Jos henkilöllä on auktoriteetti kunnossa, ei hänen tarvitse kiroilla eikä huutaa
Muistatteko kouluajoilta niitä opettajia, joiden tunneilla kaikki olivat kunnolla kuin luonnostaan? Ainakin meillä oli, sekä mies- että naisopettajia.
Kommentit (4)
En kyllä minäkään muista mitään huutamista. Keskustellen aina mentiin. Kerran joku sijainen hermostui ja rikkoi karttakepin, koska luuli poikien pelleilevän, kun luokassa oli kolme Pekkaa.
Vaikka olisit kuinka ihmeopettaja auktoriteetin suhteen, on nuorissa niitäkin, jotka kokevat pakkomielteeksi koetella hyviäkin auktoriteetteja jo ihan periaatteen vuoksi. Ja nykykoulu tekee sellaisen hyvin helpoksi häiriköille ylisuojelemalla oppilaita hampaattomaksi tehdyiltä opettajilta, ja korostamalla kuinka kaiken pitää olla koko ajan hauskaa ja mielenkiintoista kärsivällisyyden taidon kokonaan kadottaneille kaikki-mulle-heti-nyt-lapsukaisille. Kun elämä ei ole koko ajan hauskaa ja mielenkiintoista, ja joskus tarvitaan tylsyyttä ja toistoja jonkin perusasian oppimiseen ennenkuin opittua voi alkaa soveltaa hauskasti ja mielenkiintoisesti.
Muistan yhden. Mutta muistan myös sen, että jos pelleili luokassa sai häneltä välittömästi osuman märästä sienestä.
Ei sen open tarvinnut kovin montaa kertaa sitä sientä heittää, että rauha pysyi oppilailla mielessä, mutta eipä kävisi sekään enää. Enkä ainakaan kuullut, että kukaan osumankaan saanut olisi traumatisoitunut, mitä tuntuu jotkut nykylapset tekevän silloinkin jos korottaa pelkkä ääntä, aiheestakin.
En kyllä muista. Huutamista oli kyllä harvemmin näillä opettajilla mutta kyllä sitä huutamistakin joutui välillä käyttämään vaikka olin melko rauhallisessa koulussa.