Lue keskustelun säännöt.
Ystäviä..
Suru
31.01.2020 |
Olen todella onnellinen pienestä vauvastani. Oon tosiaan ollut melkein "4 seinän" sisällä ja mennyt vauvan tahtisesti. Toki myös ulkonakin käynyt ja isompien lasten jutuissa myös mukana.
Ihanaa olla kotona tiiviin työtahdin jälkeen. Mutta oon huomannut, että kauheen yksinäistä tämä on 😔 on toki eri elämäntilanteessa olevia ystäviä, mutta ei heitä kiinnosta niin pitää yhteyttä.
En ole niin sosiaalinen kuin muut jotka tuntuvat saavan uusia ystäviä helposti. Miten ihmeessä olette selvinneet "järjissään" vauva vuodesta.? Olisi niin ihanaa jakaa aikuisen kanssa asioita. Täällä tuntuu olevan sellaisia naapureita ym. Jotka hyvä, kun ees tervehtivät.
Kommentit (5)
Tuo on kyllä niin totta...mutta mitenkä olis ihana käydä kahvilla ja päivitellä tuota "raskasta arkea"....mutta ei vaan taida saman henkisiä ihmisiä löytää mistään...🥺🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisköhän facebookista vaikka jotain ryhmää erityisesti samassa tilanteessa oleville? Voimia kovasti kaikille yksinäisille.
Niin no...en kuulu facebookiin. Sekin on tietty varmaan oma juttunsa...itse ajattelisin, että olis hyvä tavata tai tutustua livenä..en tiiä tapahtuuko semmosta enää nykyaikana😆
pyydä joskus päiväkahville kun näet
Ihan suoraan sanottuna usein tuntuu, että päässä napsahtaa. Kun päivät pitkät seurana on vain luolamieskieltä sopottavia pikkuotuksia, jotka sotkevat ja metelöivät minkä ehtivät ja elämä on pelkkää peppujen pesua, syöttämistä ja leikittämistä, niin ei paljon naurata! Minullakaan ei oikeastaan ole kavereita, tosin en niitä jaksaisi nyt tavatakaan. Yritän pysyä järjissäni kuuntelemalla keskusteluohjelmia ja pitämällä kynsin hampain kiinni edes jostain omasta harrastuksestani (käsityöt). Ajan myötä helpottaa. Vauva-aika on aivan kamalaa, mutta se on vain lusittava läpi.