Miksi viranomaistahot (perheneuvola, lastensuojelu, lakimiehet, tuomarit, poliisi) eivät tunnista narsistista käytöstä?

Miksi viranomaistahot eivät tunnista narsistisesti käyttäytyvää ja uhria?
Miksi uhria syyllistetään?
Miksi viranomaisilla ei ole mitään taulukkoa tai kysymyslistaa, jonka mukaan tilanteita analysoidaan silloin, kun kaksi ihmistä (tai kaksi ihmistä plus lapset) kertovat täysin päinvastaista tarinaa elämästä?
Miksi poikkeuksetta uskotaan sen vahvasti esiintyvän narsistisen, niskan päällä olevan tarinaa samaan aikaan kun vuosia nujerrettu ja lytätty, hengen lähdöllä tai lasten menetyksellä uhkailtu uhri yrittää selvitä ja olla rehellinen, koska se on luonteenomaista hänelle?
Miksi uhri joutuu kärsimään ja lapset siinä mukana?

Miksi viranomaiset eivät tee koskaan elettäkään tarkistaakseen kumman osapuolen motiivi olisi valehdella? Miksi ei tarkisteta kumpi on valehdellut perusasioissaan? Tutkitusti tiedetään, että vallankäyttöä harjoittavat ihmiset valehtelevat yleensä muissakin elämänsä asioissa kuin vain parisuhteeseen liittyvissä.

Miksi uhri niin usein päätyy uhkasakkojen uhriksi suojellessaan lasta, joka pelkää? Miksi oikeus pitää yllä lämmintä ja läheistä suhdetta molempiin vanhempiin menee turvallisuuden ohi ja miksi ei ymmärretä sitä, että tässä oikeudessa on lähtöolettamana se, että vanhempi on kykenevä asettamaan jonkun toisen tarpeet omiensa edelle ja aidosti lapsesta välittää? Lapsi joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään ja tunnistaa itsekin kuulustelujen, uhkailun, raivokohtausten ja laiminlyönnin seurauksena, että kaikki ei ole oikein ja että vanhempi ei todellakaan välitä. Se hajottaa pitkäaikaisesti ja syvästi.

Ketjut narsistisesta käytöksestä, uhrien kertomukset, kirjat ja tutkimukset aiheesta toistavat samoja kaavoja: nopea sitouttaminen, "liian hyvä ollakseen totta", käytöksen muutos "Doktor Jekyl / Mr Hyde"-tyyppisesti täysin laidasta laitaan, julmuus ja vallankäyttö alkavat sitouttamisen jälkeen, kiristyksellä, uhkailulla, pelottelulla ja mahdollisesti pahan-hyvän-käytöksen vaihtelulla sekä toisen syyllistämisellä ja gaslightingilla pidetään uhri kontrollissa, mustasukkaisuus, kontrolli, läheisten ihmissuhteiden katkaiseminen uhrilta, jotta turvaverkko kapenee, ei saa tukea eikä oman h e lvtillisen elämän tunnistaminen sellaiseksi ole niin helppoa kun elää kauheuden kuplassa, patologinen valehtelu, ihmisten käyttäminen hyväkseen ja loisiminen (introvertit narsistit, jotka usein pitkäaikaistyöttömiä), ongelmat päihteiden kanssa, epämääräiset sairaushistoriat, eksien syyttäminen kaikesta, lähes täydellinen tai täydellinen syyttömyys kaikkeen eli aina löytyy syyllinen, josta puhuu ja kohtelee kostonhimoisesti ja täynnä vihaa, raivokohtaukset, uhrin kokemus siitä, että riidat ovat epäloogisuuksista, eikä niitä voi pysäyttää mitenkään eli tunne siitä, että toinen todellakin riitelee yksinään, "silent treatment", henkinen, taloudellinen, seksuaalinen väkivalta, täydellinen empatiakyvyttömyys, mutta kyky näytellä niitä (esimerkiksi lapsiasioissa saattaa puhjeta tekoitkuun ja kertoa sydämensä vuotavan verta vaikka tosiasiassa ei koskaan ole välittänyt yhtään), vallankäytön muuttuminen vainoksi ja lasten käyttäminen väkivallan välineenä eron jälkeen, yleensä kiltti, empaattinen, herkkä ja helposti sorrettava uhri jne.

Miksi joka paikassa ohjeistetaan ja rohkaistaan hakemaan apua, kun sitä ei kuitenkaan saa? Henkinenkin väkivalta on laissa, samoin vaino, mutta todistelutaakka on uhrilla, joka on jo valmiiksi altavastaajana ja nujerrettu. On todella raskasta kasata rikosilmoituksia, jotka kuitenkin tulevat takaisin vaikkapa sillä perusteella, ettei rikoksen tunnusmerkistö täyty. Apua ei oikeanlaisen rikosilmoituksen tekoon saa, kun lakimieskin sanoo, etteihän sua oo vielä yritetty tappaa, monia on. Mieluummin lopultakin se tappo kuin vuosikausien he l vtti ja jatkuva pelko mitä seuraavaksi.