Lapsellani on kovia työpäiviä!
Hän on luokan menestyjä, niin sosiaalisesti kuin oppiaineissakin. Häntä ei todellakaan päästetä helpolla.
Lapsi kokee tehneensä pitkän työpäivän, kun on joutunut huolehtimaan erityisoppilaasta. Välillä valinnainen aine pelastaa hänet rauhallisempaan ympäristöön, mutta ei edes joka päivä! On aivan varmaa, että istumajärjestys menee aina niin, että hänellä ei ole rauhallista vieruskaveria tai ryhmää ja hän toimii opettajan apuna, vastaten jopa luokan pahimmasta häiriköstä! Kun hän tulee kotiin, hän kertoo kaiken. Koulusta tulee aina kiitosta. Hän ehdottaa välillä, että pääsisi helpommalla, niinkuin suurin osa luokkaa, mutta ei vaan kun ei.
Kommentit (11)
Siis onko lapsesi oppilas vai opettaja koulussa?
Hän on oppilas ja hän oppii itse, opettaa toisia ja pitää yleistä rauhaa yllä. Hänellä on pelisilmää, miten rauhoittaa toisia lapsia. Työjako luokassa menee tällä hetkellä niin, että opettaja opettaa muita, lapseni erityisoppilasta, jolla on oppimisvaikeuksia ja lapseni tekee sitten kotona omat tehtävänsä. Aikaisemmin lapseni opetti toista erityisoppilasta, jolla menee nyt paremmin. Tämä oppilas sai itsetuntoaan ylös lapseni avulla ja keskittyy nykyään opiskeluun.
Oikeastaan tämä on ainut tapa selviytyä koulussa, että auttaa opettajaa. Opettaja tarvitsisi työparin, mutta jos koulu ei sitä rahoita, niin se on lapseni, joka hoitaa kovia työpäiviä jatkossakin!
5.
Okei, askarrellaan lasten kanssa teille mitali ja laitetaan postiin : )
Niin olisi sinun vastuulla olla sen lapsen puolella, joten pitäisikö sinun tehdä asialle jotakin?
Mitaleita on tullut. Niistä ei ole aina lohduksi. Toisaalta ymmärrän, että lapsestani kasvaa tätä menoa vahvat elämänhallintataidot omaava yksilö, jolla on tiet auki useampaan suuntaan. Saa nähdä minkä uran hän valitsee. Vanhempana minulla on kuitenkin velvollisuus seurata hänen jaksamistaan ja välillä puuttua koulupäivien sisältöön.
5.
Vierailija kirjoitti:
Mitaleita on tullut. Niistä ei ole aina lohduksi. Toisaalta ymmärrän, että lapsestani kasvaa tätä menoa vahvat elämänhallintataidot omaava yksilö, jolla on tiet auki useampaan suuntaan. Saa nähdä minkä uran hän valitsee. Vanhempana minulla on kuitenkin velvollisuus seurata hänen jaksamistaan ja välillä puuttua koulupäivien sisältöön.
5.
Todennäköisesti on loppuun palannut ennen kuin on edes aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä ja jää parikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle ja kertää pehmoleluja.
Hän ei voi luonteelleen mitään. Ulospäin suuntautuneena ja energisenä hän nousee ylös ja tarttuu toimeen. Jos koulu ei kuuntele, lapseni jää herkemmin kotiin viettämään vapaapäivän, kun minä päätän niin. Tarkoitus on torjua loppuunpalamista. Hän vaihtaa koulua ensi vuonna, mutta siihen asti kerätään näitä kokemuksia.
5.
Kutsun koulupäiviä työpäiviksi.
ap
Tämä on niin totta nykypäivänä. Ei ole helppoa elämä menestyjilläkään. Moni tyytyy olemaan tavallinen. Voihan sitä myöhemmin yrittää enemmän!