Mitä ajattelette tällaisesta ystävyydestä?

Kuulostas ongelman olevan ennemminkin sinussa.

Sinä vain et ole niinsanottu tärkeä ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostas ongelman olevan ennemminkin sinussa.

Ahaa, kerrotko miten?

Jos hän ei koskaan ota oma-aloitteisesti yhteyttä sinuun niin anna olla.  Ystävyys on vastavuoroista. Jos sitä ei tapahdu, se ei ole ystävyyttä, joten unohda hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostas ongelman olevan ennemminkin sinussa.

Ahaa, kerrotko miten?

Suostut kohteluun, joka ilmiselvästi aiheuttaa itsellesi negatiivisia tunteita.

Eli, jos sinä et pitäisi yhteyttä niin ette olisi missään tekemisissä? Ei ole ystävä. Jos vetoaa kiireeseen niin hällä on muita ystäviä ja tekemistä ja on joskus kanssasi, jos muuta ei ole.

En pitäisi ystävänä.

Minä päätin olla kysymättä tuollaiselta "ystävältä" mitään, kas kummaa emme ole nähneet yli vuoteen :D

Ei sitten niin kovin tärkeä ystävä ollutkaan...

Minä olen muutamalle tuollainen ap:n kuvailema ystävä.

Syy: joka kerta kun tapaan näitä henkilöitä, mietin että miksi taas kiusaan itseäni. En saa tapaamisista itselleni yhtään mitään. Yksi osaa loukata minua joka kerta eikä itse edes huomaa sitä. Hän on luokkaa "super-rehellinen" ja saattaa esim haukkua kotiamme jos kysyn mielipidettä jostain huonekalusta.

Eli 100% tämä ystäväsi ei pistäisi pahakseen vaikka että enää tapaisi.

Kerron vielä että kerran yksi tällainen ärsyttävä henkilö kysyi että miksi en koskaan soita hänelle. Hänellä oli tiukka äänensävy. En muista mitä vastasin mutta mielessä ajattelin että tuota noitaa en enää nää

Pidät häntä ystävänäsi ja hän sinua kaverinaan. Tuskin asiassa on mitään sen kummempaa. 

Jotkut vain ovat tuollaisia ajattelemattomia ja luottavat siihen, että ystävyys pysyy kasassa vähemmälläkin vaivalla.  Elämäntilanne voi myös vaikuttaa, jos on kiireinen työ ja perhettä vastuullaan?

Tottakai sitä tuntee oman olonsa vähän nöyryytetyksi, jos yksin vastaa tapaamisten järjestämisestä ja toinen pompottaa tapaamisaikojen kanssa.

Hyvä keino on vaan ottaa etäisyyttä ja aikalisää. Jättää hänet ihan omaan rauhaansa. Somessa voi jättää seuraamatta hänen menojaan, keinot siihen ovat niin helpot, ja luottaa siihen ettei häntä enää mieti parin viikon jälkeen ollenkaan. Antaa ajan näyttää onko teillä enää asiaa toisillenne.

Vaikka se tuntuisi kipeältä myöntää itselleen, ettei enää merkitse toiselle samalla tavalla kuin ennen, niin se on kuitenkin parempi myöntää kuin kiusata itseään miettimällä miksi toinen on mitä on. 

Tai jos tuntuu keväällä tai kesällä kiinnostusta ottaa yhteyttä, niin osaat jo silloin suhtautua hänen hömpötyksiinsä kiireittensä kanssa neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen muutamalle tuollainen ap:n kuvailema ystävä.

Syy: joka kerta kun tapaan näitä henkilöitä, mietin että miksi taas kiusaan itseäni. En saa tapaamisista itselleni yhtään mitään. Yksi osaa loukata minua joka kerta eikä itse edes huomaa sitä. Hän on luokkaa "super-rehellinen" ja saattaa esim haukkua kotiamme jos kysyn mielipidettä jostain huonekalusta.

Eli 100% tämä ystäväsi ei pistäisi pahakseen vaikka että enää tapaisi.

Kerron vielä että kerran yksi tällainen ärsyttävä henkilö kysyi että miksi en koskaan soita hänelle. Hänellä oli tiukka äänensävy. En muista mitä vastasin mutta mielessä ajattelin että tuota noitaa en enää nää

Hienoa kun olet siinä, meinaan olen aina halunnut kysyä sinun kaltaiselta ihmiseltä, että miksi kysyt joltain jotain mielipidettä jostain huonekalustasi tai vaatteistasi tai mistään, kuten sinun tyyppiset ihmiset kysyy. Miksi laitat toisen kiusalliseen tilanteeseen, että hän joutuu sanomaan jotain asiasta mikä ei kosketa häntä mitenkään eikä liity mitenkään häneen? Näin ollen myöskään ei mitenkään käy hänen mielessään eikä liikuta tippaakaan. Mikä tämän kysymisen taustalla on? Huonekaluhan on sinun, miksi kenenkään mielipide olisi sinulle tärkeä? Mitä sillä mielipiteellä tekee? Jos sanon että nojatuolisi on ruma niin poltatko sen? Jos sanon, että se on hieno niin ostatko 12 kpl samanlaisia kotiisi seuraavana päivänä? Mikä idea tällä kysymisellä on?

Turha näitä on ylianalysoida. Siis esim. tuo että tarkoituksellisesti ignooraisi juuri sinut siellä somessa vaikka muuten onkin siellä aktiivinen. Ystäväsi on ehkä oppinut vähän hyvälle tuossa mielessä, että häneen otetaan yhteyttä kun haluatte olla tekemisissä. Ystävän tunnistaa myös siitä, että hännen kanssaan voi keskustella kaikesta. Pystyisitkö siis ottamaan tämän esille hänen kanssaan, että koet ystävyytenne hoidon jääneen enemmän sinun vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen muutamalle tuollainen ap:n kuvailema ystävä.

