Kokemuksia Laihdutus leikkauksesta?
Onko palstalla ketään joka on käynyt siinä? Voiko suositella?
Kommentit (14)
Suosittelen lämpimästi. Painon lisäksi pääsin eroon korkeasta verenpaineesta, kolesterolilääkkeistä, diabeteksesta ja nykyään ei ole enää minkäänlaisia polvi- tai lonkkavaivoja.
Vaatteiden vaihtumiseen kannattaa varautua. Ainakin alusvaatteet menivät monesti uusiksi. Nykyään hämmästyn kun joku sanoo jonkun vaatteen sopivan minulle koska olen niin hoikka hänen mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Kävin 5/16. Paino putosi kahdessa vuodessa 65 kg. Pääsin kaikista lääkkeistä, ja C-pap laitteesta. Polvien kulumakivut hävisivät.
Aloin urheilla ja muutin ruokavalion täysin. Jätin herkut ja ihan kaikki makeat juotavat myös kalorittomat (ylläpitävät aivojen sokerikoukkua)
Lihavuusleikkaus on vain apukeino, et laihdu pysyvästi ellet samalla nöyrry sille että roskaruoka ja herkut on jätettävä. Pysyvästi. Ja että sun pitää muuttaa ruokatapoja, ei napostella, ei isoja sanniskokoja, ei rasvaisia ruokia, ei höttöhiilareita, ei alkoholia, ei herkkuja kuin harvoin.
Jos olet valmis muutoksiin laihdutusleikkaus on oikea päätös. Se leikkaus ei automaattisesti laihduta pysyvästi. Sun täytyy muuttua. Mulla on ystäviä jotka eivät laihtuneet pysyvästi koska eivät muuttaneet ruokavaliotaan. Se vaan on totuus.
Eipä noita voi syödäkään koska ainakin minulle tulee närästys jo pelkästä kofeiinista. Sain supernärästyksen viidestä ranskanperunasta, jotka minun oli pakko syödä kylässä. Vain perheeni tietää leikkauksestani.
Monet ovat kyllä suuttuneet kun en ole voinut syödä ja juoda heidän mielensä mukaan. Olen ajatellut, etteivät sellaiset ihmissuhteet ole oikein säilyttämisen arvoisiakaan kun ihmisen aika on lyhyt maan päällä. Elän omaa elämääni.
Olen käynyt mutta minulla ei käynyt hyvin. Kehitin liikasyömisongelman tilalle sitten "ahdistuslääkkeekseni" alkoholiongelman, ja sitä nestettähän sai alas käytännössä rajattomasti pienemmänkin mahalaukun kanssa. Vähitellen siitä sitten kaljan kittaamisen yhteydessä myös tullut enemmän syötyä niin että nykyään uppoaa ihan normaalia isoja annoksia ruokaakin, esim. pizza. Painan nykyisin enemmän kuin ennen leikkausta.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt mutta minulla ei käynyt hyvin. Kehitin liikasyömisongelman tilalle sitten "ahdistuslääkkeekseni" alkoholiongelman, ja sitä nestettähän sai alas käytännössä rajattomasti pienemmänkin mahalaukun kanssa. Vähitellen siitä sitten kaljan kittaamisen yhteydessä myös tullut enemmän syötyä niin että nykyään uppoaa ihan normaalia isoja annoksia ruokaakin, esim. pizza. Painan nykyisin enemmän kuin ennen leikkausta.
Kuinka sinulla ei tule hiilihaposta paha olo? Tai pizza ala närästää?
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt mutta minulla ei käynyt hyvin. Kehitin liikasyömisongelman tilalle sitten "ahdistuslääkkeekseni" alkoholiongelman, ja sitä nestettähän sai alas käytännössä rajattomasti pienemmänkin mahalaukun kanssa. Vähitellen siitä sitten kaljan kittaamisen yhteydessä myös tullut enemmän syötyä niin että nykyään uppoaa ihan normaalia isoja annoksia ruokaakin, esim. pizza. Painan nykyisin enemmän kuin ennen leikkausta.
Pää kuntoon. Lihavuusleikkaus ei onnistu jos onnruokariippuvuus, usein se riippuvuus sitten siirtyy alkoholiin. Joten lihavuusleikkaus ei auta jos ongelmien syitä ei selvitä ja hoida kuntoon.
