Kotiopetus

Kotiopetuksessa voi edetä omalla tahdillaan eikä aikaa mene ”joukkojen hallintaan”. Tuttavaperheen äiti joka kotikouluttaa kertoi että heillä menee keskimäärin 3,5 tuntia kouluun päivässä.

Jotkut kotikouluttaa esim siksi että autistinen tai muuten erilainen lapsi on joutunut koulussa jatkuvasti kiusatuksi.

Syitä on hyvin monenlaisia.

On esim.kiusaamistaustaa, ja koetaan viimein ainoana vaihtoehtona ottaa lapsi pois koulusta.

Voi olla myös sisäilmaongelma koulussa, tai esim.lähikoulu on lakkautettu.

Myös erilaiset maailmankatsomukset voivat olla syynä.

Ajatellaan lapsen esim.saavan liikaa huonoja vaikutteita muilta.

Niin ja tosiaan, yleensä perheen tehdessä tämän ratkaisun, on jompikumpi vanhempi jo valniiksi kotona, tai jättäytyy pois töistä.

Joo. Meillä esim. haluttiin kasvattaa kristilliseen maailmankatsomukseen. Ja hyvin onnistui, olemme koko perhe tyytyväisiä ratkaisuun. Lapset ovat nyt jo isoja. 

Youtubesta löytyy varmaan pilvin pimein kotikoulukanavia nykyään. Sieltä voi tutustua asiaan. Tämä koulumuoto yleistyy Jenkkilässä koko ajan, ja muuallakin. Mutta Jenkeissä ollaan uranuurtajia. Siellä yliopistot haluavat kotikoululaisia, koska he osaavat itsenäisen ja tehokkaan opiskelun ja ovat luovia. Tämä on tutkittu juttu.

Koulukiusaaminen, koulujen sisätilaongelmat, tasojen haasteet.

Vanhemman ei tarvitse opettaa kahdeksaa tuntia, päivässä, usein kait maks 4h menee päivässä. Oppilaalle helpompaa näin kuin että ensin päivän olisi koulussa ja illalla vielä vanhemman kanssa koulua ns tukiopetuksena, kukas lapsi tällaista jaksaisi?

Mun yksi lapsi kävi yläkoulun kotikoulussa kiusaamisten vuoksi. En lopettanut sen vuoksi töitä, toki osan töistäni tein etänä.

Olen luokanopettaja ja hyvin voisin kuvitella ottavani lapset kotikoulun. Tällä hetkellä molemmilla on mukava, rauhallinen ja pieni luokka, hyvä opettaja ja kavereita, ylipäätään viihtyvät hyvin.

Ennen muuttoa olin aivan mitta täynnä kouluun ja toki myös ammattini vuoksi tiedän mitä se usein on. Enää ei voi sanoa edes mitä se pahimmillaan on, vaan alkaa olla ihan perussettiä ainakin isommissa kaupungeissa.

Tasoerot on ihan toivottomat. Osa oppii lukemaan 4-5-vuotiaana ja lukee jo eskarissa monta kirjaa viikossa. Osan lukeminen tökkii vielä tokalla ja kokonaisen kirjan lukeminen on työlästä edelleen neljännelläkin. Tämä vaikeuttaa ihan kaikkea äikästä reaaliaineisiin kun ei ymmärrä lukemaansa jne. Silti kaikki tungetaan samoille oppitunneille, koska tasoryhmät leimaisivat ja kaikki pitää tasapäistää. Taitavat odottavat vuosia, että muut saisivat kiinni.

Sama homma matikassa ja kielissä. Hitaimman mukaan mennään.

Ja hidasta se toden totta on, koska odotellaan, että joku häirikkö lopettaa pulpettien välissä konttailun ja kiukuttelun. Yksi suutuspäissään paiskoo pulpetin nurin. Yksi karkaa heti tilaisuuden tullen. Läksyjä on monella tekemättä, kukaan kotona ei valvo. Diagnooseja on monella, osalla ei vanhemmat saa aikaiseksi tosin viedä tutkimuksiin tai näe mitään ongelmaa. Ennen käytösongelmaiset oli omissa porukoissaan, nyt häiritsevät kaikkien opiskelua riehumisellaan, huudolla ja väkivaltaisella käytöksellä. Sairaalakoulutkin on täynnä, joten tavallisista luokista tehdään avohoitoloita.

