Mikähän souluasunnoissa nöyryyttää?
Minua ei nöyryyttänyt. Asuin kahden hengen solussa. Molemmilla oli lukittavat omat huoneet. Yhteiset tilat oli helppo jakaa. Yksi kaappi sulle, toinen mulle, toinen tiskiallas sulle ja toinen mulle, oikea puoli jääkaapista sulle ja vasen mulle.
Sovittiin myös käytössäännöt. Kaverit saivat tulla myös yökylään. Usean vuoden aikana päätimme muutaman kerran, että nyt on opiskeluruuhkaa ja rauhoitetaan elämä pänttäämiselle.
Kommentit (14)
Minä olen enempi bluesihminen, se siinä tökkii.
Yksityisyyden puute? Vaikka olisi lukittavat omat huoneet, niin esim vessa on yhteinen. Ei mikään huono asumismuoto, mutta sopii toisille paremmin kuin toisille.
Nöyryyttävää, kun ei saa rauhassa kasvattaa pössyttelymateriaalia. 🤔
Mutta siellähän on MUITA IHMISIÄ!!!
Ei suomalainen tule toimeen kenenkään kanssa.
Mua nöyryytti ainakin se kun kerran tulin kiireellä kotiin kaupungilta kun tunsin mahan möyrivän kiivaasti ja kiire oli vessaan niin kämppis olikin sitten valloittanut ainoan vessan stressivatsansa kanssa. Harrasti aina tiheitä ja pitkiä istuntoja ennen tenttejä yms. Jonkin aikaa siinä sitten pyörin jalat ristissä ja tunsin ripulin olevan tulossa. Juuri kun rupesin etsimään vaikka ämpäriä niin pidättelykyky loppui ja housuun tuli. Silloin kyllä hieman vitutti vaikkei kämppiskään tietysti mitään vatsantoiminnoilleen voinut. Nyt myöhemmin näin IBS-vaivaisena nautin suuresti siitä että saan asua yksiössä jossa on oma vessa, jonne pääsee juuri silloin kun on tarve. Vessarauhaakaan ei kukaan tule rikkomaan.
Tupakoiminen sisällä pilaa kaiken tahallaan.
Perheessä jaetaan vessa. Lapsiperheessä on välillä useampikin vessa varattuna ja joutuu odottamaan.
Meillä ei solukämppiksen kanssa kärsitty varatun kylppärin syndroomasta. Tiesimme sen verran hyvin toistemme aikataulut, että oli helppo sopia myös poikkeuksista. Sovimme myös, että aamut ovat rauhallisia. Toinen oli aamuvirkku, kävi suihkussa kaikessa rauhassa, kun toiselle sopi hyvin, että nukkuu mahdollisimman pitkään, kun vain herätessä wc on vapaa nopeille toimille.
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalainen tule toimeen kenenkään kanssa.
Suomalaiset ovat täysin idiootteja tupakka myrkyttäjiä. Toi men ei tuu toimeen minkään kans.
Minä käyn töissä ja asun solussa. Vähän pienemmälläkin palkalla elelee ihan kivasti kun vuokra on alle 400e (helsinki). Naapurista saisi toki yksiön 950e:llä, mutta käytän mielummin 5k vuodessa matkailuun ja hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Perheessä jaetaan vessa. Lapsiperheessä on välillä useampikin vessa varattuna ja joutuu odottamaan.
Meillä ei solukämppiksen kanssa kärsitty varatun kylppärin syndroomasta. Tiesimme sen verran hyvin toistemme aikataulut, että oli helppo sopia myös poikkeuksista. Sovimme myös, että aamut ovat rauhallisia. Toinen oli aamuvirkku, kävi suihkussa kaikessa rauhassa, kun toiselle sopi hyvin, että nukkuu mahdollisimman pitkään, kun vain herätessä wc on vapaa nopeille toimille.
Useimmilla perhe ja kämppis ovat eri tunne- ja tuttuusasteikolla.
Ei soluasumisessa olekaan mitään vikaa, jos kämppikseksi osuu suunnilleen samanhenkinen ja hyvätapainen yksilö. Ja joka viitsii toisinaan siivota ja viedä roskat eikä jätä kaikkea asuinkaverin huoleksi. Eikä pölli ruokia jääkaapista silmän välttäessä. Kahden hengen solu on vielä inhimillinen asumismuoto, mutta 3-5 hlön ei todellakaan. Noin monta toisilleen tuntematonta ja arvalla valikoitunutta tyyppiä saman katon alla = ainekset grande katastroof -tilanteelle.
Opiskelijana asuin solussa. Oli oma kylppäri mutta keittiö piti jakaa. Naapurihuoneessa asui kiinalainen joka päivittäin valtasi keittiön kavereineen ettei sinne päässyt edes sisään. Eivät yhtään ottaneet muita huomioon. Suomalaisia kämppiksiä ehdottomasti.
En enää ikinä asuisi solussa, sopii nuorille sekä todella sosiaalisille pitkäpinnaisille. Sitäpaitsi perheellisenä sitä ikään kuin asuu solussa...
Kahden hengen solussa onnistuu hyvinkin. Viiden hengen kämppä on jo hankalampi.