Kuten jo sanottu, lihavuusleikkaus on vain apukeino. Sitä pitää työstää itsessään olevat, lihavuuteen johtavat syyt ja hoitaa ne kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt mutta minulla ei käynyt hyvin. Kehitin liikasyömisongelman tilalle sitten "ahdistuslääkkeekseni" alkoholiongelman, ja sitä nestettähän sai alas käytännössä rajattomasti pienemmänkin mahalaukun kanssa. Vähitellen siitä sitten kaljan kittaamisen yhteydessä myös tullut enemmän syötyä niin että nykyään uppoaa ihan normaalia isoja annoksia ruokaakin, esim. pizza. Painan nykyisin enemmän kuin ennen leikkausta.
Kuinka sinulla ei tule hiilihaposta paha olo? Tai pizza ala närästää?
Valitettavasti noihin tottuu, jos hitaasti totuttaa. Tosin kaljan kanssa en tehnyt sitä edes hitaasti, se vaan se nousuhumala oli niin mukava että ei haitannut vaikka olisi närästänytkin. Nykyisin mulla on närästystä/refluksia lähinnä öisin, silloin käytännössä kurkussa ja suussa on aina mahahapot kun aamulla herään. Mutta siihenkin on tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt mutta minulla ei käynyt hyvin. Kehitin liikasyömisongelman tilalle sitten "ahdistuslääkkeekseni" alkoholiongelman, ja sitä nestettähän sai alas käytännössä rajattomasti pienemmänkin mahalaukun kanssa. Vähitellen siitä sitten kaljan kittaamisen yhteydessä myös tullut enemmän syötyä niin että nykyään uppoaa ihan normaalia isoja annoksia ruokaakin, esim. pizza. Painan nykyisin enemmän kuin ennen leikkausta.
Pää kuntoon. Lihavuusleikkaus ei onnistu jos onnruokariippuvuus, usein se riippuvuus sitten siirtyy alkoholiin. Joten lihavuusleikkaus ei auta jos ongelmien syitä ei selvitä ja hoida kuntoon.
Kuten jo sanottu, lihavuusleikkaus on vain apukeino. Sitä pitää työstää itsessään olevat, lihavuuteen johtavat syyt ja hoitaa ne kuntoon.
Joo ihan totta, näin on. Näin jälkeenpäin ajatellen kyllähän minulla jonkinlainen ahmimishäiriö oli, mutta en tahtonut millään edes itselleni sitä myöntää, saati ennen lihavuusleikkausta olleissa haastatteluissa. Minä halusin kovasti leikkaukseen, koska uskoin sen ratkaisevan ongelmat, ja siksi vähän kaunistelin syömiskäyttäytymistäni. En edes kokenut olevani mitenkään ahdistunut tai "pääongelmainen" ennen kuin sitten multa tosiaan vietiin kyky syöpötellä tunteisiini, ja sitten kuvioon tuli alkoholi. Tuossakin tapauksessa toki olisi ollut fiksumpaa mennä sitten "päälääkäriin" ja saada ahdistukseen muunlaiset lääkkeet.
Mihin sitä leikkausta tarvii jos joutuu kuitenkin kaiken työn tekemään itse? Eikö voi ilman leikkausta luopua herkuista, juomista, isoista annoksista ym ja alata liikkumaan jne?
Mun serkku kävi leikkauksessa ja ei ole tervettä päivää sen jälkeen nähnyt. Sillä on todella paljon kaikkia ongelmia ollut ja käy leikkauksissa toisensa perään. Eno oikein tiedä mistä kaikki johtuu, mutta en ite menis. Suomessa tehty kaikki leukkaukset, että ei ole mikään puoskariklinikka ollut asialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt mutta minulla ei käynyt hyvin. Kehitin liikasyömisongelman tilalle sitten "ahdistuslääkkeekseni" alkoholiongelman, ja sitä nestettähän sai alas käytännössä rajattomasti pienemmänkin mahalaukun kanssa. Vähitellen siitä sitten kaljan kittaamisen yhteydessä myös tullut enemmän syötyä niin että nykyään uppoaa ihan normaalia isoja annoksia ruokaakin, esim. pizza. Painan nykyisin enemmän kuin ennen leikkausta.
Kuinka sinulla ei tule hiilihaposta paha olo? Tai pizza ala närästää?