Opetuskieli on vaihtunut selkokieleen, koska iso osa ei osaa edes suomea. Edetään hi-taas-ti.

Kirjoihin ei ole varaa. Retkiin ei ole varaa. Kuviksessa ei ole materiaaleja. Rakennukset on homeessa ja ne onnekkaat, jotka saavat uuden puhtaan koulun joutuvat avokonttoriin ja säkkituoleille opiskelemaan.

Joten kyllä, näen kotikoulussa paljon hyviä puolia.

Homeiset koulut, sekavat ja riitaisat opetusjärjestelyt, lasten heittely epämääräisesti kesken kouluputken.

Vierailija kirjoitti:

Olen luokanopettaja ja hyvin voisin kuvitella ottavani lapset kotikoulun. Tällä hetkellä molemmilla on mukava, rauhallinen ja pieni luokka, hyvä opettaja ja kavereita, ylipäätään viihtyvät hyvin.

Ennen muuttoa olin aivan mitta täynnä kouluun ja toki myös ammattini vuoksi tiedän mitä se usein on. Enää ei voi sanoa edes mitä se pahimmillaan on, vaan alkaa olla ihan perussettiä ainakin isommissa kaupungeissa.

Tasoerot on ihan toivottomat. Osa oppii lukemaan 4-5-vuotiaana ja lukee jo eskarissa monta kirjaa viikossa. Osan lukeminen tökkii vielä tokalla ja kokonaisen kirjan lukeminen on työlästä edelleen neljännelläkin. Tämä vaikeuttaa ihan kaikkea äikästä reaaliaineisiin kun ei ymmärrä lukemaansa jne. Silti kaikki tungetaan samoille oppitunneille, koska tasoryhmät leimaisivat ja kaikki pitää tasapäistää. Taitavat odottavat vuosia, että muut saisivat kiinni.

Sama homma matikassa ja kielissä. Hitaimman mukaan mennään.

Ja hidasta se toden totta on, koska odotellaan, että joku häirikkö lopettaa pulpettien välissä konttailun ja kiukuttelun. Yksi suutuspäissään paiskoo pulpetin nurin. Yksi karkaa heti tilaisuuden tullen. Läksyjä on monella tekemättä, kukaan kotona ei valvo. Diagnooseja on monella, osalla ei vanhemmat saa aikaiseksi tosin viedä tutkimuksiin tai näe mitään ongelmaa. Ennen käytösongelmaiset oli omissa porukoissaan, nyt häiritsevät kaikkien opiskelua riehumisellaan, huudolla ja väkivaltaisella käytöksellä. Sairaalakoulutkin on täynnä, joten tavallisista luokista tehdään avohoitoloita.

Opetuskieli on vaihtunut selkokieleen, koska iso osa ei osaa edes suomea. Edetään hi-taas-ti.

Kirjoihin ei ole varaa. Retkiin ei ole varaa. Kuviksessa ei ole materiaaleja. Rakennukset on homeessa ja ne onnekkaat, jotka saavat uuden puhtaan koulun joutuvat avokonttoriin ja säkkituoleille opiskelemaan.

Joten kyllä, näen kotikoulussa paljon hyviä puolia.

Tuohon, että ennen käytösongelmaiset oli koulussa omissa porukoissaan on pakko todeta, että eivät olleet. Ne olivat koulussa usein niitä pahimpia kiusaajia jo 80- ja 90-luvulla, kun kävin itse koulua.

Noissa tasoeroissa näkyvät käsittääkseni jo yhteiskunnan eriarvoisuus. Ne ovat yleensä köyhimpiä tai muuten vaikeista perheolosuhteista tulevia lapsia, jotka pärjäävät koulussa huonommin? Eriarvoisuuteen ja yhteiskunnan jakautumiseen pitäisi puuttua ja äkkiä, sillä autettaisiin myös huonommin pärjääviä lapsia koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luokanopettaja ja hyvin voisin kuvitella ottavani lapset kotikoulun. Tällä hetkellä molemmilla on mukava, rauhallinen ja pieni luokka, hyvä opettaja ja kavereita, ylipäätään viihtyvät hyvin.

