Voiko ihmissuhteissa siipeensä saanut melkein 50-vuotias nainen enää löytää hyvää ihmissuhdetta?

Anteeksi toisto. Kolmas lasi viiniä menossa.

Ap

Minäkin mietin ihan samoja

Tottahan toki. Aloin itse seurustelemaan 50-vuotiaan naisen kanssa ollessani alle nelikymppinen. Herkkua!

Samat speksit, itse olen tullut siihen tulokseen että olen onnellisempi jos en edes yritä. Täytyykin ottaa vähän viiniä...

Toki, mutta jos huikka maistuu ja/tai on ylipainoa niin forget it.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan toki. Aloin itse seurustelemaan 50-vuotiaan naisen kanssa ollessani alle nelikymppinen. Herkkua!

Siis itse naisena? Sehän se voisikin toimia, mutta kun on parantumaton hetero, ei se onnistu.

Kellään positiivisia tarinoita kerrottavaksi?

Kyllä voi. Itse erosin ex-aviomiehestäni v. 2011. Suhde oli kammottava (kyllä, mies oli todellakin narsisti, ja väkivaltainen sellainen). Olin vuosia itsekseni, kunnes v. 2018 49-vuotiaana tapasin nykyisen miesystäväni (hän on parisen vuotta itseäni nuorempi). Tämä on elämäni paras parisuhde. Aikuista rakkautta ja kumppanuutta, vilpitöntä toisen parhaan toivomista, toistemme auttamista ja tukemista aivan jokaikinen päivä. Ja seksikin on ihan mahtavaa, suuri syy siihen on varmasti se, että on kaikenkaikkiaan niin hyvä ja helppo olla tässä suhteessa. 

Tottakai voi, jos vain valitsee viisaasti. Löysin vuosi sitten itselleni unelmakumppanin treffipalstalta. Seuloin miesten profiilit tarkasti ja vastasin vain sellaisille, jotka ylsivät vaatimuksiini. Haaviini tarttui raitis, liikunnallinen, fiksu, kiltti, hellä, käsistään taitava, vähän itseäni nuorempi, hyvässä työssä oleva, koulutettu, naista arvostava ja terveelliset elämäntavat omaava mies, joka ei ole komea, mutta sydän on täynnä kultaa. Olemme edelleen rakastuneita ja luomassa tosissamme yhteistä tulevaisuutta loppuelämämme ajaksi. t. n48

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Itse erosin ex-aviomiehestäni v. 2011. Suhde oli kammottava (kyllä, mies oli todellakin narsisti, ja väkivaltainen sellainen). Olin vuosia itsekseni, kunnes v. 2018 49-vuotiaana tapasin nykyisen miesystäväni (hän on parisen vuotta itseäni nuorempi). Tämä on elämäni paras parisuhde. Aikuista rakkautta ja kumppanuutta, vilpitöntä toisen parhaan toivomista, toistemme auttamista ja tukemista aivan jokaikinen päivä. Ja seksikin on ihan mahtavaa, suuri syy siihen on varmasti se, että on kaikenkaikkiaan niin hyvä ja helppo olla tässä suhteessa. 

Ihanaa. Onnittelut sinulle!

Ukko37 kirjoitti:

Toki, mutta jos huikka maistuu ja/tai on ylipainoa niin forget it.

siis miehelle

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Itse erosin ex-aviomiehestäni v. 2011. Suhde oli kammottava (kyllä, mies oli todellakin narsisti, ja väkivaltainen sellainen). Olin vuosia itsekseni, kunnes v. 2018 49-vuotiaana tapasin nykyisen miesystäväni (hän on parisen vuotta itseäni nuorempi). Tämä on elämäni paras parisuhde. Aikuista rakkautta ja kumppanuutta, vilpitöntä toisen parhaan toivomista, toistemme auttamista ja tukemista aivan jokaikinen päivä. Ja seksikin on ihan mahtavaa, suuri syy siihen on varmasti se, että on kaikenkaikkiaan niin hyvä ja helppo olla tässä suhteessa. 

Kuulostaa mahtavalta, onnittelut! Itse mietin eroa ja varaudun siihen että tulen viettämään loppuelämäni yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi, jos vain valitsee viisaasti. Löysin vuosi sitten itselleni unelmakumppanin treffipalstalta. Seuloin miesten profiilit tarkasti ja vastasin vain sellaisille, jotka ylsivät vaatimuksiini. Haaviini tarttui raitis, liikunnallinen, fiksu, kiltti, hellä, käsistään taitava, vähän itseäni nuorempi, hyvässä työssä oleva, koulutettu, naista arvostava ja terveelliset elämäntavat omaava mies, joka ei ole komea, mutta sydän on täynnä kultaa. Olemme edelleen rakastuneita ja luomassa tosissamme yhteistä tulevaisuutta loppuelämämme ajaksi. t. n48

Hienoa että olet osannut toimia noin suunnitelmallisesti ja viisaasti ja että se on tuottanut hyvän lopputuloksen. Itsellä on niin huonoja kokemuksia parisuhteista että en uskalla enkä halua vielä edes etsiä mitään.

Voihan oki. - Minä olen yli 40 vuotias mies. en ole eläessäni ollu parisuhteessa -joten olen ehkä väärä vastaamaan, mutta silti aina oisinaan löydän itseni haaveilemasta ja unelmoimasta omasta kumppanista. Vaikka ihan hyvää ja tasapainoista elämää olen elänyt sinkkuna. Lieneekö tässä (sinkkuna viihtymisessäni) yksi syy siihen miksi en ole parisuhteessa ollut. Aseksiaali, seksuaalivähemmistöön kuuluva saati eriyisen konservaiivinen tai uskovainen en ole. Sen sijaan olen joskus aatellu, että osaisinko tai pystyisinkö oikeasti (enää) ketään Yhtä Erityistä rakasamaan ja elämään Hänen kanssaan parisuhteessa kun olen elänyt jo vuosia yksin; onnekseni en kuitenkaan yksinäisenä. -Toisaalta miksi en pystyisi...?    

Työkaverini erosi 49v ja uskoi, että suhteilu oli sitten siinä. Mitä vielä!

Jonkin verran oli kaikennäköistä perässäpyörijää, mutta pari vuotta erosta löysi nykyisen miehensä.

Tekivät molemmat ison muutoksen ja muuttivat maalle.

Hankit lisää viiniä ja sen hesarissa hypetetyn seksilelun, nyt alkuun. Sitten koira tai kissa.

Minä minä! Erosin 3 vuotta sitten ja uusi suhde tupsahti elämääni vuotta myöhemmin. Ja mikä parasta: olen lihava ja mulla on ruusufinni. Mutta ilmeisesti olen silti hekumallisen ihana ja haluttava. Eikä ole tarvetta juopotella!

Ikää nyt 54.

Isäni meni naimisiin viisikymppisen naisen kanssa.

Arvasin, että tartutaan tuohon viinijuttuun.

Ikävä tuottaa pettymys, jää kolmeen lasiin.

Ap

Alkoholisoituminen ei ehkä ole paras lähtökohta uuden ihmissuhteen löytämiselle. Ainakaan yksin kotona suoritettuna. Jospa lähdet ns. radalle ja alkoholisoidut ympäristössä, jossa on muita ihmisiä.