Lue keskustelun säännöt.
Se hetki elämässä kun tajuaa, että oikeasti on ihan keskinkertainen tavis
26.01.2020 |
Miten olette handlanneet sen tilanteen kun suurinpiirtein varhaiskeski-iässä olette tajunneet, ettette ole sen kummoisempia kuin kukaan muukaan, eikä tilanne itse asiassa tule enää muuttumaan? Tavallisen keskinkertainen elämä takana ja edessä, yhtä kuutamolla kuin kaikki muutkin, tavoitteet vaan pienenee jne?
Kommentit (37)
Itselläni on ollut hieman kriisiä asian suhteen, kun tajuan että olen täysin keskinkertainen kaikessa oikeastaan. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pitänyt itseäni ihan keskivertona. Tai ainakin niin kauan kuin muistan.
Itse jotenkin aina kuvittelin, että tekisin jotain merkittävää ja että olisin verraten fiksu. No en. AP
Sain joskus mensa-testistä korkean tuloksen. Koin olevani älykäs ja syvällinen. Minulla oli lisävastuu kaikesta, olinhan toooosi älykkö. Oikein intellektuelli.
No nyt sitten tein testin ja sain tulokseksi 114. Olinkin ollut vain hölmö nuori tyttö, ja sen tajuaminen helpotti. Ihanaa sittenkin olla vain tavis! Jos pisteitä tulisi enemmän, en huolisi. Se että itse tein älystä rasitteen, aivan turhaa.
Hienoahan tuo on. Ikävämpi on tajuta olevansa kaikessa keskivertoa heikompi ja tyhmempi ja kaikin puolin surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli suuri helpotus antaa itselleni lupa olla tavis. En oikeastaan ole elänyt kovin taviselämää, olin kuuden laudaturin ylioppilas ja opiskelin aika erikoista alaa, kiusallisenkin tietoisena erityislahjakkuudestani. Sitten kuitenkin perheellistyin nuorena ja niin pois päin. Mutta nyt keski-ikäisenä elän turvallista, sopivasti tylsää keskiluokkaista taviselämää ja olen onnellinen kun ei tarvitse pinnistellä ollakseen jotain muuta. Lapsenikin ovat taviksia ja olen iloinen siitä.
Enemmistö on keskinkertaisia ja tavallisia. Sitähän keskinkertaisuus tarkoittaa, tavallisuutta, enemmistötilannetta. Että eipä tuossa mitään kummallista ole. Mitä odotat itsestäsi ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta ei ole kokemusta. Se, mitä olen itsestäni ajatellut, on vaihdellut paljonkin elämäni aikana, mutta koskaan en ole ajatellut olevani ihan tavallinen. Eikä kukaan muukaan ole koskaan sanonut minua tavalliseksi tai keskinkertaiseksi, vaikka mielipiteet minusta jakautuvat rajusti.
Vierailija kirjoitti:
Hienoahan tuo on. Ikävämpi on tajuta olevansa kaikessa keskivertoa heikompi ja tyhmempi ja kaikin puolin surkea.
Onhan se näinkin. Tai ehkä olenkin nimenomaan vielä tyhmempi kuin kuvittelinkaan. Mikään kun ei oikein ole ottanut tuulta alleen. Tai ehkä olenkin vain laiska. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tunne on hyvin vapauttava. Varsinkin sen oivalluksen kanssa, ettei kukaan ole hirveän kiinnostunut toistensa asioista, vaan kaikki keskittyvät lähinnä omiin asioihinsa.
Feel You, Ap.
Itseäni ei haittaa, mutta muutama ihminen on kyllä sanonut pettyneensä elämäni kulkuun, ihan ääneen vielä. Mitä minun alisuorittamiseni heille kuuluu? Loistaisivat itse, prkl!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain joskus mensa-testistä korkean tuloksen. Koin olevani älykäs ja syvällinen. Minulla oli lisävastuu kaikesta, olinhan toooosi älykkö. Oikein intellektuelli.
No nyt sitten tein testin ja sain tulokseksi 114. Olinkin ollut vain hölmö nuori tyttö, ja sen tajuaminen helpotti. Ihanaa sittenkin olla vain tavis! Jos pisteitä tulisi enemmän, en huolisi. Se että itse tein älystä rasitteen, aivan turhaa.
Mistä tiedät, kumpi tulos oli oikea?
Minä olen aina tiennyt olevani ihan keskinkertainen tavis. Enkä ole koskaan kaivannut sen suurempaa ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Feel You, Ap.
Itseäni ei haittaa, mutta muutama ihminen on kyllä sanonut pettyneensä elämäni kulkuun, ihan ääneen vielä. Mitä minun alisuorittamiseni heille kuuluu? Loistaisivat itse, prkl!
Törkeää. Minulle ei sinänsä ole kukaan sanonut koskaan mitään ja olen päässyt esim. urallani kyllä pidemmälle kuin muu sukuni. Mutta itselleni olen hieman tuottanut pettymyksen. Vielähän sitä ehtisi, mutta en usko että saan itsestäni irti mitään tämän kummempaa. AP
Jokin on mennyt pieleen kehityksessä, jos kuvittelee olevansa jonkin sortin erityisyksilö ja saavuttavansa suuria, ilman mitään perusteita sille. Onneksi ei ole tuollaista ongelmaa.
En oo koskaan halunnutkaan olla muuta kuin tavis. Taviksena oleminen on ihan parasta!
Minä olen tiennyt lapsesta lähtien olevani tavis. Se kuului kotikasvatukseen, koska vanhempani korostivat kohtelemaan muita samalla tavalla kuin itseään ja arvostamaan ja kunnioittamaan muita.
Ja uskon kaikkien ihmisten hyvyyteen ja jokainen meistä on jossakin asiassa hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Jokin on mennyt pieleen kehityksessä, jos kuvittelee olevansa jonkin sortin erityisyksilö ja saavuttavansa suuria, ilman mitään perusteita sille. Onneksi ei ole tuollaista ongelmaa.
No en nyt ole varsinaisesti kuvitellut olevani mikään ihmeellinen erityisyksilö, enkä ole koskaan asettanut itseäni muiden yläpuolelle. Kuvittelin vain, että saisin itsestäni irti enemmän, että tekisin jotain jolla olisi yhteiskunnalle suurempaa merkitystä.
Mutta ehkä jotain sitten meni pieleen että tuollaisia edes nuorempana ajattelin. Ihan hyvä näkökulma tuokin. Ehkä minusta on vaan tullut nyt keski-ikäistyttyäni normaalipäinen. :D AP
Picasson äiti oli kuulemma sanonut tälle jotenkin niin, että "jos alat sotilaaksi, sinusta tulee päällikkö , jos alat munkiksi, sinusta tulee paavi" mutta sen sijaan hän oli ryhtynyt taidemaalariksi ja hänestä tuli Picasso.
En itse ole koskaan kuvitellutkaan olevani mitään ihmeellistä tai tekeväni jotain suurta, joten ei ole ollut suurta pudotustakaan.