Vaikka rakkautta on, mistä huomasit, että suhde ei enää toiminut?

Ja siis lähinnä eronneilta kyselen. Mikä oli se ehkä viimeinen asia, josta ymmärsit että ei vaan toimi, rakkaudesta tai välittämisestä huolimatta.

Ap

Vedimme 95% asioista eri suuntaa.

Normaali kunnioitus puuttui puheesta puolisolle - sävy oli usein vmäinen ihan tavallisissakin asioissa.

Mun psyyke hajosi, ja vuosien jälkeen taas eräs psyk. sairaahoitaja totesi että ei sulla ole mitään masennusta tai ahdistusta sairautena, vaan ne ovat oireita nykyisestä elämäntilanteesta. Siitä kuukauden päästä eropaperit ja paniikkikohtaukset ja kaikki muut loppuivat kuin seinään.

Kipuilin eropäätöksen kanssa, kunnes mies ilmoitti: ”Päätä jotakin, mulle käy kaikki.” Joo, sen jälkeen päätös oli helppo. Heippa!

Tuossa tilanteessa "rakkaus" on vain voimakasta toivetta siitä, että kaikki olisi niin kuin sen toivoo olevan. Jos tuon sinänsä vahvan mutta todellisuudessa turhan tunteen poistaa kuvioista, näkee todellisuuden: ihmisen, jotka eivät oikeasti pidä toisistaan niin paljon, että tulisivat toimeen keskenään.

Puolison jutut oli jo niin ennalta-arvattavat ja moneen kertaan kuultu. Oltiin kuin sisko ja veli. Kosketus ei enää sytyttänyt ja enemmän tuntui, että arvostin sitä hetkeä, kun sain olla yksin kuin yhdessä.

Irinan biisi Hiljaisuus kuvastaa mielestäni hyvin näitä tunnelmia, joita meillä oli ennen eroa.

Kun seksi alkoi ällöttää oman miehen kanssa. Miehellä fetissi ja kun kelannut sen kuvion loppuun. Sain yliannostuksen. Miehen seksipuheet ja fetissi ällötti. Seksi oli miehen ehdoilla ja aina ikuisesti sitä samaa settiä.

Rakastin miestä enää kaverina. Muut miehet alkoivat kiinnostaa. En enää osanut kunnioittaa miestäni. Eikiinnostanut jutut eikä seura. Mies tuntui rakkaalta veljeltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa "rakkaus" on vain voimakasta toivetta siitä, että kaikki olisi niin kuin sen toivoo olevan. Jos tuon sinänsä vahvan mutta todellisuudessa turhan tunteen poistaa kuvioista, näkee todellisuuden: ihmisen, jotka eivät oikeasti pidä toisistaan niin paljon, että tulisivat toimeen keskenään.

Tämä on hyvin kiteytetty! Silloin kun suhde vetelee viimeisiään niin tuo rakkaus todellakin on vain voimakasta toivetta siitä, että asiat olisivat kuten ennen tai miten niiden haluaisi olevan.

Tilanteessa monesti vielä toinen manipuloi ja toinen on lähinnä vain ahdistunut. Vaikka erosta olisi puhuttu, mutta roikutaan kaksin käsin siinä viimeisessä rakkauden rippeessä ja pelätään irroittautumista.

Sitten eräänä päivänä tulee yksi kohtalokas riita ja BANG. Päätös on siinä.

Siitä, etä mies jäi kiinni sivusuhteesta. Eihän se nyt minun osaltani se rakkaus seinään loppunut, mutta ilmiselvästi miehen puolelta oli jo aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa "rakkaus" on vain voimakasta toivetta siitä, että kaikki olisi niin kuin sen toivoo olevan. Jos tuon sinänsä vahvan mutta todellisuudessa turhan tunteen poistaa kuvioista, näkee todellisuuden: ihmisen, jotka eivät oikeasti pidä toisistaan niin paljon, että tulisivat toimeen keskenään.

Tämä on hyvin kiteytetty! Silloin kun suhde vetelee viimeisiään niin tuo rakkaus todellakin on vain voimakasta toivetta siitä, että asiat olisivat kuten ennen tai miten niiden haluaisi olevan.

Tilanteessa monesti vielä toinen manipuloi ja toinen on lähinnä vain ahdistunut. Vaikka erosta olisi puhuttu, mutta roikutaan kaksin käsin siinä viimeisessä rakkauden rippeessä ja pelätään irroittautumista.

Sitten eräänä päivänä tulee yksi kohtalokas riita ja BANG. Päätös on siinä.

