Vaikea isÀsuhde
Onko kohtalontovereita? đ Olen melkein 30-vuotias nainen. Minulla on jo vuosia ollut vaikea suhde isÀÀni. HĂ€n ei arvosta ollenkaan millainen olen. Tuntuu, ettĂ€ pitĂ€isi elÀÀ juuri kuin hĂ€n haluaa, ja tĂ€tĂ€ âvaatimustaâ en ole tĂ€yttĂ€nyt. LisĂ€ksi hĂ€n on erittĂ€in ailahteleva kĂ€ytökseltÀÀn. Asun vanhempieni kanssa samassa kaupungissa ja eilen piipahdin heidĂ€n luonaan. MeidĂ€n oli tarkoitus lĂ€hteĂ€ kĂ€ymÀÀn hautausmaalla, ja erehdyin sanomaan isĂ€lleni, ettĂ€ lĂ€hdetÀÀn jo. HĂ€n rĂ€jĂ€hti aivan tĂ€ysin, huusi naama punaisena. Noh, tilanne meni ohi ja kĂ€vimme hyvĂ€ssĂ€ sovussa hautausmaalla. Myöhemmin sitten vahingossa painoin valokatkaisijaan ja valot sammuivat noin sekunniksi kun isĂ€ni luki lehteĂ€, taas hĂ€n huusi naama punaisena ja haukkui âhelvetin hölmöksiâ.
Olen niin kyllÀstynyt. Olen hÀnen seurassaan todella varautunut. MinÀ yritÀn aina olla ystÀvÀllinen ja olen aina ajatellut, ettÀ isÀni nyt vain on tuollainen. Mutta ei kai kaikkea pidÀ sietÀÀ?
Kommentit (2)
Ota kunnolla etÀisyyttÀ. Jos isÀ ihmettelee, voit kertoa syyt esim. kirjeellÀ rauhallisesti. PidÀ itsestÀsi huolta, et ole yksin. Itse vÀhÀn samassa tilanteessa, vaikka raivon sijaan omaa isÀÀni vaivaa nykyÀÀn vanhemmiten vain syvÀ myrkyllinen pessimistisyys. Olen ratkaissut asian niin etten hae hÀneltÀ henkistÀ kannustusta ollenkaan enkÀ kerro hÀnelle asioita joista hÀn voisi yrittÀÀ viedÀ ilon. NÀen hÀntÀ kyllÀ mutta olen ikÀÀn kuin henkisesti etÀÀnnyttÀnyt itseni. Toista ei voi muuttaa tai korjata, etkÀ ole kenellekÀÀn muulle mitÀÀn velkaa. IsÀsi ei hyvÀksy sinua koska hÀn ei oikeasti hyvÀksy itseÀÀn. HÀn vain heijastaa omia pelkojaan ja epÀvarmuuksiaan sinuun. Koita muistaa ja sisÀistÀÀ tuo ja mene terapiaan jos tuntuu ettÀ se on vaikeaa. Se saattaa auttaa. <3
Ei tietenkÀÀn pidÀ. Ei kai sinun mikÀÀn pakko ole isÀsi kanssa aikaa viettÀÀ, aikuisen naisen?
Oma isÀni oli kanssa Àkkipikainen ja arvaamaton, mutta enpÀ sitten pitÀnytkÀÀn hÀneen juuri mitÀÀn vÀlejÀ.