Pelolla ei kilpailuja voiteta eikä tervettä itsetuntoa ylläpidetä.
Haluan osoittaa oman tukeni näille 13 urhealle muodostelmaluistelijalle rohkeudesta tuoda, vaikeuksista ja tuen hitaudesta huolimatta, ilmi jo vuosia jatkunut nöyryyttäminen ja halventava käytös. Olen itse luistellut kyseisen valmentajan alaisuudessa ja kokenut omakohtaisesti sekä nähnyt kuinka kauas kantoiset seuraamukset ilkeillä sanoilla ja teoilla, nöyryyttämisellä joukkueen edessä on. Kysymys ei ole vain hetkellisestä häpeästä, nöyryytyksestä, kivusta, tuskasta ja riittämättömyyden tunteesta vaan nuo jäävät elämään mielenterveyshäiriönä vuosiksi eteenpäin, pahimmassa tapauksessa invalidisoiden ja itsetunnon musertaen. Lainaten HS:n artikkelikirjoituksessa kirjoittaneen psykologian tohtorin sanoja tähän aiheeseen liittyen "Tällainen käytös vahingollista myös aikuisellekin."
Eräs huippu uransa jo lopettanut urheilija kommentoi hyvin hyvän valmentajan ominaisuuksia sanoen että lajinsa huippu urheiljia ei tiedosta ja teknisyydestä huolimatta ole välttämättä hyvä valmentaja, sillä hyvältä valmentajalta vaaditaan muutakin mm. hyviä ihmissuhde taitoja ja kykyä positiiviseen psyykkiseen valmentamiseen. Tällöin urheilijoista saadaan paras tulos ulos ja säilytetään terve itsetunto ja usko itseen. Pelolla ja kiristämisellä ei kilpailuja voiteta, ja se näkyy viime kädessä sijoituksissa.
Totuuden edessä toivonkin kyseisen valmentajan ottavan vihdoin ja viimein vastuu omista sanoistaan ja teoistaan, joilla on luistelijoille ja heidän vanhemmilleen ollut kauas kantoiset seuraamukset.
Pari henkilöä ja kysymys voi vielä olla omasta kokemuksesta mutta silloin kuin noiden parin henkilön taakse tulee seisomaan päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän saman kokeineita on kysessä aito ongelma. Tämän totuuden peiliin katsominen on ensimmäinen askel kohti parempaa huomista. Toivon todellakin että kaikkien näiden vuosien jälkeen niin kyseinen valmentaja kuin myös seura hyväksyy tämän tosi asian ja tulee seisomaan luistelijoiden taakse myöntäen missä virhe on tapahtunut.