Syy: joka kerta kun tapaan näitä henkilöitä, mietin että miksi taas kiusaan itseäni. En saa tapaamisista itselleni yhtään mitään. Yksi osaa loukata minua joka kerta eikä itse edes huomaa sitä. Hän on luokkaa "super-rehellinen" ja saattaa esim haukkua kotiamme jos kysyn mielipidettä jostain huonekalusta.

Eli 100% tämä ystäväsi ei pistäisi pahakseen vaikka että enää tapaisi.

Kerron vielä että kerran yksi tällainen ärsyttävä henkilö kysyi että miksi en koskaan soita hänelle. Hänellä oli tiukka äänensävy. En muista mitä vastasin mutta mielessä ajattelin että tuota noitaa en enää nää

Hienoa kun olet siinä, meinaan olen aina halunnut kysyä sinun kaltaiselta ihmiseltä, että miksi kysyt joltain jotain mielipidettä jostain huonekalustasi tai vaatteistasi tai mistään, kuten sinun tyyppiset ihmiset kysyy. Miksi laitat toisen kiusalliseen tilanteeseen, että hän joutuu sanomaan jotain asiasta mikä ei kosketa häntä mitenkään eikä liity mitenkään häneen? Näin ollen myöskään ei mitenkään käy hänen mielessään eikä liikuta tippaakaan. Mikä tämän kysymisen taustalla on? Huonekaluhan on sinun, miksi kenenkään mielipide olisi sinulle tärkeä? Mitä sillä mielipiteellä tekee? Jos sanon että nojatuolisi on ruma niin poltatko sen? Jos sanon, että se on hieno niin ostatko 12 kpl samanlaisia kotiisi seuraavana päivänä? Mikä idea tällä kysymisellä on?

Kun kysyin ystävältä huonekaluista, kysyin onko tämä tv taso mielestäsi liian suuri tähän tilaan. "Ystävä" vastaa: se on aivan kamala!! Ja nauraa ettei koskaan ostaisi sellaista.

En kysy koskaan keneltäkään että hei, onko sohvani hieno? Tai mitä mieltä olet paidastani? Mitä minä sillä tietoa teen? Mutta voin keskustella esim sisustuksesta edellä mainitsemallani tavalla. Ja jos siihen joku vastaa haukkumalla, on tyyppi ihan outo. Tämä super-rehellinen tyyppi saattaa käydä itsekseen meidän jääkaapissa ja ottaa ruokaa. Kerran otti meiltä ruokaa kaapista ja lämmitti sitä itselleen. Sanoi että on hän parempaakin risottoa syönyt.

Että sellainen tyyppi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen muutamalle tuollainen ap:n kuvailema ystävä.

Syy: joka kerta kun tapaan näitä henkilöitä, mietin että miksi taas kiusaan itseäni. En saa tapaamisista itselleni yhtään mitään. Yksi osaa loukata minua joka kerta eikä itse edes huomaa sitä. Hän on luokkaa "super-rehellinen" ja saattaa esim haukkua kotiamme jos kysyn mielipidettä jostain huonekalusta.

Eli 100% tämä ystäväsi ei pistäisi pahakseen vaikka että enää tapaisi.

Kerron vielä että kerran yksi tällainen ärsyttävä henkilö kysyi että miksi en koskaan soita hänelle. Hänellä oli tiukka äänensävy. En muista mitä vastasin mutta mielessä ajattelin että tuota noitaa en enää nää

Hienoa kun olet siinä, meinaan olen aina halunnut kysyä sinun kaltaiselta ihmiseltä, että miksi kysyt joltain jotain mielipidettä jostain huonekalustasi tai vaatteistasi tai mistään, kuten sinun tyyppiset ihmiset kysyy. Miksi laitat toisen kiusalliseen tilanteeseen, että hän joutuu sanomaan jotain asiasta mikä ei kosketa häntä mitenkään eikä liity mitenkään häneen? Näin ollen myöskään ei mitenkään käy hänen mielessään eikä liikuta tippaakaan. Mikä tämän kysymisen taustalla on? Huonekaluhan on sinun, miksi kenenkään mielipide olisi sinulle tärkeä? Mitä sillä mielipiteellä tekee? Jos sanon että nojatuolisi on ruma niin poltatko sen? Jos sanon, että se on hieno niin ostatko 12 kpl samanlaisia kotiisi seuraavana päivänä? Mikä idea tällä kysymisellä on?

Siinä on varmaan se idea, että ystävän kanssa voisi jakaa iloaan uudesta hankinnasta?  Jos ystäväkin kehuu, niin sitä tulee kaksin verroin iloiseksi kun saa vahvistusta omalle ajatukselleen.

Mitä iloa on ns. ystävästä jos tämä ei tuota iloa eikä myöskään jaa mitään iloa?

Jos ystävyys perustuu aktiivisuuteesi ja lopahtaisi, jos et olisi aktiivinen, suhteenne ei ole tasapainossa, eikä hänen puoleltaan ehkä ystävyyttä ollenkaan. Ehkä kannattaa jättäytyä tuosta pois, koska se hämmentää mieltäsi - syystäkin - kun et oikein tiedä, missä mennään. Joskus ystävyydet, kaveruudet ja tuttavuudet vain hiipuvat pois. Hyväksy se ja keskity heihin, jotka ovat oikeita ystäviäsi, joiden kanssa on vastavuoroisuutta ja jotka rikastuttavat ja ilahduttavat elämääsi.