma on tekosyitä täynnänsä.
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää löytää jotain sellaista mistä nautit. Viihdytkö luonnossa vai paremmin salilla?
Zinc
Luonnossa. Mutta se mahdollinen hyvä mieli tulee siitä luonnosta eikä siitä liikunnasta. Eli jos kävelen vaikka kaupungin katuja ilman sitä luontoasbektia niin se ei aiheuta mitään hyviä tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joillakin se vissiin ei toimi niin. Mutta omasta kokemuksesta addiktoituminen vaatii hyvän pihjakunnon ja riittävän kovan rasituksen. Itse addiktoiduin vasta ehkä puoli vuotta hölkkäämisen aloittamisen jälkeen. Ensin jaksoin hölkätä ehkä 200 m. Oi niitä aikoja. Harmi ettei polvet kestä.
Kiitos vastauksestasi! Liikun jonkin verran enkä ole ihan rapakunnossa. En juokse tms. mutta kävelen reippaasti säännöllisesti.
Minä kävelin myös säännöllisesti vuosia mutta ei siitä tullut addiktiota, ainoastaan hölkkäämällä noin 5km olen saanut sen aikaan. Noin 4 km kohdalla alkoi aina se runners high, samassa paikassa. Oli aina PAKKO päästä lenkille. Harmi ettei mun polvet kestäneet sitä. Olen usein miettinyt miten saisin korvaavan kokemuksen. Kiitos tästä ketjusta, pakko keksiä jotain koska haluan sen takaisin. Olisko kellään vinkkejä miten. Hölkkä on niin kokonaisvaltaista, voiko sitä edes korvata millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää löytää jotain sellaista mistä nautit. Viihdytkö luonnossa vai paremmin salilla?
Zinc
Luonnossa. Mutta se mahdollinen hyvä mieli tulee siitä luonnosta eikä siitä liikunnasta. Eli jos kävelen vaikka kaupungin katuja ilman sitä luontoasbektia niin se ei aiheuta mitään hyviä tuntemuksia.
Sun pääsi on virittynyt siihen tilaan, että et tule mistään nauttimaan, jos et tosiaan keksi itse siitä nauttia. Se voi löytyä jostain lajista mitä sä pidät ja tykkäät tehdä.
Siinä voi hetki mennä, ennenkuin siitä alkaa saamaan oikeanlaista vastetta myös keholta, mutta kyllä se ajan kanssa löytyy, jos teet jotain mielekästä. Mutta kukaan muuhan ei voi sanoa mikä sulle on mielekästä, kuin sinä itse.
Zinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää löytää jotain sellaista mistä nautit. Viihdytkö luonnossa vai paremmin salilla?
Zinc
Luonnossa. Mutta se mahdollinen hyvä mieli tulee siitä luonnosta eikä siitä liikunnasta. Eli jos kävelen vaikka kaupungin katuja ilman sitä luontoasbektia niin se ei aiheuta mitään hyviä tuntemuksia.
Sun pääsi on virittynyt siihen tilaan, että et tule mistään nauttimaan, jos et tosiaan keksi itse siitä nauttia. Se voi löytyä jostain lajista mitä sä pidät ja tykkäät tehdä.
Siinä voi hetki mennä, ennenkuin siitä alkaa saamaan oikeanlaista vastetta myös keholta, mutta kyllä se ajan kanssa löytyy, jos teet jotain mielekästä. Mutta kukaan muuhan ei voi sanoa mikä sulle on mielekästä, kuin sinä itse.
Zinccis
Ennen ratsastin ja siitä tuli mahtava olo mutta se syy-yhteys löytyy niistä hevosista eli rakkaudesta niihin. En tiedä olisiko ratsastus ilman hevosta antanut mitään tyydytyksen tunnetta ;) Kiitos vastauksistasi!
No joillakin se vissiin ei toimi niin. Mutta omasta kokemuksesta addiktoituminen vaatii hyvän pihjakunnon ja riittävän kovan rasituksen. Itse addiktoiduin vasta ehkä puoli vuotta hölkkäämisen aloittamisen jälkeen. Ensin jaksoin hölkätä ehkä 200 m. Oi niitä aikoja. Harmi ettei polvet kestä.