Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla ikävä 80-luvulle?
Kommentit (17)
Ei ole ikävä, olin teini-ikäinen silloin ja todellisuus mahtui silloin niin pieneen tilaan, ettei tosikaan. Olihan se tavallaan autuasta olla tietämättä niin paljon maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myöntää että joskus on. Lapset oli pieniä ja rakennettiin talo ja avioliittokin voi hyvin.
Ja musiikki oli parasta. Olkatoppauksia ei ole ikävä.
Sinänsä joo, että elin silloin onnellista lapsuuttani. Kukapa ei sellaista haluaisi kokea uudelleen?
Mutta ihan hyvin menee nyt aikuisenakin, että en valita.
Se että alkaa kaivata nuoruuttaan on
vanhenemisen merkki.
Ihan normaalia!
Olisi silti hyvä jos pystyisi kiinnittymään
nykyhetkeen: mitään muuta meillä ei ole.
💖
Kyllä moni asia oli paremmin.
En luettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki, mutta melkein kaikki. Musiikki oli parempaa, ja vaatteet, oli töitä ja rahaa, olin nuori ja nätti vaikka en sitä tajunnutkaan. Nettiä ei ollut mutta ei sitä osattu kaivatakaan. Reagania inhottiin, mikä tuntuu huvittavalta nykyiseen tolloon verratessa.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä joo, että elin silloin onnellista lapsuuttani. Kukapa ei sellaista haluaisi kokea uudelleen?
Mutta ihan hyvin menee nyt aikuisenakin, että en valita.
- Lucky you!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla oli paljon enemmän tylsiä hetkiä, kun nyt. Iltapäivät ilman kaveria kuluivat valtavan hitaasti, kun vaihtoehdot olivat a) läksyt b) musiikin kuuntelu c) kirjan lukeminen d) videokasetin katselu
80-luku oli kuitenkin iloista ja kokeilevaa esim. muodin suhteen. Nykyään lähes kaikki nuoret näyttävät täsmälleen samanlaisilta.
En kaipaa. Sen sijaan olen sitä mieltä, että monissa asioissa pitäisi palata 70-luvulle. Erityisesti kulutuksen suhteen. Elämä oli silloin enemmistölle paljon helpompaa kuin nykyään, asioiden hoito kävi sutjakkaammin, vanhustenhoito oli paremmalla tolalla, maaseutu oli aivan asumiskelpoinen paikka, ihmiset olivat vähempään tyytyväisiä ja kuitenkin elintaso oli ihan riittävän hyvää. Tutkimusten mukaan ihmisten onnellisuus lisääntyi 70-luvulle asti, mutta ei enää sen jälkeen. Oli tietysti monia huonojakin asioita, esim. seksuaalivähemmistöjen elämä oli paljon vaikeampaa. Että ei ihan sellaisenaan 70-lukuakaan, mutta ne rusinat pullasta. 80-luvulla alkoi materialismin aikakausi, jolle ei loppua näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei! Olin lapsi väkivaltaisessa alkoholistiperheessä.
Kaipaan muutamia asioita:
- Ei sosiaalista media
- Ei addiktoivia ja passivoivia älylaitteita
- Kohtuullinen työtaakka per henkilö
- Ei överiä poliittista korrektiutta
- Loukkaantuminen ja uhriutuminen ei ollut muotia
- Ei elintas.opako.laisuutta 3. maailmasta ja sen mukanaantuomia lieveilmiöitä
- Ei oltu täysin globalisaation ja EU-politbyron talutushihnassa
- Ei ilmastovouhotusta ym. hyödytöntä hyvesignalointia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasemmistoääliöt varmaan vihasi Reagania, mutta normaalit ihmiset olivat usan puolella neukkuja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei! Olin lapsi väkivaltaisessa alkoholistiperheessä.
Otan osaa💖
Selvisitkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan. Oli ihanaa aikaa, ei sosiaalista mediaa ihmisten elämää kuormittamassa. Lapsen mielikuvitusmaailmalle oli loputtomasti tilaa - toisin kuin nykyään, kun kaikki tulee valmiina joka paikasta. Sääli, ettei se aika enää palaa.
Kyllä, ihan kaikki oli silloin paremmin. Olin lapsi silloin ja muistelen kyseistä vuosikymmentä vain hyvällä.
Kyllä. Silloin oli pimpissäkin karvoja.
Ei ole eikä ollut