Lue keskustelun säännöt.
17 - vuotiaan myöhäinen murrosikä
31.01.2020 |
Meillä tyttö oli todella kiltti ja järkevä aina seitsemäntoidta vuotiaaksi sakka. Ei koskaan mitään sekoiluja tai edes kokeiluja. Aika meni harrastuksissa ja läksyissä. Pari kaveriakin on ollut, kilttejä hekin vaikka ehkä astetta suositumpia ja rohkeampia.
Nyt lukion toisella luokalla, pian 18 - vuotiasna on tullut aivan uutta uhmaa, mitä ei ennen ole ollut.
Tyttö on ruvennut tiuskimaan ja olemaan ilmoittamatta pitkään pois kotoa. Ei sillä että ei saisi olka, mutta jän ei suostu ymmärtämään että olemme huolissamme ellei hän ilmoita itsestään.
Onko muille tullut selkeä murrosikä vasta näin myöhään? Miten olette kestäneet nuoren aikuisen kiukuttelun?
Kommentit (17)
Oletko pitänyt kasvatuksessa rajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko asperger? Tytöillä se oireilee noin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko pitänyt kasvatuksessa rajat?
Kyllä, siinä määrin kun niihin onnollut tarvetta. Tyttö on ollut todella kiltti aina, kuten sanoin, ei mitään kokeiluja, sekoiluja tai kiroiluja. Koulu on sujunut erittäin hyvin.
Mua ärsyttää, kun puhut lähes täysi-ikäisestä nuorestasi tyttönä, ja että hänellä on "uutta uhmaa" ihan kuin puhuisit 5-vuotiaasta. Miksi et voi tuon ikäisen antaa mennä vapaammin ja harjoitella ottamaan vastuuta omista asioista, kunhan ei koulupäivinä ole liian myöhään jossain.
Mäkään en ilmoittaisi itestäni, jos mulla ois sunlaises äiti.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää, kun puhut lähes täysi-ikäisestä nuorestasi tyttönä, ja että hänellä on "uutta uhmaa" ihan kuin puhuisit 5-vuotiaasta. Miksi et voi tuon ikäisen antaa mennä vapaammin ja harjoitella ottamaan vastuuta omista asioista, kunhan ei koulupäivinä ole liian myöhään jossain.
Mäkään en ilmoittaisi itestäni, jos mulla ois sunlaises äiti.
Sanavalinta oli ehkä huono, myönnetään.. mutta tosiaan murrosiän kasvukipuilu näyttää tulleen meillä vasta nyt hänen kohdallaan.
Ei ole syytä ruveta kuitenkaan ilkeäksi! Et tiedä minusta mitään vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ihan samanlaista! Kaksi tyttöä, joista nuoremmalla oli selkeä murrosikä siinä 14-vuotiaana ja nyt vanhempi käyttäytyy aivan samalla tavalla melkein 18-vuotiaana, mutta aikaisemmin ei ollut mitään merkkejä.
Nuorempi jotenkin ”löysi itsensä” tuon viime vuoden murrosiän oireilun jälkeen. Esim. koulumenestys on nyt ihan huikaisevaa, löysi uuden kivan harrastuksen ja sen myötä uusia kavereita. Ja myös selkeän tavoitteen mitä haluaa isona tehdä.
Vanhempi on aina ollut sellainen vähän muiden mukana menijä, ei kovin paljoa tuonut omia mielipiteitään esille, viihtynyt kotona. Nyt alkaa sitten tulla paineita ensi vuoden kirjoituksista, ei selkeää suuntaa mitä oikein lähtisi opiskelemaan, osa kavereista jo muuttanut omilleen. Ehkä tämä murrosikäisen kiukuttelu on sitä, että pitäisi alkaa ottamaan vastuuta itsestään mutta ei ihan vielä haluaisi ja tuleva pelottaa. Mutta voin sanoa ettei oma pinna kestä ihan niin hyvin melkein aikuisen kiukuttelua kuin oikeasti murrosikäisen uhmaa. Kun jotenkin on jo ajatellut että kyllä tuo tuossa jo pärjää ja sitten ei pärjääkään.
Pidätkö tyttöäsi Jeesuksen morsiamena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai olisiko syy kaveripiirissä? Siitä ne suurimmat kapinat yleensä lähtee, halutaan kuulua joukkoon ja käytös muuttuu kavereiden kaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Josko hänen käytöksensä paranisi kun alkaisit kohdella häntä aikuisena?
Auttaisiko jos ajattelisit tytärtäsi enemmän kämppiksenä kuin lapsena? Eli yhteiset sopimukset siivousasioista ynnä muista voisi olla, mutta iltamenot ja muut ovat kummankin oma asia.
Tyttäresi yrittää ehkä aloitella omaa erillistä elämäänsä, eikä halua kertoa yksityiselämästään äidille. Jospa sopisitte, että ilmoitatte toisillenne jos ette ole tulossa yöksi kotiin, mutta ette utelisi syitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta. Minä olin ujo ja kiltti teini joka jäi mielummin lukemaan kirjaa kuin lähti diskoon tai tallustamaan kartsalle, en edes meikannut. Syy ei ollut tiukka kuri, olin vain niin jumalattoman arka!
17-vuotiaana uuden bestiksen myötä aloin sitten ryypätä ja olin usein kännissä keskellä päivääkin, polttaa, jätin opiskelut kesken, otin festareilla tatuoinnin. Jos äiti yritti jutella kanssani huusin vi#"usaata""naa. Asuin kotona 20-vuotiaaksi asti, joten vanhemmilla oli varmaan tosi kivaa kun tytär rymyää kotiin ihan pelti kiinni ja tuo epämääräistä porukkaa jatkoille...
Onhan se vaikea päästää irti :) Poika on 18v lukiolainen eikä ole pahemmin ollut mitään ongelmia.
Asuu kuitenkin kotona niin esim. viime vkonloppuna pyysi että laittaa viestiä jos ei tule yöksi kotiin kun lähti kavereiden kanssa kaljalle. Poika tuumasi nauraen ettei kyllä laita. Mutta laitoi sitten kuitenkin aamuyöllä viestin että jää kaverille yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna sen aikuistua.
Annan, ei siitä ole kyse.
Ongelma on siinä, että hän käyttäytyy lähes täysi-ikäisenä kuin 14 - vuotias joka on keksinyt että äiti ja isä ovat urpoja, jotka eivät tietenkään tajua mistään mitään.
Ei meillä ole ollut mitään kotiintuloaikoja, kun ei niille ole ollut mitään käyttöä, emmekä aseta sellaisia enää tuon ikäiselle.
Mutta odottaisin kuitenkin lähes täysi-ikäiseltä hiukan kypsempää ajattelua kuin kolmetoista vuotiaalta.
Toiset kypsyy hitaammin kuin toiset, anna tytölle aikaa.
Murrosikä on 13-16v. Teini-ikä voi olla hieman laajempi käsite. Mutta ei tuo ole murrosikää, vaan muuttunutta käytöstä tai aikuistumista, koska hän jo lähes täysi ikäinen, ja sinä pidät rajat liian tiukkoina.