Nuorena sairastuneena satuttaa jotenkin lukea tällaista vanhan ihmisen suusta
"En halua elää yhdeksänkymppiseksi. Silloin tulee niin raihnaiseksi, tarvitsee apua enemmän. Järkikin voi sumeta. Olisi hienoa, jos saisi kuolla terveenä."
Minäkin olisin halunnut elää ja kuolla terveenä. Nyt elämää voi olla edessä vielä 60 vuotta ei-terveenä. Ihmiset terveydenhuollossa pitää masentuneena ja järkensä menettäneenä, kun ajattelen kuolemaa. Miksi nuori ei saisi haluta samoja asioita?
Kommentit (11)
Ymmärrän ja otan osaa. Kommentti on ajattelematon, ihmiset löpisee jatkuvasti kaikenlaisia tyhmyyksiä. Elämä voi sairaudesta huolimatta olla hyvää eikä "avun tarvitseminen" ole paha tai kamala asia, vaan eri asteilla normaali osa elämää.
Toisaalta alkuperäinen kommentoija voi myös tarkoittaa esim. pahaa alzheimeria, jolloin elämänlaatu on jo täysin erilaista kuin ihmisellä jolla aivot toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja otan osaa. Kommentti on ajattelematon, ihmiset löpisee jatkuvasti kaikenlaisia tyhmyyksiä. Elämä voi sairaudesta huolimatta olla hyvää eikä "avun tarvitseminen" ole paha tai kamala asia, vaan eri asteilla normaali osa elämää.
Toisaalta alkuperäinen kommentoija voi myös tarkoittaa esim. pahaa alzheimeria, jolloin elämänlaatu on jo täysin erilaista kuin ihmisellä jolla aivot toimivat.
Miten niin ajattelematon? Miksei aikuinen ihminen saisi pohtia ääneen sitä, mitä omalta tulevaisuudeltaan toivoo? Aina on joku jolle se ei ole mahdollista, mutta ei se nyt herranjumala voi sitä tarkoittaa ettei täällä saisi kukaan toiveistaan puhua.
Monet vanhukset ovat kuolleet "saappaat jalassa". Tämän saa onnistumaan, kun ei ajattele sairauksiaan, vaan tekee ja menee. Vanha elimistö ei sitä sitten kestä ja lähtö voi tulla äkkiä. Jos tahtoo kituvan vanhuuden, niin kannattaa varoa jokaista sydämentykytystä, kolotusta yms ja vähentää liikuntaa, syödä epäterveellisemmin, tupakoida.
Eli vanhus ei saa toivoa itselleen terveyttä, koska sinullakaan ei ole sitä?
Tuollaisten kommenttien laulaminen voi myös olla ahdistusta mahdollisesta tulevasta sairastumisesta. Monesti ihmiset pyrkivät erottamaan itsensä mustavalkoisesti asioista, jotka heitä ahdistavat. Esim. sairaus, mielenterveysongelmat... Kyse on eräänlaisesta defenssistä. Tuollaisia kommentteja ei kannata ottaa vakavasti - toisaalta helpommin sanottu kuin tehty. Elämään mahtuu paljon harmaan sävyjä ja vaikeidenkin kokemuksien kanssa voi olla monia tyydyttäviä ja riemullisin asioita.
Oletko hiljattain sairastunut? Sopeutuminen vie vuosia, ja senkin jälkeen saattaa tulla siihen tulokseen, etteivät terveet ymmärrä. Itselleni loukkaavinta oli aikanaan hyväntahtoinen väittämä "kyllä sitä nuorena jaksaa". Olin valmis puukottamaan moisia typeryyksiä suoltavat. (En kuitenkaan tehnyt niin, ja nykyään potkin sammakot lattialta sivuun. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.)
Terveen ihmisen suusta (oli sitten vanha tai nuori) tuo toive "en halua elää erityisen pitkään, mutta terveenä" on täysin ymmärrettävä.
No, aina tämä toive ei toteudu, kuten sinun kohdallasi tai sitten myös joku vanhempi, joka sairastuu parantumattomasti. Jos henkilö tällöin puhuu, että elämänsä ei olisi enää elämisen arvoista ja haluaisi kuolla pois, suhtaudutaan siihen hieman toisin. En osaa selittaa miksi, mutta esim. eutanasiaan ja varsinkaan itsemurhaan ei yhteiskunnassamme suhtauduta kovin yksioikoisesti.
Jos ihminen toivoo itselleen kuolemaa, on hän eittämättä masentunut. Se on tietenkin eri asia, onko tuo masennus hoidettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Eli vanhus ei saa toivoa itselleen terveyttä, koska sinullakaan ei ole sitä?
Tulee ristiriitainen olo, kun minun nuorena ihmisenä "pitäisi" haluta elämää, vaikken paljon voi tehdä ja vanhuksen on ok sanoa, että jos alkaa tarvita apua ja terveys huonontuu, niin elämä saisi jo olla siinä. Eli hänellä olisi ikänsä takia oikeus mielipiteeseen, mutta minulla olisi oikeus vain siihen mielipiteeseen, että elämä on kaiken roskan arvoista sairauksista huolimatta, tai muuten olen masentunut. Tavallaan sen pitäisi olla toisinpäin, nuorelle lupa olla lujempi pettymys. Ap
Hakeudu terapiaan. Muuten joudut loukkaantumaan ihan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko hiljattain sairastunut? Sopeutuminen vie vuosia, ja senkin jälkeen saattaa tulla siihen tulokseen, etteivät terveet ymmärrä. Itselleni loukkaavinta oli aikanaan hyväntahtoinen väittämä "kyllä sitä nuorena jaksaa". Olin valmis puukottamaan moisia typeryyksiä suoltavat. (En kuitenkaan tehnyt niin, ja nykyään potkin sammakot lattialta sivuun. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.)
Tuli vähän samanlainen tunne, kun olin kahvittelemassa naapurin kahdeksankymppisen leskirouvan luona. Ja hän jossain vaiheessa sanoi yliteatraalisesti: "kun teillä nuorilla on KOKO elämä edessänne, nauttikaa siitä". Ollaan molemmat hieman yli nelikymppisiä ja vaimolla etenevä hermostosairaus, oli jo tuolloin pyörätuolissa. Vastasin hymyillen: "No LOPPUelämä ainakin ja toki otetaan siitä irti se mitä voidaan..."
Olet siis huuliltalukutaitoinen? Siistiä!