Ennen muuttoa olin aivan mitta täynnä kouluun ja toki myös ammattini vuoksi tiedän mitä se usein on. Enää ei voi sanoa edes mitä se pahimmillaan on, vaan alkaa olla ihan perussettiä ainakin isommissa kaupungeissa.

Tasoerot on ihan toivottomat. Osa oppii lukemaan 4-5-vuotiaana ja lukee jo eskarissa monta kirjaa viikossa. Osan lukeminen tökkii vielä tokalla ja kokonaisen kirjan lukeminen on työlästä edelleen neljännelläkin. Tämä vaikeuttaa ihan kaikkea äikästä reaaliaineisiin kun ei ymmärrä lukemaansa jne. Silti kaikki tungetaan samoille oppitunneille, koska tasoryhmät leimaisivat ja kaikki pitää tasapäistää. Taitavat odottavat vuosia, että muut saisivat kiinni.

Sama homma matikassa ja kielissä. Hitaimman mukaan mennään.

Ja hidasta se toden totta on, koska odotellaan, että joku häirikkö lopettaa pulpettien välissä konttailun ja kiukuttelun. Yksi suutuspäissään paiskoo pulpetin nurin. Yksi karkaa heti tilaisuuden tullen. Läksyjä on monella tekemättä, kukaan kotona ei valvo. Diagnooseja on monella, osalla ei vanhemmat saa aikaiseksi tosin viedä tutkimuksiin tai näe mitään ongelmaa. Ennen käytösongelmaiset oli omissa porukoissaan, nyt häiritsevät kaikkien opiskelua riehumisellaan, huudolla ja väkivaltaisella käytöksellä. Sairaalakoulutkin on täynnä, joten tavallisista luokista tehdään avohoitoloita.

Opetuskieli on vaihtunut selkokieleen, koska iso osa ei osaa edes suomea. Edetään hi-taas-ti.

Kirjoihin ei ole varaa. Retkiin ei ole varaa. Kuviksessa ei ole materiaaleja. Rakennukset on homeessa ja ne onnekkaat, jotka saavat uuden puhtaan koulun joutuvat avokonttoriin ja säkkituoleille opiskelemaan.

Joten kyllä, näen kotikoulussa paljon hyviä puolia.

Tuohon, että ennen käytösongelmaiset oli koulussa omissa porukoissaan on pakko todeta, että eivät olleet. Ne olivat koulussa usein niitä pahimpia kiusaajia jo 80- ja 90-luvulla, kun kävin itse koulua.

Noissa tasoeroissa näkyvät käsittääkseni jo yhteiskunnan eriarvoisuus. Ne ovat yleensä köyhimpiä tai muuten vaikeista perheolosuhteista tulevia lapsia, jotka pärjäävät koulussa huonommin? Eriarvoisuuteen ja yhteiskunnan jakautumiseen pitäisi puuttua ja äkkiä, sillä autettaisiin myös huonommin pärjääviä lapsia koulussa.

Niin, monesti ihmisillä joilla on elämässä paljon ongelmua, työttömyyttä, kouluttamattomuutta, rahahuolia jne, on myös vähiten kiinnostusta lasten koulunkäyntii ja aiihen työhön mitä se vaatii myös kodeista.

Nythän tähänkin on haettu parannusta mm.pidentämällä oppivelvollisuya ikärajaa.

Lähes kuka tahansa normaaliälyinen korkeastikoulutettu pystyy kotikoulussa tarjoamaan saman tai enemmän, mitä koulutettu opettaja nykymuotoisessa peruskoulussa, koska kotona ei tarvitse kokemusta ryhmänhallinnassa jne. Kädet on opettajalla sidottu, ei ole enää niin paljon merkitystä aineenhallinnalla kun aika menee aivan kaikkeen muuhun. Nykyään painopiste on lähinnä ryhmänhallinnassa ja oppilashuollossa, kaikki aika ja energia valuu niihin.

