Me juhlimme Jörn Donnerin kaltaisia ihmisiä sankareina – mutta olivatko he todella niitä?
Taustalla epäselviä huoltajuusasioita, isättömiä lapsia, sekavia suhteita...
Olikohan Donner onnellinen? Mitä hän oikeastaan saavutti?
Minun ajatuksissani sankari on vastuullinen ihminen. Hän tekee asioita omatunnon kautta. Hän yrittää parantaa maailmaa. Tekikö Donner tätä?
Kommentit (47)
Ihmiset ovat usein ristiriitaisia.
Niin vähemmän kuin enemmän menestyneet.
Hän ei koskaan elänyt suomen sosialismissa, hän eli sen yläpuolella.
I respect his memory!
Fanny ja Alexander on ihana elokuva. Muihin tekemisiinsä en ole tutustunut. Henkilö oli valtakunnan virallinen yrmy.
Kuvottava irstailija, pilasi monen naisen elämän. Naisten oma syy?
Te , jotka määrittelette ihmistä julkisuuskuvan ja median juttujen perusteella, menette surutta metsään arvioineisanne.
Vierailija kirjoitti:
Fanny ja Alexander on ihana elokuva. Muihin tekemisiinsä en ole tutustunut. Henkilö oli valtakunnan virallinen yrmy.
Pelle! Donnerman?
Ainut kontaktini rajoittui tukkutorin Liitiin. Siellä harhaili tarjousten perässä.
Minusta hänen entinen naisystävänsä Meri Vennamo tiivisti asian hyvin: Donner arvosti työteliäisyyttä lopputulosta enemmän. Jos unohtaa naissuhteet ja lapset, niin eihän hänen kirjallinen tuotantonsa ollut kovin korkeatasoista huolimatta siitä että sai Finlandia-palkinnon. Sai paljon aikaan, mutta vaikea edes muistaa hänen kirjojensa ja elokuviensa nimiä. Sitten piti vielä häärätä politiikassa mutta siitäkin on jäänyt mieleen vain hänen kritiikkinsä eduskuntatyötä kohtaan.
Kuka on ihaillut Donneria sankarina? Oma käsitykseni henkilöstä ollut aina kaikkea muuta kuin sankari. Ylimielinen snobi ja kehitysmaalaisten naisten hyväksikäyttäjä.
En minä ole koskaan juhlinut Donneria sankarina. Mielipiteet ja elämä sellaiset, ettei minusta kovin suurta arvoa hänellä ole.
En ole kuullut häntä sankariksi tituleerattavan. Mies, joka sai paljon aikaan.
Sankari on kyllä outo sana puhuttaessa Donnerista.
Ihailen hänessä kykyä elää, tehdä oman näköisiä juttuja monipuolisesti, ehkä vähän kadehdin taustaa joka on mahdollistanut vahvan itsetunnon.
Ilmeisesti vanhoilla päivillä, nuoremmat lapset, löysi myös isyytensä. Aikansa mies kaiketi siinä mielessä että lapset ovat akkain juttu. Harvoin 'suurmiehet' ovat olleet hyviä ihmisuhteissaan.
Tyyppi, jonka näytelmässä kirjaimellisesti heitetään paskaa yleisön niskaan, niin...joo.
Donner teki kunnioitettavan uran (vaikkei hänen tyylinsä aina puhuttelisikaan henkilökohtaisesti), mutta ihmisenä ei vaikuttanut erityisen miellyttävältä. On ihan mahdollista arvostaa ihmisen hyviä saavutuksia ja silti kritisoida muita ratkaisuja. Sankarinpalvonta jossa yritetään silotella negatiiviset jutut pois on typerää.
No jos isättömien lapsien teosta voi jotain syyttää niin pääasiassa kyllä naisia. Hyvä, että tunnistit ongelmaksi.
Suoraanpuhujia kaivataan aina yhteiskunnassa ja antoihan JD älykkäillä kommenteillaan ajateltavaa monille. Hänellä oli ilmeisesti tunne- elämä häiriintynyttä koska niin kylmästi puhui tyttärestään. Itse arvostan kuitenkin enemmän humaaneja ajattelijoita kuten Esa Saarinen.
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi, jonka näytelmässä kirjaimellisesti heitetään paskaa yleisön niskaan, niin...joo.
????
No entä sankari nimeltä John Lennon? Suuri rauhan puolestapuhuja, Imagine, Happy Christmas War is over jne. Ei välittänyt lapsistaan ja kohteli heitä huonosti, ovat pojat todenneet julkisesti jälkeenpäin. Mikä maailmanrauhan puolestapuhuja se sellainen on joka ei osaa hoitaa edes perhesuhteitaan?
En ole koskaan pitänyt hänestä, enkä ymmärrä mitä niin ihmeellistä tuo herra on/oli Suomelle antanut, että jalustalle pitää nostaa. En arvosta.