Valitettavasti noihin tottuu, jos hitaasti totuttaa. Tosin kaljan kanssa en tehnyt sitä edes hitaasti, se vaan se nousuhumala oli niin mukava että ei haitannut vaikka olisi närästänytkin. Nykyisin mulla on närästystä/refluksia lähinnä öisin, silloin käytännössä kurkussa ja suussa on aina mahahapot kun aamulla herään. Mutta siihenkin on tottunut.
Ne hapot pilaavat hampaasi, voivat polttaa reiän kurkkutorveen sekä altistavat kurkkusyövälle. Lopeta hyvä ihminen jo ihan omaa terveyttäsi ajattelenkin. Apua saa kun sitä menee pyytämään.
Se opetti minut kirjoittamaan yhdyssanat oikein! MOT
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä leikkausta tarvii jos joutuu kuitenkin kaiken työn tekemään itse? Eikö voi ilman leikkausta luopua herkuista, juomista, isoista annoksista ym ja alata liikkumaan jne?
Mun serkku kävi leikkauksessa ja ei ole tervettä päivää sen jälkeen nähnyt. Sillä on todella paljon kaikkia ongelmia ollut ja käy leikkauksissa toisensa perään. Eno oikein tiedä mistä kaikki johtuu, mutta en ite menis. Suomessa tehty kaikki leukkaukset, että ei ole mikään puoskariklinikka ollut asialla.
Leikkauksessa pienennetään venähtänyt mahalaukku leikkaamalla siitä vähintään 2/3 pois. Sen lisäksi leikkaus vaikuttaa heti kylläisyydentunteen saavuttamiseen eli ihminen pärjää hyvin syömällä 5-6 kertaa 2 desin kokoisen aterian, 1,5 litraa vettä ja puoli litraa rasvatonta maitoa. Ruokailu pitää koostaa siten, että ensimmäiseksi saa gramman proteiinia per kehon painokilo joka ikinen päivä. Sen jälkeen vasta muu ruoka.
Eipä ainakaan tavallista pizzaa pysty lihavuusleikattu syömään ihan sen heikon proteiinimäärän vuoksi. Vertaa vaikka 1/8 kaupan pakastepizzasta ilman reunoja vs 2-3 liha- tai kasvispullaa, keskikokoinen peruna ja nuppu tai pari höyrytettyä parsakaalia.
Leikkauksen jälkeen valvotaan vuoden, että veriarvot ovat kunnossa. Leikattu ostaa ihan omasta pussistaan omat rauta-, monivitamiini- ja kalsiumtablettinsa. Erittäin suositeltavaa on käyttää Finelin ruokapäiväkirjaa nähdäkseen saavansa mahdollismman ravinteikasta ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Se opetti minut kirjoittamaan yhdyssanat oikein! MOT
Muttei lyhenteitä.
Terapia pitäisi aloittaa ensimmäisenä tässä asiassa, ei se leikkaus auta jos ruokariippuvuuden syytä ei ole hoidettu. Oletteko katsonut jenkkisarjaa hengenvaarallisesti lihava? Sarjassa tri Now tekee näitä lihavuusleikkauksia ja voi hyvänen aika, tämä on addiktio siinä kun huumeet, tupakka tai alkoholi. Nämä läskit on semmoisia manipulaattoreita ja ilkeitä jos ruokaa ei tuoda, että läheiset kantaa sapuskaa ja nämä vaan makaa sängyssä. On siinä muutama feederikin ollut ja mies on jättänyt kun nainen laihtuu.
Kävin 5/16. Paino putosi kahdessa vuodessa 65 kg. Pääsin kaikista lääkkeistä, ja C-pap laitteesta. Polvien kulumakivut hävisivät.
Aloin urheilla ja muutin ruokavalion täysin. Jätin herkut ja ihan kaikki makeat juotavat myös kalorittomat (ylläpitävät aivojen sokerikoukkua)
Lihavuusleikkaus on vain apukeino, et laihdu pysyvästi ellet samalla nöyrry sille että roskaruoka ja herkut on jätettävä. Pysyvästi. Ja että sun pitää muuttaa ruokatapoja, ei napostella, ei isoja sanniskokoja, ei rasvaisia ruokia, ei höttöhiilareita, ei alkoholia, ei herkkuja kuin harvoin.
Jos olet valmis muutoksiin laihdutusleikkaus on oikea päätös. Se leikkaus ei automaattisesti laihduta pysyvästi. Sun täytyy muuttua. Mulla on ystäviä jotka eivät laihtuneet pysyvästi koska eivät muuttaneet ruokavaliotaan. Se vaan on totuus.