Kotikoulussa lapsi saa aivan taatusti tasokkaampaa opetusta ja itselleen sopivalla tasolla ja tahdilla. Kaikkea ehtii enemmän, materiaalit riittää, aikaa ei mene hukkaan.

Ryhmätöistä nyt toki jää paitsi, sisarusten kanssa sekin ratkeaa. Tosin en tiedä mitä sekin nyt sitten haittaa jos ei opi ja totu tekemään ilmiöryhmätöitä yksin kun muut ryhmässä loisii mukana laiskotellen. Väitän, että kotikoulussa valmistuu oma-aloitteisia, tehokkaita ja hyvät suunnittelutaidot omaavia nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luokanopettaja ja hyvin voisin kuvitella ottavani lapset kotikoulun. Tällä hetkellä molemmilla on mukava, rauhallinen ja pieni luokka, hyvä opettaja ja kavereita, ylipäätään viihtyvät hyvin.

Ennen muuttoa olin aivan mitta täynnä kouluun ja toki myös ammattini vuoksi tiedän mitä se usein on. Enää ei voi sanoa edes mitä se pahimmillaan on, vaan alkaa olla ihan perussettiä ainakin isommissa kaupungeissa.

Tasoerot on ihan toivottomat. Osa oppii lukemaan 4-5-vuotiaana ja lukee jo eskarissa monta kirjaa viikossa. Osan lukeminen tökkii vielä tokalla ja kokonaisen kirjan lukeminen on työlästä edelleen neljännelläkin. Tämä vaikeuttaa ihan kaikkea äikästä reaaliaineisiin kun ei ymmärrä lukemaansa jne. Silti kaikki tungetaan samoille oppitunneille, koska tasoryhmät leimaisivat ja kaikki pitää tasapäistää. Taitavat odottavat vuosia, että muut saisivat kiinni.

Sama homma matikassa ja kielissä. Hitaimman mukaan mennään.

Ja hidasta se toden totta on, koska odotellaan, että joku häirikkö lopettaa pulpettien välissä konttailun ja kiukuttelun. Yksi suutuspäissään paiskoo pulpetin nurin. Yksi karkaa heti tilaisuuden tullen. Läksyjä on monella tekemättä, kukaan kotona ei valvo. Diagnooseja on monella, osalla ei vanhemmat saa aikaiseksi tosin viedä tutkimuksiin tai näe mitään ongelmaa. Ennen käytösongelmaiset oli omissa porukoissaan, nyt häiritsevät kaikkien opiskelua riehumisellaan, huudolla ja väkivaltaisella käytöksellä. Sairaalakoulutkin on täynnä, joten tavallisista luokista tehdään avohoitoloita.

Opetuskieli on vaihtunut selkokieleen, koska iso osa ei osaa edes suomea. Edetään hi-taas-ti.

Kirjoihin ei ole varaa. Retkiin ei ole varaa. Kuviksessa ei ole materiaaleja. Rakennukset on homeessa ja ne onnekkaat, jotka saavat uuden puhtaan koulun joutuvat avokonttoriin ja säkkituoleille opiskelemaan.

Joten kyllä, näen kotikoulussa paljon hyviä puolia.

Tuohon, että ennen käytösongelmaiset oli koulussa omissa porukoissaan on pakko todeta, että eivät olleet. Ne olivat koulussa usein niitä pahimpia kiusaajia jo 80- ja 90-luvulla, kun kävin itse koulua.

Noissa tasoeroissa näkyvät käsittääkseni jo yhteiskunnan eriarvoisuus. Ne ovat yleensä köyhimpiä tai muuten vaikeista perheolosuhteista tulevia lapsia, jotka pärjäävät koulussa huonommin? Eriarvoisuuteen ja yhteiskunnan jakautumiseen pitäisi puuttua ja äkkiä, sillä autettaisiin myös huonommin pärjääviä lapsia koulussa.

Ennen oli erityiskoulut ja tarkkisluokat vaikeimmille tapauksille. Kiusaajia on ollut aina. Nyt heidän lisäkseen luokassa on liuta näitä entismaailman väkivaltaisia ja sekavia tarkkisluokkatapauksia. Heidän vahtiminen vie kohtuuttoman paljon aikaa muilta.

