Olen kolmen pienen lapsen kotiäiti, ja masennun kohta tähän yksinäisyyteen...
4 v on päiväkodissa pari kertaa viikossa 9-15.
Olen muuten arkisin kotona 2 v ja muutaman viikon vanha vauvan kanssa.
Olen niin yksinäinen, en tiedä enää mitä tekisin.
Työelämässä olen erittäin sosiaalinen, aktiivinen ihminen ja teen töitä ihmisten parissa.
Olen äitiyslomalla yrittänyt olla aktiivinen, käymme perhekerhoissa, tapahtumissa jne. Mutta olisi mukava, jos saisi olla ihan kotona ja joku tulisi kylään myös. Ettei tarvitse juosta joka kerhoa läpi aamuisin, että saisi aikuista seuraa arkeen. Tai että pääsisimme edes jonkun luokse kylään kahville, ja lapset leikkimään ilman isoja perhekerhotapahtumia. Nyt olemme aina vain kotona.
Kun ehdotan jollekkin äidille kahvitapaamista, hän ei vastaa. Kukaan ei pyydä minua kylään minnekkään.
Olen vauvaryhmissä, jossa on samanikäisiä lapsia kuin minulla. Asuvat samalla paikkakunnalla. Siellä ryhmässäkin tulee vain ignoorausta, kun kyselen päiväkahviseuraa.
Olen niin turhautunut tähän yksinäisyyteen, enkä enää tiedä mitä ihmettä teen.
Mies ajaa rekkaa arkisin, tekee pitkää päivää. Tämän vuoksi ainoaksi sosiaaliseksi seuraksi jää päivän aikana omat lapset pelkästään.
Miten saan arjesta aurinkoisemman, kun nyt olen täysin turhautunut, ahdistunut tähän yksinäisyyteen?
Kommentit (14)
Missäpäin asut. Olisiko minusta kenties seuraa.
Minulla on paljon kokemusta lapsista ja lapsiperhe-elämästä työni vuoksi.
Onko sinulla lapsettomia ystäviä, joita voisit kutsua kylään? Älä kysy "joku päivä", vaan ehdota ja sovi etukäteen kyläily.
Lapsettomat ystävät eivät välttämättä kehtaa itse itseään kutsua, koska kuvittelevat kyläilystä olevan haittaa perheille joissa on pieniä lapsia.
Ehkä monet eivät mielellään tule kotiin kylään, kun eivät vielä tunne kovin hyvin. Ehkä kahviseuraa saisi heistä paremmin, jos ehdottaisi kahvilaan tai lounaalle menemistä? Siten tietenkin, että otatte lapset mukaan. Nykyäänhän on kaikenlaisia Hoploppeja yms., joiden yhteydessä on ymmärtääkseni lounasravintola. Sitten kun on tutustunut paremmin, tulevat ehkä kyläänkin?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Se on nyt sinulla tämä aika kun lapset ovat pieniä, nyt joku närkästyy, mutta miksi niitä sitten olet tehnyt kun
tiedät että ne sitovat kotiin?
Nuorin vasta pari viikkoa, ja nyt jo kitiset yksinäisyyttä, eikö niistä lapsista jo ole seuraa ja tekemistä, soita vaikka jollekkin aikuiselle ihmiselle jos et enää jaksa.
Onko näillä äideillä joita olet tavannut niin miten monta lasta? Ehkä säikähtävät kun ehdotat tapaamisia kolmen pienen lapsen kera, luulevat että lastenvahdiksi tms avuksi kutsut kahvittelun varjolla? Kaikki on mahdollista.
Itse käyn harvoin lapsiperheiden luona kylässä koska aina joudun auttamaan lasten kanssa jne. Ärsyttävää kun oletetaan että lapsettomana minulla on mukamas aikaa ja voimia autella joka asiassa.
Mulla yksi puolivuotias ja samaa yksinäisyyttä poden minäkin...Meille voisit tulla kahville :)
Entäs sukulaiset? isovanhemmat, tädit, sedät, kummit, serkut... käy niitä läpi?
Olenkohan outo erakko kun itse en jaksaisi nähdä ketään? Haluaisin vain rauhassa selviytyä tästä arjesta. Tapaamiset aiheuttaa ylimääräistä stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan outo erakko kun itse en jaksaisi nähdä ketään? Haluaisin vain rauhassa selviytyä tästä arjesta. Tapaamiset aiheuttaa ylimääräistä stressiä.
Nykyään pikemminkin kaikki on just tuollaisia. Ei jakseta nähdä ketään ja eletään siinä omassa pikku kuplassa. Some ainut väylä ulkomaailmaan ja se siitä. Vain omat rutiinit ovat tärkeintä ja niiden rikkoutuminen ikävää ja raskasta.
.... :/