Kiitos. Olen kuullut tuota säännöllisesti viimeiset kolmekymmentä vuotta eli koko aikuisikäni. En ole koskaan varsinaisesti ollut parisuhteessa, harvat lyhyet yritelmätkin jäivät 90-luvun alkuun. Olen seurannut vierestä ihmisten suhteiden alkuja ja loppuja ja kai saanut esimerkiksi rakkaudesta vähemmän värittyneen kuvan kuin ne, jotka ovat (mielestään) sen kokeneet. Olen kuulemma tosi hyvä terapeutti kaikille muille paitsi itselleni, tällainen ulkopuolinen.

Minä määrittelen rakkauden kiintymyksen tunteeksi, joka on niin vahva, että rakastunut tai rakastava on valmis tekemään suuriakin uhrauksia kohteensa puolesta – omistamaan vaikka kaiken aikansa armaansa hyvinvoinnille tai heittäytymään tarvittaessa tulivuoren kraateriin. Jotkut taas hullaantuvat pelkkään tunteeseen niin, että sen kohteelta lähtee mustasukkaisuuden pyörteissä henki, ja vielä vankilassa kuullaan, että rakkaudesta minä vain.

Rakkaus ei ole mikään mystinen, elämää suurempi juttu, vaikka se voi siltä tuntuakin. Tämän tietää siitä, että rakkaus voi loppua yhtäkkiä ihan itsekseen tai silloin, kun kohde vaihtuu. Varsinkin romanttinen rakkaus, joka ap:n tilanteessa taitaa kummaltakin osapuolelta olla jo ohitse; vielä pinnistellään kiinni hurmaavan kiintymyksen muistossa ja päästetään suusta vielä se viimeinen pikku valhe: "rakkautta on, mutta". Voisiko rakkauttaan enää laimeammin ilmaista.

Tunnen pariskuntia, jotka ovat olleet vuosikymmenet yhdessä ja viihtyvät yhä keskenään yhtä hyvin kuin lättähattuina ja surinasussuina aikoinaan. He rakastavat toisiaan syvästi, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että rakkaus on vain voimakasta kiintymystä, ei mystiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa "rakkaus" on vain voimakasta toivetta siitä, että kaikki olisi niin kuin sen toivoo olevan. Jos tuon sinänsä vahvan mutta todellisuudessa turhan tunteen poistaa kuvioista, näkee todellisuuden: ihmisen, jotka eivät oikeasti pidä toisistaan niin paljon, että tulisivat toimeen keskenään.

Kiitos. Tää kyllä osui. Ei haluaisi luopua kaikesta siitä, mitä aiemmin oli. Ja muistelee niitä. Miettii vaan miksi kaikki hiljalleen hiipui, voisiko vielä joku ihme tapahtua. Ja tosiaan kun se ruma sana rakkaus, on olemassa, niin ei tee asiasta helppoa.

Ap

Muistakaa, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Kun toinen sanoo jotain tai vaikka tekee jotain aivan väärin ja toteat vain etä 'aha' etkä kiinnitä asiaan muuten huomiota ei rakkautta enää ole.

En oikein ymmärrä, mitä tarkoittaa, että rakkautta on mutta suhde ei toimi. Itse olen aina tarkoittanut suhteen toimimisella sitä, että molemmat rakastavat.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Kun toinen sanoo jotain tai vaikka tekee jotain aivan väärin ja toteat vain etä 'aha' etkä kiinnitä asiaan muuten huomiota ei rakkautta enää ole.

Tämä on erittäin hyvä tulkinta.

Lisää mielipiteitä?

Ei AP.

.

Mä tuun myös pyytämään lisää mielipiteitä, tai lähinnä kokemuksia?

Ap

Yks kaks mies alkoi arvostelemaan pituuttani, ulkonäköäni, vartaloani, "tissit sais olla isommat". Syy löytyi nettipornosta.

Ero tosiaan tuli miehelle yllätyksenä ja nyt hän yksin tumputtaa, kun minä laitoin elämäni remonttiin ja teetin rintojen suurrennokset ja kohotuksen. Nyt exää harmittaa.

Itselläni se loppui siihen, kun ymmärsin että mies ei tule muuttumaan, enkä minäkään ja yhdessä oleminen on kaikesta yrittämisestä huolimatta jatkuvasti vaikeaa. Matkan varrella olin ajatellut, että rakkautemme oli todella suurta, koska olimme selvinneet niin paljosta. Nyt vuosien jälkeen en ole varma, oliko tuossa liitossa rakkautta ollenkaan. Eikä sillä toki enää ole merkitystäkään.