Tasoerot on myös hälyyttäviä. Osalla johtuu kotioloista, se on selvää. Mutta on myös valitettavasti niin, että kaikkia ei pystytä tasapäistämään, vaikka kotiolot olisi ihan yhtenevät ja reilua olisi, että myös taitava ja lahjakas lapsi saisi oppia uutta ja kehittyä. Nyt niin ei ole.

Tämä on ehkä vähän tabukin etenkin opetusalasta puhuttaessa, mutta onhan se fakta, että jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Jos vanhemmat ovat kaksi oppimisvaikeuksista elämänkoululaista peruskoulun päättötodistuksen keskiarvolla 5, niin ei jälkeläinen välttämättä ole ihan akateemisesti lahjakkaimmasta päästä. Poikkeuksia on ilman muuta ja olettaa ei näin voi koskaan etukäteen. Usein myös akateemisesti lahjakkaat, mahdollisesti korkeakoulutetut pariutuvat keskenään. Ei valtio pysty ihmisten parinvalintaan puuttumaan ja kyllä se jollain tapaa jälkeläisissä näkyy. Lahjakkuudessa, kasvatuksessa jne. Ja vaikka olosuhteet tehtäisiin keinotekoisesti samanlaisiksi, ihmiset on silti lähtökohdiltaan erilaisia, koska geeneilleen ei mitään voi.

On minusta väärin, että lahjakkaita ja nykyään monessa koulussa ihan normaalitaitoisia ei ehditä opettamaan, vaan he pärjäävät omillaan. Eivät tosin juurikaan uuttakaan opi vuoden aikana. Tasoryhmät olisi kyllä ihan keskustelu arvoinen asia jos ei haluta, että kohta meillä on ikäluokkia, joissa kaikki ovat tasapäisen heikkoja. Lahjakkaammat eivät myöskään opi tekemään töitä koulumenestyksen eteen ja alittavat oman potentiaalisen tasonsa. Ei sekään kyllä tämän maan etu ole.

Meillä pojat kävi 5-9.lk kotikoulussa. Hyvillä todistuksilla molemmat lähti lukioon ja toinen on jo jatko-opinnoissakin unelma-alallaan. Olen iloinen, että ehdittiin huomioida "koulussa" myös molempien vahvuuksia ja kiinnostuksia. Se kantoi hedelmää. Meillä päivät oli 0-6h välillä, urakkatyötä ja aikaa ei mennyt hukkaan. Taukoja sai pitää kun halusi työn ohessa ja myös välillä tehtiin töitä illalla ja päivällä vapaata. lomat oli joustavia myös. Sopi meille enemmän kuin hyvin.

Kellään alakouluikäistä nyt kotikoulussa? Mielelläni kuulisin järjestelyistä ja miten toteutatte? Käykö lapsi kokeissa koulussa vai miten arviointi menee? Ostetaanko kirjat itse? Entä sähköinen oppimateriaali?

Vielä huhuilen jos löytyisi kokemuksia?

Up

Meillä lapset ovat käyneet ihan tavallista suomalaista peruskoulua ja lukiota. Asumme Espoon merenaranta-alueella.  Omakoti -ja pientaloaluella ei ole lainkaan vuokrataloja, jonne PK-seudulla pesiytyy paljon ongelma-asukkaita tavisten joukkoon. Lapset käyvät niillä alueilla vain päivähoidossa koulussa.  Jos muuttaa kalliimmalle alueelle asumaan ovat koulutkin ihan erilaisia. Pojatkin ovat ahkeria koulussa, eikä meidän lapset ihaile mitään rosvojengejä. Sekin auttaa asia että naapurusto on sitä varakkaampaa väkeä,  ei ole niin paljon katkeroituneita ja apaattisia vanhempia. Lapset tarvitsevat myös kavereita sosiaalisia verkostoita varten . En lainkaan hyväksy kotiopetusta vaan tarkkaa valintaa asuialueen koulusta. Ruotsista tullaankin nyt Suomeen Ahvenanmaalle ruotsi kieliseen kouluun. Siellä asuu ahkeria ja kunnollisia ihmisiä.

17,miten teidän opetusta valvotaan?

Ketkä valvovat? miten he antavat palautetta?