Ei-kristillinen "oikea ja väärä"
Miten puhuisi 9-vuotiaalle lapselle oikeasta ja väärästä (tai "taivaasta ja helvetistä") ei-kristillisesti? Pitääkö puhua karmasta, onko muita ideoita?
Onkohan netissä mitään hyviä ET-sivustoja?
Kommentit (17)
Kristinuskoon ei kuulu käsite karma.
Sekulaari humanismi on se asia jolle et löydä sanaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sekulaari_humanismi
Löytyisikö kirjastosta joku aihetta sivuava kirja joka on lapsille suunnattu?
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi "miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos..."?
Karmasta en puhuisi, ellen olisi buddhalainen, hindulainen tms. Tiedän, että karma-sanaa nykyään käyttää muutkin, mutta käsittääkseni se on tuolta idästä kotoisin. Jos haluat käyttää muiden uskontojen termejä, yhtä hyvin sitten voit käyttää kristillisiäkin termejä.
Karma myös on aika kehno siinä mielessä, että pikkupojilla voi tulla mieleen aika houkuttelevan näköiset autot. Toisaalta lapsi voi kysyä, onko tuo täti tehnyt jotain väärin, kun ajelee Karma-merkkisellä invamopolla...
Mihin omat arvosi, periaatteeksi ja maailmankatsomuksesi perustuvat? Siis jos ei kristilliseen. Puhu siitä, ei siihen tarvitse kirjoja vaan pysähtymistä miettimään. Miten minä haluan vaikuttaa maailmaan, millaisen jäljen jättää, mihin suuntaan jonkun elämää muuttaa...
Teet lapsellesi ison palveluksen, kun opetat häntä hahmottamaan oikeaa ja väärää ilman näkymätöntä auktoriteettia. Moraali sisäistyy paremmin ihmiseen itseensä, kun oikein tekemiseen on jokin muu syy kuin jumalan rangaistuksen pelko. Moraali ei myöskään ole alun perin lähtöisin kristinuskosta, vaikka niin usein kuuleekin väitettävän. Tutkimusten mukaan uskonnottomat ihmiset toimivat keskimäärin oikeamielisemmin kuin uskovaiset. MLL:n sivuilla voisi olla hyviä vinkkejä ja siellä on myös chatti, jossa voi jutella ilmaiseksi ammattilaisen kanssa.
Luulen, että 9-vuotiaat ottavat vielä vähän heikosti vastaan isompia moraalipohdintoja, keskustelut lähtevät varmaan luontevimmin ihan niistä arjen pulmatilanteista. Kun vaikka lapsi on itse tehnyt väärin tai kaveri on tehnyt jotain väärin, tai on dilemmatilanne, jossa ei näytä olevan hyviä vaihtoehtoja ollenkaan. Elämänkatsomustiedossahan lapsi saa näistä asioista opetusta ihan koulussa. Nyt taisi just ilmestyä joku uusi et-kirjasarja, siitä varmaan löytyisi ideoita.
Tein huvikseni kirjaston sivuilta haun "etiikka" lasten kokoelmasta. Kokeile!
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi "miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos..."?
Karmasta en puhuisi, ellen olisi buddhalainen, hindulainen tms. Tiedän, että karma-sanaa nykyään käyttää muutkin, mutta käsittääkseni se on tuolta idästä kotoisin. Jos haluat käyttää muiden uskontojen termejä, yhtä hyvin sitten voit käyttää kristillisiäkin termejä.
Sanoit oikeasti erittäin hyvän. "miltä itsestäsi tuntuisi". Tuota olen itsekkin käyttänyt kun lapsilla on tullut riitaa. Uskonto kun niillä alkoi koulussa niin kerroin mitä tiesin eri uskonnoista ja jotain katsottiin yhdessä netistä. Olivat hämillään että mistä sen tietää mikä on oikea uskonto? Vastasin että se on niin vaikeaa että parempi kun mietitte sitä isompina. Se kun pitää jokaisen itse tietää mikä tuntuu oikealta.
Sitten tuli se kysymys mihin sinä uskot? Siinä piti miettiä miten tämän lapsille sanoo. Päätin olla rehellinen. Kerroin etten usko mihinkään jumalaan tai jumaliin. Kerroin että käsitykseni mukaan mitä tahansa voi olla. Myös olentoja jotka meidän ymmärryksen mukaan ovat jumalia. Piti lisätä että läksyjä ne ei ainakaan tee teidän puolesta.
Jos ihan yksin saisin päättää niin uskonnot olisivat kuin alkoholi. Yksinkertaisesti k-18 että alkaa olla jotain kykyä itse päättää. Lapsille ei saisi pakkosyöttää mitään uskontoa totuutena.
Jos oletetaan, että on väärää, samalla oletetaan olevan jotain oikeaa, johonka verraten jokin on väärää. Jos ihminen on vain sattumanvaraisen evoluution tuloksena syntynyt eläimeen verrattava olio, joka ei ole näin ollen moraalisesti vastuussa Luojalleen, miksi jokaisella on omatunto, tieto oikeasta ja väärästä? Mistä se on tullut ja mihin sitä tarvitaan jos emme ole kenellekään tilivelvollisia ja vain sattumanvaraista atomimassaa?
Pystytkö olla samaan aikaan joka ikisessä paikassa universumissa? Et tietenkään. Näin ollen väite, ettei Jumalaa ole, on epätosi. Se on oletus, ei tieto.
Lainsäädäntö määrittää oikean ja väärän. Ellet noudata lakia, teet väärin, tulee rangaistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Lainsäädäntö määrittää oikean ja väärän. Ellet noudata lakia, teet väärin, tulee rangaistuksia.
Olen kyllä tästä eri mieltä. On tilanteita, joissa moraalisesti oikea teko edellyttää lain rikkomista, puhumattakaan siitä ettei kaikki laillinen ole oikein. Lakikin on joka maassa eri, eikä lapsen tai piekseminen muutu minusta oikeaksi vaikka muuttaisin maahan jossa se olisi laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainsäädäntö määrittää oikean ja väärän. Ellet noudata lakia, teet väärin, tulee rangaistuksia.
Olen kyllä tästä eri mieltä. On tilanteita, joissa moraalisesti oikea teko edellyttää lain rikkomista, puhumattakaan siitä ettei kaikki laillinen ole oikein. Lakikin on joka maassa eri, eikä lapsen tai piekseminen muutu minusta oikeaksi vaikka muuttaisin maahan jossa se olisi laillista.
Lisään vielä että työskentelen käräjäoikeuden tuomarina.
Miten olisi "miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos..."?
Karmasta en puhuisi, ellen olisi buddhalainen, hindulainen tms. Tiedän, että karma-sanaa nykyään käyttää muutkin, mutta käsittääkseni se on tuolta idästä kotoisin. Jos haluat käyttää muiden uskontojen termejä, yhtä hyvin sitten voit käyttää kristillisiäkin termejä.